2002
ISBN 978-951-0-27222-1
154 s.
☆☆☆
Kirjasto
Salla Simukka on yksi suosikkikirjailijoistani, joten ei liene mikään ihme, että Simukan esikoisteos kiinnosti. Tunnustettakkoon kuitenkin, että susiruma ulkoasu piti minut tästä kirjasta sinnikkäästi loitolla, kunnes päätin kylmästi jättää sen huomiotta ja vain lukea tarinan. Täytynee tosin lukea pian jokin toinen kirja, jotta tämä kauhistuskansi tippuu vähän alemmas, hrr.
Kun enkelit katsovat muualle on kertomus Kirsikasta, joka on lesbo. Kirsikan perhe ja läheisimmät ystävät tietävät tämän, mutta muutoin asia on vielä laajalti salaisuus. Kirsikka ihastuu kuitenkin Susannaan, joka istuu terveydentiedon tunnilla eturivissä. Susanna on kaikin puolin maailman ihanin, kaunein ja kaikkein haluttavin, mutta Kirsikka joutuu pahan paikan eteen miettiessään, miten saisi tutustuttua Susannaan. Eräänä päivänä tilaisuus tarjoutuu ja Kirsikan onnistuu moikata Susannaa. Tytöillä onkin paljon yhteistä ja heidän ystävyytensä lähtee oitis lentoon. Kirsikan ihastus kuitenkin vain voimistuu, eikä ole sanoja joilla tunteista voisi kertoa oletusarvoisesti heterolle Susannalle.
Periaatteessa tässä on kirja, joka on aivan täysin geneerinen ihastumiskertomus. Tyttö tapaa tytön, tyttö ihastuu tyttöön, se tavallinen kuvio, mutta tytöillä. Kirja on ilmestynyt 12 vuotta sitten, joten ajat olivat silloin vähän erilaiset. Seksuaalisen tasa-arvon suhteen ollaan tultu tässä ajassa jo pitkälle, mutta muistelisin tällaisten juttujen olleen vähän ihmetyksen aiheita tuolloin. Mennessäni lukioon 2004, en muista, että koulussa olisi ollut yhtäkään julkisesti homoa tai lesboa koko lukioaikanani. En toisaalta ollut myöskään mikään sosiaalisin tapaus, eli tuskin olisin moista huomannut vaikka olisikin ollut.
Kirsikka on suloinen, lemmentuskissa vellova teinityttö, joka purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla niitä paperille. Susannan pään sisään ei tässä kirjassa juuri päästä ja se pitää jännityksen yllä. Lukijakaan ei tiedä Susannan aivoituksista yhtään sen enempää kuin Kirsikka, jolla on onneksi joukkio ystäviä tukenaan. Kaapistatulo ja asian perheessä käsitteleminen eivät ole tässä kirjassa mitenkään olennaisessa osassa, vaikka aihetta kyllä sivutaan. Kirsikan äiti suhtautuu asiaan todella mallikkaasti ja toivoisin, että tällainen asenne on lisääntymään päin. Mikään "apua, olen lesbo mitä nyt teen?" opaskirja tämä ei ole, sillä Kirsikalla on ihanteellisimmat kuviteltavissa olevat olosuhteet, mutta leppoisana, ihanan rakkauskertomuksena tämä kyllä menee. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n