IFLA WLIC ei ehkä sano ei-kirjastolaisille yhtään mitään. Kyseessä on siis The International Federation of Library Associations and Institutions World Library and Information Congress. Sanahirviö, joka on paljon helpompi lyhentää pelkiksi kirjainyhdistelmiksi. Viime vuonna kongressi järjestettiin Yhdysvalloissa, ensi vuonna se on Malesiassa Kuala Lumpurissa. Olen kuitenkin oikeasti todella onnellinen, että pääsin Puolaan. Tässä siis matkaraportti #1!
19.8.2017 lauantai
Saavuimme Krakovaan lauantaiaamuna. Finnairin lento oli ihan mukava, joskin jonkin verran meitä häiritsi koneistosta lähtevä kova ääni. Istuttiin kollegani ja projektiparini Pauliinan kanssa melko edessä (siis bisnesluokan takana olevilla penkeillä), joten vaikkei nyt oltu ihan bisnesluokassa, oltiin kuitenkin tarjoilujärjestyksessä ensimmäisinä. Matkassa meitä on siis nyt neljä Vantaalta, todella kiva porukka. <3
Krakovassa meitä odotti ensimmäinen yllätys. Ehdimme ostaa jo junaan liput, kun ensin ilmoitettiin puolen tunnin mittaisesta viivästyksestä. Pian tuo puolituntinen muuttui kuitenkin uhkaavaan muotoon "delayed indefinitely", joten päätimme lähteä kalppimaan. Otimme siis taksin Krakovan lentokentältä Krakovan päärautatieasemalle. Meillä oli jonkin verran aikaa ennen kuin Wroclawin junamme oli määrä lähteä, joten kävimme kahvilassa nappaamassa jotakin syötävää ennen kolmetuntista matkaa halki Puolan.
Junamatka sujui hyvin. Meillä oli paikkaliput, ja paikkamme olivat mukavassa pikku kabinetissa. Kopissa oli meidän lisäksemme puolalainen vanhempi rouva, joka välistä nukkui, välistä puhui puhelimessa tai kun intouduimme oikein keskustelemaan, katsoi kovaäänisiä videoita puhelimellaan. No, emme siitä sen suuremmin häiriintyneet, eipä se olisi mitään auttanutkaan. Puolalaiset junat ja raitiovaunut tuntuvat kaikki olevan enemmän tai vähemmän vanhoja. Oli mukavaa istuskella junassa, kuunnella kolketta ja katsella ohi viliseviä maisemia. Matkalukemisena minulla on All American Boys, joka on kuin The Hate U Give, mutta kahden miehen kirjoittama ja kertoo pojista. Ajattelin että olisi kiintoisaa lukea tämä nyt kun olen lukenut myös tuon naisvoimaa-version, ihan vain vertailun vuoksi.
Perillä meitä odotti lämmin, aurinkoinen Wroclaw. Ensimmäisenä kävelimme hotellille viemään tavarat huoneisiimme. Yövymme Q Hotelissa, jossa hotellihuoneet ovat melko hulppeat. Sitten suuntasimme kohti Centennial Hallia, IFLAn pääpaikkaa. Kävimme rekisteröitymässä ja hakemassa nimilappumme. Kerkesimme ihastella kokouspaikkaa vain vähän, sillä matka painoi jo silmäluomia, olimmehan kuluttaneet jo suunnilleen 12 tuntia reissaamiseen. Kotimatkalla pysähdyimme ruokakaupassa. Kaupan nimi oli lyhyt ja ytimekäs EPI, mutta hyllyjen asettelusta ja lukuisista tuoretiskeistä päätellen kauppa oli vähän paremmalle väelle. Itse nappasin mukaan vain jotakin naposteltavaa, mutta Pauliina uskaltautui tuoretiskeille juttelemaan myyjien kanssa. Sanottakoon, ettei Wroclawin myyntihenkilökunnalla ole ihan englanti hallussa.
Tarkoitukseni oli lähteä vielä illalla syömään, mutten jaksanut. Olin sängyssä yhdeksältä ja umpiunessa kymmenen tienoilla.
