27. tammikuuta 2016

The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Tor
2014
ISBN 978-0-7653-3197-7
331 s.

Oma
A Natural History of Dragons

Kate Reading käännytti minut lopullisesti äänikirjojen ystäväksi kuunneltuani tämän sarjan ensimmäisen osan, jonka arvioon löytyypi linkki tuosta yläpuolelta. Periaatteessa Lady Trentin muistelmia voi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta toisaalta suositeltavaa on, että suojelee itseään kaikesta huolimatta spoilereilta ja lukee järjestyksessä. Yksi massiivinen spoileri tässä arviossa ainakin tulee, heti seuraavan kappaleen alussa. Älkää sanoko, ettenkö varoittanut.

Jacobin kuolema on jättänyt Isabella Camherstin tuuliajolle. Leskeys tuo elämään vakautta ja vapautta, joita naimattomilla tai naimisissa olevilla naisilla ei yleensä ole. Isabellalla on pieni lapsi, isänsä ilmetty jäljennös, jota Isabella ei osaa kohdata mitenkään. Hänelle on siis helpotus, kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta lähteä uudelle tutkimusretkelle, tällä kertaa vuoristojen sijaan soisiin maisemiin. Hän matkaa sodan riepottelemaan Erigaan muassaan Vystranassakin mukana ollut Tom Wilker sekä Natalie Oscott, jonka isä ei laisinkaan ilahdu nuoren tyttären matkustusinnosta. Sen sijaan, että Natalie jäisi kotiin naitavaksi jollekin vanhempien valitsemalle herrasmiehelle, Isabella salakuljettaa hänet mukanaan laivaan ja tarjoaa näin pakokeinon.

Mitä pidemmälle luen tätä sarjaa, sitä enemmän rakastun. Isabella Camherst on ihanan itsepäinen, itsenäinen ja esimerkillinen nainen. Hän elää ajassa, jossa naisille ei suoda erivapauksia eikä heitä hyväksytä osaksi tieteellistä yhteisöä (juu, sellainenkin aika on ihmiskunnan historiassa nähty, toivottavasti ei nähdä enää!), mutta se ei Isabellaa pysäytä. Hän myös tukee Natalien pyrkimyksiä kehittyä insinöörinä, alalla joka vielä luonnontieteitäkin enemmän katsotaan miesten alaksi, oman maineensa menettämisen uhallakin. Isabellaa ei pidättele myöskään pieni poika, jonka hän jättää tämän sedän perheen hoiviin matkansa ajaksi. Kaikenkaikkiaan hän kieltäytyy jäämästä kotiin, yhteiskunnan paineiden ja sääntöjen kahlitsemaksi.

Parasta tässä kirjassa olivat kuitenkin lohikäärmeet. Isabellan maailma avartuu, kun hän matkustaa seurueineen kuukausiksi Mouleenin soille, paikkaan, joka tunnetaan yleisemmin Vihreänä Helvettinä. Brennan kirjoittaa niin taidokkaasti, että sitä ihan kuvittelee olevansa itsekin tropiikissa ötököiden syötävänä, tutkimassa lohikäärmeitä, joiden siipinivelet ovat sopeutuneet niin liitämiseen kuin uimiseenkin. Isännän kommentti kertonee kaiken tarvittavan tämän kirjan koukuttavuudesta: "Näytät vähän eksyneeltä." Kai nyt.

24. tammikuuta 2016

Vengeance Road - Erin Bowman

Houghton Mifflin Harcourt
2015
ISBN 978-0-544-46638-8
327 s.

Oma

Villi länsi ja siitä kertovat tarina kiehtovat minua suuresti. Rakastan (etenkin näin sydäntalvella) lukea kuivista, kuumista ja pölyisistä paikoista, joita asuttavat kojootit ja joihin eksyminen on hengenvaarallista. Kuolema saattaa koittaa niin kalkkarokäärmeen, säikähtäneen hevosen, hiekkamyrskyn tai luodin - joko tahallisen tai tahattoman - toimesta, aurinko paahtaa yksinäisen ratsastajan niskaan ja ainoaa seuraa ovat tuuli ja satunnaiset villieläimet. Luonto ei kumarra ketään ja valkoista miestä uhkaa alkuperäisväestö, joka on suhtautunut maidensa riistämiseen liian kauan liian hellämielisesti.

