Walker Books
2009
ISBN 978-1-4063-5799-8
552 s.
☆☆☆☆☆
Oma
The Knife of Never Letting Go
Chaos Walking -sarjan toisessa osassa Todd ja Viola jatkavat siitä, mihin ensimmäinen kirja päättyi. Pormestari Prentiss on heidän kintereillään ja ilmassa on huhuja valtaisasta armeijasta, joka marssii pormestarin johdolla kohti uuden maailman pääkaupunkia, Havenia. Toddin ja Violan toiveissa on päästä perille ensimmäisinä, mutta toisin käy. He juuttuvat keskelle kahden osapuolen välistä sotaa, jonka pääpalkintona on uuden maailman herruus.
Vaikka tässä toisessa osassa Ääni on edelleen läsnä, se on vähäisempää, sillä Havenissa on kehitetty siihen vastalääke. Kirjassa selitetään myös, kuinka tuo kyseinen lääke on testattu, ja täytyypä sanoa, että jos ensimmäisen osan tapahtumat eivät järkyttäneet, niin tämä kirja varmasti järkyttää. Sarja on tarkoitettu hiukan vanhemmille, suositus on 14+, ja kerrankin olen sitä mieltä, että siihen on syytäkin. En periaatteessa tue kirjojen ikärajoittamista, meitä kun on niin hirvittävän moneen junaan, mutta joillekin asioille pitäisi altistua vasta myöhemmällä iällä, kun on valmiuksia niiden kohtaamiseen. Ihan vain tiedoksi.
Koin tämän toisen osan jotenkin helppolukuisemmaksi kuin ensimmäisen. Kenties ensimmäisessä osassa Ness vasta etsi kertojilleen omia, yksilöllisiä ääniä ja tässä toisessa osassa ne ovat vihdoin löytyneet, mutta niin tai näin, tämä kirja sujui minulta huomattavasti nopeammin (lukemiseen meni noin nelisen päivää, kun luin pelkästään automatkoilla reissatessamme ympäri Suomea).
The Ask and the Answer kuvaa minusta hyvin sitä, miten meistä jokainen kokee olevansa hyvisten, oikeassa olevien puolella. Eihän kukaan tarkoita pahaa, ainakaan omalta kantilta katsottuna, ja minusta tässä eri osapuolien johtajat on kuvattu todella hyvin juurikin perustelemassa omia kantojaan ja omia toimiaan. Heidän mielestään he ovat oikeassa ja oikeutettuja toimimaan niin kuin he toimivat. He eivät ole omien sanojensa mukaan "pahoja ihmisiä", eivätkä he toivo kenellekään mitään sellaista, mitä nämä eivät ansaitse. Sanotaan, että kirjojen lukeminen auttaa ihmisiä muuttumaan empaattisemmiksi, ja tämä Nessin teos todella tekee niin. Ness auttaa näkemään myös vastapuolen ajatuksiin, ja lukijakin saadaan vakuuttuneeksi siitä, että päähenkilöillä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja toimia moraalin nimessä muutoin, kuin he toimivat.
Päästyäni lomalta kotiin, minun oli heti tilattava sarjan kolmas osa, Monsters of Men. Nimikin sen jo sanoo, ettei tämä sarja ainakaan lässähdä loppua kohti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Walker Books. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Walker Books. Näytä kaikki tekstit
2. elokuuta 2017
29. joulukuuta 2015
The Rest of Us Just Live Here - Patrick Ness
Walker Books
2015
ISBN 978-1-4063-3116-5
342 s.
☆☆☆☆☆
Oma
Patrick Ness on kirjailija, jota todella monet ovat kehuneet, aivan erityisesti booktube-maailmassa. Kasasin eilen vastasiivotusta kirjahyllystäni mielenkiintoisimmat kirjat pinoon pöydälle ja ryhdyin lukemaan. Päällimmäiseksi oli päätynyt Nessin uusin teos, eli tämä. Kirjan iskulause on "Not everyone has to be the chosen one", joka jo omillaan kertoo kirjasta todella paljon.
Kirja kertoo siis Michaelista ja tämän ystäväpiiristä. He asuvat pikkuruisessa kaupungissa ja käyvät pikkuruista high schoolia, eivätkä halua mitään muuta kuin valmistua ja muuttaa muualle, ja ehkä seurustella vähän siinä ohessa. Michael ja kumppanit ovat niitä, jotka yleensä ovat kaikkien dystopioiden ja muiden sivuhahmoja, statisteja. Heidän koulunsa indie-ryhmä on niitä, jotka ovat aina tapahtumien keskiössä, niin tälläkin kertaa, ja muut kaupungin asukkaat yrittävät vain parhaansa mukaan elää normaalia elämää, samalla kun kaupungin valtaa aalto sieluja syöviä kummituksia tai vampyyrejä.