20.8.2017 sunnuntai
Päivä valkeni melko pilvisenä, mutta lämmintä kaupungissa silti oli. Suuntasin ensitöikseni aamiaiselle, joka olikin ihan todella vaikuttava. Pian sen jälkeen kipitimme Pauliinan kanssa takaisin kongressipaikalle, sillä olimme päättäneet ottaa osaa IFLAn Newcomers Sessioniin. Sessio olikin todella mielenkiintoinen ja tapasimme myös kollegan Helsingistä! Saimme sessiosta myös coneissa suositun ribbonin, joka liimattiin nimilätkään.
Ensikertalaisten oman session jälkeen meille oli järjestetty pieni tutustumistuokio, jossa tapasinkin kollegoja ympäri maailmaa. Juttelin hetken mm. malesialaisen ja unkarilaisen kollegan kanssa. Myöhemmin tapasin pari kirjastolaista Ranskasta ja Kanadasta. Pääasiassa vietimme aikaa kuitenkin saksalaisen kollegamme Claudian kanssa. On todella mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka ovat hakeutuneet kirjastoalalle. Meitä yhdistää tietynlainen kiinnostus ja uteliaisuus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Mistä vain voi jutella, kysymyksiä voi esittää ja asioita selitetään kiihkoilematta.
Pian tutustumistuokion jälkeen siirryimme itse tapahtuman avajaisiin, jotka olivatkin sitten todella hienot. Ensiksi meitä viihdyttivät melkeinpä kaikki Wroclawin silmäätekevät kulttuuri-ihmiset, Puolan kulttuuriministeri sekä Puolan kirjastoseuran puheenjohtaja. Sitten olikin esityksen vuoro, joka oli todella henkeäsalpaava tanssi- ja akrobatiaesitys Wroclawin historiasta. Tämä on todella upea ja historiallinen kaupunki, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli teillä on siihen jossain vaiheessa mahdollisuus.
Matkalla takaisin hotellille me myös eksyimme, mutta onneksi pysäkillä istuva vanhempi herrasmies osasi saksaa, joten Claudia sai häneltä ohjeet miten pääsisimme takaisin rautatieasemalle, jolta osasimme kukin suunnistaa takaisin hotellille. Teimme uuden retken EPIin, tällä kertaa minuuttia vaille sulkemisajan. Vähän nolotti, mutta ostimme sentään kaikki jotakin. Sori EPI, huomenna varmaan paremmalla onnella. :P Matkalla bongasimme myös tontun, joista Wroclaw on ilmeisesti tunnettu! Niitä on ripoteltu ympäri kaupunkia reippaasti yli 300. Latasin jo sovelluksenkin (Go gnomes Wroclaw tai joku vastaava) jolla voin kirjata löytämäni tontut. Kolmekohan niitä nyt jo on. :D
Tiiviin kolmituntisen työrupeaman jälkeen päätimme, että esitys oli valmis ja että voisimme painua etsimään jotakin syötävää. Suuntasimme sopimaamme ravintolaan Claudian kanssa ja pääsimmekin perille, kysyttyämme kolme kertaa neuvoa paikallisilta. Wroclawin vanha kaupunki on uskomattoman kaunis. <3
Kongressiohjelma jatkuu huomenna. Nyt täytyy vetää unta palloon, jotta jaksaa taas! <3 Puolassa on tähän mennessä todella ihanaa. Vakaviin tarjoilijoihinkin saa hymyä olemalla itse iloinen, pro tip. ;)
21.8.2017 maanantai
Maanantaina meillä oli reilusti aikaa osallistua muiden esiintyjien ohjelmiin. Aamulla ehdimme ensimmäiseksi parhaita lastenkirjastokäytäntöjä esittelevään ohjelmaan. Pöydässä kanssani sattui istumaan yksi muukin suomalainen, sekä seuranamme kolme hurmaavaa japanilaista rouvaa, jotka paljastuivat kaikki yliopiston professoreiksi! Saimme aikaan paljon mielenkiintoista keskustelua, lievästä kielimuurista huolimatta.
Aivan erityisellä innolla kävimme seuraamassa Workshop-muotoista esitystä, jota veti Marcin Skrabka, puolalaisen Good Books -yhtiön toimitusjohtaja. Hän kehui Suomea ja suomalaisia, ja syykin selvisi, sillä hän oli tehnyt projektissaan tiivistä yhteistyötä suomalaisen ohjelmistokehittäjän kanssa. Istuimme tietenkin eturivissä ja viittasimme innoissamme Pauliinan kanssa aina, kun kysyttiin kuka täällä pelaa ja kuka tietää kuka tämä herra tässä on? (Geralt of Rivia tietenkin, Puolassa kun oltiin). He olivat pelillistäneet tunnetun puolalaisen kirjan ja tuoneet sen yhdessä ActionTrack -sovelluksen kehittäjän kanssa kaupunkitilaan, jossa Wroclawin asukkaat pystyivät pelaamaan kirjan läpi, paljolti Pokémon Go:n tavoin. Jäimme pohtimaan, miten tällaista teknologiaa voisi hyödyntää täällä Suomessa.