Ei siis liene mikään ihme, että kun silmieni eteen ponnahti näin uskomattoman mahtavalla kannella varustettu nuortenkirja, joka sijoittuu vuoteen 1877, Arizonaan, en pystynyt mitenkään vastustamaan houkutusta. Kirjan kansi on vielä erikoisen tuntuinenkin, jotenkin hiukan muovisempi ja karheampi kuin yleensä. Sisäkansikin on ruskeaa nahkajäljitelmää, joka hyvin korostaa kirjan fiilistä. 

Teos kertoo nuoresta Kate Thompsonista, jonka isä hirtetään puuhun näennäisesti ilman mitään syytä. Kate naamioituu pojaksi ja lähtee ajamaan murhamiehiä takaa, vannoen kostoa. Isänsä neuvoa noudattaen Kate etsii käsiinsä Aben tilan, jonne Katea on käsketty menemään mikäli hänen isälleen sattuisi jotakin. Abe on aikaa sitten kuollut, mutta tilaa asuttavat Aben lapset, Sarah, Will ja Jesse. Will ja Jesse ovat lähdössä muutenkin karjanajoon, joten he tuppaavat Nateksi esittäytyneen Katen mukaan matkalle. Mukaan liittyy myös nuori apassi-tyttö, jota kaikki eivät suinkaan ole noin vain toivottamassa tervetulleiksi.

Bowmanin kirjoitustyyli on todella vetävää ja tarina pysyy mielenkiintoisena. Loppua kohti tuntui vähän jo siltä, että maisemakuvaukset saisivat pian riittää, mutta toisaalta ne tarjosivat tarvittavia hengähdystaukoja ammuskelukohtausten väliin. Pidin miljööstä ja tarinasta siinä määrin, että taisin hetkittäin unohtaa henkilöhahmot ja keskittyä vain kanjoneihin. Kate on päättäväinen nuori nainen, härkäpäinen jopa, ja surussaan varsin verenhimoinen. Hänen äkkiväärää persoonallisuuttaan tasapainottavat Coltonin veljekset melko hyvin, erityisesti syötävän hyvännäköinen ja myöskin melkoisella omapäisyydellä varustettu Jesse. Bowman antaa hahmoilleen hyvän taustatarinan ja tekee heistä omaan aikaansa sopivia, eikä kirjassa käytetty lavea murre ainakaan haittaa tarinaan eläytymistä, joskin huonommin englantia ymmärtävälle se saattaa ajoittain tuottaa vaikeuksia. Länkkäreiden katsominen auttaa murteeseen sopeutumista!

17. tammikuuta 2016

The Wolf Wilder - Katherine Rundell

Kansi: Dan Burgess
Simon & Schuster
2015
ISBN 978-1-4814-1942-0
231 s.

Oma

Toisten ihmisten joululahjalistojen selaaminen meinasi koitua turmiokseni jälleen tänäkin vuonna. En kertakaikkiaan pysty vastustamaan kauniita kirjoja, ja viime vuosina kustantamot ovat ryhtyneet oikein tosissaan panostamaan kirjojensa ulkoasuihin. Tämä on armotta johtanut siihen, että peikon hyllyt tursuavat kauniita, kutsuvia, ihania ja kimaltavia kirjoja, eikä tällainen pieni tytöntyllerö millään malta vastustaa niiden kutsua, joten luen tälläkin hetkellä kahdeksaa (8?!) kirjaa päällekkäin. Ei tämmöistä aikaisemmin ole tapahtunut! Kenties lukuinnostuksen palaaminen on moiseen sumaan syypää, mutten kerrassaan osaa rauhoittua vain yhden kirjan ääreen. Kyllä tästäkin vielä parannutaan!

The Wolf Wilderin kansi oli se, mikä minua kutsui, myönnettäköön. Paksu vesiväripaperi, vesivärein toteutettu luminen maisema käärittynä tumman sudenhahmon sisään ja kultaiset kiiltävät kirjaimet, Burgessin luoma kansitaide kerrassaan huokuu tyyliä ja eleganssia jota harvoin tällaisissa hiukan vanhemmille lapsille tarkoitetuissa kirjoissa näkee. Kirja kertoo venäläisestä tytöstä ja tämän äidistä, joiden työtä on villiyttää pentuina emoiltaan varastettuja, ihmisten parissa kasvatettuja susia. Heidän työstään eivät monetkaan pidä, sillä tuloksena on lisääntynyt petokanta alueella, joka on vaikkakin syrjäinen, kuitenkin harvakseltaan asuttu. Kenraali Rakovin mukaan tsaari ei pidä siitä, että hänen maillaan metsästävät sudet, kesyt tai villit, tsaaria eivät yksityiskohdat kiinnosta. Rakov vaatii Feodoraa ja tämän äitiä Marinaa lopettamaan työnsä ja tappamaan kaikki heille tuotavat eläimet. Feo ei tähän tietenkään suostu vaan ryhtyy äitinsä ja erään nuoren sotilaan avulla vastarintaan.

