2014
ISBN 978-951-1-27437-7
184 s.
☆☆
Kirjasto
Vastalaukkaa on taas yksi niitä lukudiplomikirjoja. Tämä jopa päätyi listalle, vaikka minä en tätä lukenutkaan. Kirjassa on mielettömän hieno kansi ja ulkoasu muutenkin, kannen värit sopivat todella hyvin yhteen ja kuva on muutenkin houkutteleva. Siihen tämän kirjan hyvät puolet tosin mielestäni sitten loppuvatkin. Luin äskettäin elämäni kenties toisen heppakirjan, Lauren St Johnin Yhden dollarin hevosen, ja se lienee ainoa oikea vertailukohta, joka minulla ylipäätään heppakirjojen suhteen on.
Vastalaukan päähenkilö on Kristen, vastikään perheensä kanssa takaisin Suomeen muuttanut nuori nainen, jolla on varallisuutta vaikka muille jakaa. Hänellä on myös oma hevonen, Leonardo da Vinci, joka toistaiseksi on joutunut jäämään Saksaan perheen selvitellessä Suomen kuvioitaan. Kristenillä on kolme pikkusiskoa, joista ainoa siedettävä on Linn, melkoinen pikkukakara tosin hänkin. Odotellessaan omaa hevostaan, Kristen pääsee tutustumaan suomalaiseen ratsastusmaailmaan, joka ainakin tässä kirjassa on täynnä itsekeskeisiä, ilkeitä ja kaksinaamaisia teinityttöjä. Kirjan mittaan minulle jäi sellainen kuva, ettei Kristen ole juuri noita muita parempi. Tallilla Kristen saa hoitaakseen Pamelan, jota kukaan muu ei halua hoitaa.
Vastalaukassa puhutaan hevosista kylmästi pelkkinä eläiminä. Niillä ei juuri ole omaa persoonallisuutta, eivätkä ne oikein tunnu olevan pääosassakaan, vaikka niiden parissa kovasti touhutaan. Pamelaan ja muihin kirjassa esiintyviin hevosiin ei lukijalla taatusti synny minkäänlaista tunnesidettä, niin etäisiksi nuo pilttuissaan tönöttävät hörisijät jäävät. Kristenin paluumuutto ja Suomeen sopeutuminen ovat tuntuvampia teemoja, etenkin kun uusia ystäviä on niin kauhean vaikea löytää. Siihen kun lisätään vielä enemmän bisneksistään kuin perheestään kiinnostuneet vanhemmat, on Kristenin elämä siis aivan todella haastavaa.
Kaikkein pahin kaikista ärsyttävistä hahmoista tässä kirjassa on kuitenkin Lara, joka ei osaa päättää olisiko Kristenin ystävä vai ei. Sen sijaan Lara pyörii kuin tuuliviiri ja kaikkein eniten kirjan viimeisellä sivulla. Uskomaton tyyppi. Muissakaan ei ole kehumista, mutta kenties suomalainen tallimaailma tosiaan on nirppanokkia täynnä? Siitähän minä en mitään tiedä, enkä tämän kirjan perusteella haluakaan tietää. Tekninen, ratsastustermejä tulviva tekstikään ei tee tästä yhtään sen helpomminlähestyttävää kirjaa, mutta toisaalta Vastalaukkaa taitaa olla kirja hevosihmiseltä hevosihmisille. Minulle se ei ainakaan sopinut yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n