Huomasimme myös, että pelillistämistä käsittelevä ohjelmanumero veti pienehkön tilan aivan ääriään myöten täyteen. Tämä oli omiaan lisäämään kihinäämme seuraavan päivän esitystä kohtaan. Olimme varmoja, tai ainakin niin varmoja kuin kaksi suomalaista voi olla, että esityksestämme tulisi menestys.
Maanantai oli leppoisa ja lämmin päivä, ja pitkä osa siitä kului portailla istuskellessa ja Claudian kanssa Saksan kirjastomaailmasta ja kulttuurista jutellessa. Oli mielenkiintoista tutustua saksalaiseen kulttuuriin ja ajatusmalleihin. Kirjastoihmisten kanssa voi kovin estottomasti keskustella hyvin vaikeistakin aiheista, eivätkä he siitä kavahda. On onni olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka käyttävät kaikki tilaisuudet hyväkseen sivistääkseen toisiaan, eivätkä naura tietämättömyydelle.
Iltapäivällä kävimme tutustumassa Wroclawin asemalle rakennettuun uuteen hienoon kirjastoon. Pauliina ei ehtinyt mukaan, mutta kävimme Claudian kanssa ihastelemassa kirjastoa. Osuimme paikalle todella sopivaan aikaan, sillä ihmiset olivat vielä töissä ja koulussa, ja saimme pällistellä kaikessa rauhassa turisteina. Olin yllättynyt siitä, miten siistiä kirjastossa oli, ja miten valtaisa mangakokoelma siellä oli!
Illasta jäi sitten vielä aikaa valmistautua seuraavan päivän esitykseen, ja vaikka jännitys aiheuttikin pientä kinastelua Pauliinan ja minun välillä, saimme esityksen valmiiksi juuri ajoissa seuraavaa päivää varten. Jos ihan totta puhutaan, niin yhtään aiemmin sen valmiiksi tekeminen ei olisi meitä hirveästi hyödyttänyt, sillä minulla on todella lyhyt muisti - niin hyvässä, kuin pahassakin.
22.8.2017 tiistai - esiintymispäivä!
Heräsin siihen, että kurkkuni tuntui karhealta. "Voi ei, ei nyt!" ajattelin, sillä ihan muutaman tunnin päästä olisi meidän vuoromme nousta lavalle. Lähdimme Pauliinan kanssa hurjan aikaisin aamulla viemään esitystämme Centennial Hallille, sillä olimme lukeneet, että se piti toimittaa tapahtuman järjestäjille kaksi tuntia ennen esityssession alkua. Saavuttuamme perille meistä otettiin valokuvat ja saimme ladata (vielä edellisiltana hiotun) esityksemme IFLAn verkkosivulle.
Meille jäi yllättävän paljon aikaa valmistautua esitykseen, sillä olimme vasta kuudensia esiintyjäjärjestyksessä. Jännitys kuivasi kurkkua, mutta onneksi esiintyjille oli varattu reilusti vettä. Hörpin sitä muita esiintyjiä katsellessani ja toivoin, ettei ääneni pettäisi esityksen aikana. Hiukan ennen kuin oli meidän vuoromme nousta lavalle, asetuimme sermin taa piiloon ja venyttelimme hetken. Jollain tapaa tuo pieni venyttelytauko laukaisi jännityksen ja kun astelimme lavalle, olin täysin varma siitä, että tästä tulisi totaalinen menestys.
Olin vähän jo arvellutkin, että koska esityksemme aiheena olivat pelit kirjastossa, yleisöä tulisi olemaan paljon. Ja olihan sitä! Lavalla kuitenkin häikäisi sen verran, etteivät ihmisten kasvot erottuneet, joten yksittäisten ihmisten ilmeitä emme nähneet. Muut esiintyjät olivat olleet vakavampia, mutten ole koskaan ollut hyvä pitämään kovin vakavia puheita. Niinpä lohkaisin heti ensimmäiseksi vitsin, ja oli helpotus, kun kuulin yleisön nauravan mukana. Jatkoimme Pauliinan kanssa samaa kevyen asiantuntevaa otetta, ja nautimme kovasti, kun yleisö tuntui olevan meidän puolellamme.