Rundellin kirja maalaa hyisen talvimaiseman, johon kirjailija hahmonsa istuttaa. Tapahtumat sijoittuvat Pietaria ympäröiviin metsiin, keskelle runsaslumista talvea. Feo on kasvanut ulkona susien parissa ja on itsekin miltei puoliksi villi, mutta jotenkin kirjasta jäi välittymättä juurikin tämä villiys. Susia silitellään, suukotellaan ja halaillaan milloin kenenkin toimesta, eivätkä villiytetytkään sudet ole kovin villejä. Niillä jopa ratsastetaan! Feo kasvattaa sudenpentua rinnallaan kuin ihmisvauvaa ja muutoinkin sudet käyttäytyvät valtaosin kuin huonosti kasvatetut koirat. Toivoin, että teos olisi ollut enemmän niin kuin vaikkapa Jack Londonin legendaarinen Erämaan kutsu, jossa suden luonto pääsee todella hyvin esiin.

Ei ole koskaan hyvä rakennella kirjojen suhteen mitään ennakko-oletuksia, vaikka toisinaan niiltä voi olla perin hankalaa välttyä. Tällä kertaa petyin paitsi omien odotusteni romahtamiseen, myös kirjan suurimmaksi osaksi yksinkertaiseen mutta paikoin varsin ihmeellisiin sanavalintoihin. Rundell ymppää teokseen myös väenvängällä mukaan kohtauksia, joiden on tarkoitus herättää tunteita ja aiheuttaa lukijassa reaktioita, mutta näiden kohtausten epärealistisuus ja väkinäisyys paistaa läpi niin, etten ainakaan itse päässyt niihin laisinkaan mukaan. Kokonaisuutena tämä jäi siis hyvistä aikeistaan ja originaalista ideastaan huolimatta vähän pannukakuksi.

16. tammikuuta 2016

The Diviners - Libba Bray

Little, Brown
2012
ISBN 978-0-316-12611-3
578 s.

Oma

Poikkeuksellisesti kirjoitan tätä joitakin päiviä kirjan luettuani. Yleensä kykenen sanomaan sanottavani melko heti kirjan päätyttyä, mutta jostain syystä The Diviners vaati pidemmän miettimisajan. En edelleenkään varmasti pysty täysin kuvailemaan sitä tunnetta, jonka tämä teos minulle jätti, mutta lupaan yrittää parhaani. Sanottakoon nyt kuitenkin heti alkuunsa, että ennakko-oletukseni tästä kirjasta eivät vastanneet sitten alkuunkaan sitä, mikä minua teoksen sivuilla odotti. Luulin sukeltavani kenties Noir-henkiseen etsivädekkariin, mutta The Diviners on paljon, paljon enemmän.

The Diviners sijoittuu 1920-luvun New Yorkiin, jossa jotakin julmaa heräilee unestaan. Joukko nuoria kokoontuu yhteen ja illan emäntä yrittää pelastaa tylsäksi käyneen kokoontumisen kaivamalla kaapista ouja-laudan, jota käyttäen nuoret tulevat kutsuneeksi esiin Naughty John -nimisen hengen. He eivät päätä istuntoaan asiaan kuuluvalla tavalla, joten John pääsee vapaaksi kahleistaan ja ryhtyy kylvämään tuhoa New Yorkin kaduille. Samaan aikaan pikkukaupungin kasvatti Evie aiheuttaa sen verran paheksuntaa kotikaupungissaan, että Evien vanhemmat päättävät lähettää tytön skandaalia pakoon New Yorkiin tämän sedän luokse. Eviellä on erikoinen kyky, sillä hän pystyy kertomaan ihmisten syvimmät salaisuudet koskettamalla jotakin näille kuuluvaa. Huomiosta huumaantuneena hän tulee paljastaneeksi salaisuuden, joka aiheuttaa kaaosta pikkukaupungissa. New Yorkissa hän ei kuitenkaan ole ainoa kaltaisensa.

Rakastuin tähän kirjaan täysin. Kirja on kirjoitettu ainakin näin maallikon näkökulmasta katsottuna autenttisella kielellä, ja vaikka se alkuun aiheutti vähän hankaluuksia ("flappers"?) ja kikatuksia ("you are absolute berries, darling!"), se teki kirjan maailmasta huomattavasti eläväisemmän. Bray kuvaa 20-luvun yöelämää, poliittista ilmapiiriä ja tyyliä oikein hyvin ja asiantuntevalla otteella. Itse ainakin vakuutuin, vaikka vieraampaa aikakautta saa hetken hakea.