Tällä kertaa kaupungin on valtaamassa Kuolemattomien armeija, mutta kirja ei kerro siitä. Kuolemattomien armeijan ja indie-ryhmän vaiheita seurataan lukujen alussa olevien pikkuisten pätkien kautta, mutta kirja itse keskittyy Michaelin ja tämän perheen sekä ystävien elämään. Michaelilla on kaksi siskoa, Meredith ja Melinda, heidän isänsä on alkoholisti ja rikollinen, heidän äitinsä on puolestaan menestyvä poliitikko. Perheen sisäiset jännitteet ja äidin kova halu menestyä - jopa perheen hyvinvoinnin kustannuksella - on vaikuttanut niin Michaelin kuin Melindankin mielenterveyteen. Michaelin elämässä vaikuttavat eniten orastava OCD, paras ystävä Jared, ihastus Henna (Silvennoinen, nimi saatu hyväntekeväisyyskilpailun voittajalta!) sekä siskoista huolehtiminen, maailmanlopusta viis.
Pelkäsin koko kirjan ajan, että Ness kääntäisi kelkkansa ja tekisi sittenkin Michaelista koko jutun sankarin ja keskushahmon. Ness on kuitenkin nero. Michaelin ja kumppaneiden tarina on mielenkiintoinen jo itsellään, eikä se kaipaa Kuolemattomia tai mitään muutakaan siihen kuvioita sotkemaan. Pidin siitä, miten suuret taistelut käydään jossain ihan muualla, mutta tässä kirjassa keskitytään siihen, miten räjähtävä amfiteatteri vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten elämään. Suuret taistelut näkyvät kyllä taustalla, mutta Ness on onnistunut tarinaa punoessaan tekemään meistä ihan tavallisista ihmisistä mielenkiintoisempia kuin niistä indie-nuorista. Ness jopa vähän vinoilee koko dystopia-genrelle lukujen alussa, ja itsekin jonkin verran tätä yltiösuosittua genreä lukeneena hihittelin näille pätkille.
Ness olisi voinut kirjoittaa ihan hyvän dystopiankin, muttei onneksi tehnyt niin vaan suuntasi valokeilan jonnekin ihan muualle. Parempi näin! <3
2015
ISBN 978-1-4063-3116-5
342 s.
☆☆☆☆☆
Oma
Patrick Ness on kirjailija, jota todella monet ovat kehuneet, aivan erityisesti booktube-maailmassa. Kasasin eilen vastasiivotusta kirjahyllystäni mielenkiintoisimmat kirjat pinoon pöydälle ja ryhdyin lukemaan. Päällimmäiseksi oli päätynyt Nessin uusin teos, eli tämä. Kirjan iskulause on "Not everyone has to be the chosen one", joka jo omillaan kertoo kirjasta todella paljon.
Kirja kertoo siis Michaelista ja tämän ystäväpiiristä. He asuvat pikkuruisessa kaupungissa ja käyvät pikkuruista high schoolia, eivätkä halua mitään muuta kuin valmistua ja muuttaa muualle, ja ehkä seurustella vähän siinä ohessa. Michael ja kumppanit ovat niitä, jotka yleensä ovat kaikkien dystopioiden ja muiden sivuhahmoja, statisteja. Heidän koulunsa indie-ryhmä on niitä, jotka ovat aina tapahtumien keskiössä, niin tälläkin kertaa, ja muut kaupungin asukkaat yrittävät vain parhaansa mukaan elää normaalia elämää, samalla kun kaupungin valtaa aalto sieluja syöviä kummituksia tai vampyyrejä.
Tällä kertaa kaupungin on valtaamassa Kuolemattomien armeija, mutta kirja ei kerro siitä. Kuolemattomien armeijan ja indie-ryhmän vaiheita seurataan lukujen alussa olevien pikkuisten pätkien kautta, mutta kirja itse keskittyy Michaelin ja tämän perheen sekä ystävien elämään. Michaelilla on kaksi siskoa, Meredith ja Melinda, heidän isänsä on alkoholisti ja rikollinen, heidän äitinsä on puolestaan menestyvä poliitikko. Perheen sisäiset jännitteet ja äidin kova halu menestyä - jopa perheen hyvinvoinnin kustannuksella - on vaikuttanut niin Michaelin kuin Melindankin mielenterveyteen. Michaelin elämässä vaikuttavat eniten orastava OCD, paras ystävä Jared, ihastus Henna (Silvennoinen, nimi saatu hyväntekeväisyyskilpailun voittajalta!) sekä siskoista huolehtiminen, maailmanlopusta viis.
Pelkäsin koko kirjan ajan, että Ness kääntäisi kelkkansa ja tekisi sittenkin Michaelista koko jutun sankarin ja keskushahmon. Ness on kuitenkin nero. Michaelin ja kumppaneiden tarina on mielenkiintoinen jo itsellään, eikä se kaipaa Kuolemattomia tai mitään muutakaan siihen kuvioita sotkemaan. Pidin siitä, miten suuret taistelut käydään jossain ihan muualla, mutta tässä kirjassa keskitytään siihen, miten räjähtävä amfiteatteri vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten elämään. Suuret taistelut näkyvät kyllä taustalla, mutta Ness on onnistunut tarinaa punoessaan tekemään meistä ihan tavallisista ihmisistä mielenkiintoisempia kuin niistä indie-nuorista. Ness jopa vähän vinoilee koko dystopia-genrelle lukujen alussa, ja itsekin jonkin verran tätä yltiösuosittua genreä lukeneena hihittelin näille pätkille.
Ness olisi voinut kirjoittaa ihan hyvän dystopiankin, muttei onneksi tehnyt niin vaan suuntasi valokeilan jonnekin ihan muualle. Parempi näin! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