Jälkikäteen saimme todella paljon kiitoksia. Oli todella hämmentävää seistä siellä, suomalaisine mentaliteetteinemme, ja ottaa vastaan kehuja, jotka tuntuivat jotenkin suhteettoman suurilta. Pitkin loppupäivää meitä taputeltiin selkään, näyteltiin peukkuja ja kehuttiin esitystä. Mutta hauskaahan se oli, ja pakko myöntää, että kun projektin eteen nähtiin niinkin paljon vaivaa, niin olihan se upea tunne saada esityksestä niin paljon myönteistä palautetta.
23.8.2017 keskiviikko
Heräsin aivan järkyttävän hirveään oloon. Tajusin alta aikayksikön, että olin saanut flunssan, ja vaikka keskiviikon oli tarkoitus olla se päivä, jona kiertäisin Wroclawia ja ostaisin tuliaisia, ymmärsin kyllä, että nyt ei ollut sängystä nousemista. Pauliina kävi aamulla tuomassa Finnrexiniä, joka Pauliinalla kuulemma toimii kuin ihmelääke, mutta tautini vain yltyi. Sanomattakin selvä, etten poistunut hotellihuoneestani edes syömään, saati sitten kongressiin kuuntelemaan puheita. Onneksi huonepalvelu on keksitty. <3
24.8.2017 torstai
Edellisiltana nukkumaan mennessäni oli tuntunut, kuin joku olisi työntänyt puukkoa korvaani. En saanut juuri nukutuksi, ja kun sitten aamulla aamupalalla juttelin Pauliinalle, hän epäili minulla olevan korvatulehdus. Tästä tietenkin säikähdin ja juttelin asiasta Ritvalle. Yhdessä päädyimme siihen lopputulokseen, että olisi mentävä lääkäriin. Seija lähti seurakseni. Meitä kehotettiin menemään lääkäriasemalle klo 18.00 jälkeen, jolloin iltapäivystys olisi jo alkanut. Päiväajat olivat kuulemma jo menneet, joten ei ollut järkeä mennä paikalle aikaisemmin. Perillä meitä odotti nuhjuinen lääkäriasema, jossa ei ollut vastaanottoa eikä minkäänlaista vuoronumerosysteemiä. Kaikki kyltit olivat puolaksi, joten istuuduimme odottamaan. Eräs nuori mies kertoi meille, että meidän vuoromme olisi hänen jälkeensä.
Päästyämme lääkäriin, esitin asiani ja meille kerrottiin, että olimme jonottaneet kirurgille. Yleislääkäri löytyisi käytävän toisesta päästä, eikä sinne ollut sitten minkäänlaista jonoa. Odotimme hetken, että lasioven läpi näkyvä henkilö laskisi puhelimen, ja sitten kurkkasimme varovasti sisään. Täytyy sanoa, että nuhjuisista puitteista huolimatta puolalainen terveydenhoito on aivan erinomaista! Sain tukevat lääkkeet sekä luvan lentää kotiin seuraavana päivänä.
25.8.2017 perjantai
Puolikuntoisena matkustaminen on todella jäätävän kamalaa, sen verran voin sanoa. Aamulla lähdimme kohti Krakovaa, josta lentomme lähtisi vasta illalla kymmenen aikaan. Olimme toivoneet, että ehtisimme käydä kierroksen Auschwitz-Birkenaussa, mutta se toive sai jäädä, sillä kierroksen arvioitu kesto oli erään sivuston mukaan n. 7-8 tuntia. Kävimme sen sijaan Schindlerin tehtaalla, jonne oli rakennettu Krakovan juutalaisia ja toista maailmansotaa käsittelevä museo. Itse ahdistuin sen verran, että jätin kierroksen kesken ja ostin sen sijaan museon kaupasta aihetta käsittelevän kirjan, jota voisin lukea täysin omaan tahtiin. Museo oli todella voimakas, moniaistillinen kokemus, ja suosittelen sitä ehdottomasti aiheesta kiinnostuneille. Varoituksen sana vain, että kyseessä on hiuksia nostattava kierros!