Kirjasta paistaa melko selkeästi, että kyseessä on sarjan aloitusosa. Bray esittelee paitsi tämän kirjan päähahmot, myös tulevien kirjojen hahmoja (tämän tajusin vasta saatuani toisen osan käsiini, mutta niinhän nämä asiat yleensä menevät). Kirjassa tutustutaan miljööseen ja sarjan pääpahiskin vilahtaa sivuroolissa. Tai ainakin olettaisin, että tämä silinterihattuinen herrasmies on pääpahis.

En osaa täysin nimetä sitä, mikä tästä teoksesta tekee niin uniikin. Vielä päiviä kirjan luettuanikin minut yllätti tunne, että halusin palata kirjan sivuille ja sen hahmojen luokse, Olin täysin lumoutunut tästä kirjasta ja vei aikaa, ennen kuin pystyin aloittamaan mitään muuta. Ja nyt pyrähtelen kirjasta kirjaan, etsien jotakin samankaltaista lumousta. Kenties jatko-osan, Lair of Dreamsin lukeminen parantaisi minut tästä, tai sitten se vain pahentaisi tilannetta. Niin tai näin, aion tarttua siihen mitä pikimmiten, vaikka kyseessä on samanlainen järkäle kuin tämäkin! Olen kuitenkin päättänyt lukea vain omaksi ilokseni tänä vuonna, joten aikaa ainakin on. <3

7. tammikuuta 2016

Flower in a Storm - Shigeyoshi Tagaki

Viz Media
2010 (alkup. 2008)
ISBN 978-1-4215-3241-7
200 s.

Oma

Olen osunut ilmeisestikin lukuvalinnoissani nyt oikeaan monen monituista kertaa putkeen, sillä näitä hyviä vain osuu eteen kerta toisensa jälkeen. Tai sitten olen vain niin haltioissani lukuinnon palaamisesta, että kaikki mitä luen tuntuu hyvältä. Niin tai näin, tällä kertaa tarjolla siis vähän erilaista mangaa. Olen lukenut viimeaikoina paljon shounenia, eli pojille suunnattua mangaa, jossa tapahtuu paljon ja veri roiskuu, mutta romantiikkaa ei juuri ole, tai jos on niin todella vähän. Tällainen on yleensä ihan kivaa ja osaan kyllä nauttia toiminnastakin, mutta halusin kuitenkin vastapainoksi jotain ihan muuta. Flower in a Storm onkin sitten sitä shoujoa, eli tytöille suunnattua mangaa. Hahmot ovat kauniita (jopa ne miehenpuolikkaat), romantiikkaa tursuaa ovista ja ikkunoista ja tässä nimenomaisessa tapauksessa tapahtumia höystetään vielä huumorillakin.

Flower in a Storm kertoo aivan tuikitavallisesta 17-vuotiaasta opiskelijasta nimeltä Riko Kunimi. Tai siis melko tavallisesta. Muuten ihan tavallisesta, paitsi että Rikolla on supervoimia. Eräänä aivan tavallisena koulupäivänä todella epätavallinen henkilö pamauttaa luokan oven auki ja ryntää ase kourassa sisään, vaatien Rikon elämää omakseen. Kyseessä on miljonääriyhtiön perijä Ran Tachibana, 17-vuotias hänkin, ja hän on päättänyt saada Rikon tavalla tai toisella vaimokseen. Riko ei sitä muista, mutta Riko pelasti paitsi päiväkotiryhmän, myös Ranin elämän estämällä autokolarin, jonka Ranin sabotoitu auto miltei aiheutti. Ran väittää rakastuneensa ensisilmäyksellä, mutta Rikoa ei olekaan niin helppo vakuuttaa. Ran vaatii 25 tuntia aikaa vakuuttaa Riko siitä, että Ranin kanssa vihkiytyminen on parasta, mitä Rikon elämässä voi tapahtua.

Kyseessä on todella vauhdikas ja hauska manga. Ran on hahmona hiukan typerä ja "tavallisten ihmisten" tavoista täysin tietämätön. Hän kuvittelee voivansa saada kaiken ja kaikki sormiaan napsauttamalla, mutta Riko opettaa Ranille uudet pelisäännöt. Riko on, lukuunottamatta yliluonnollisia fyysisiä voimiaan, aika tavallinen 17-vuotias. Hänen sydämensä on kertaalleen jo murtunut siksi, että pojat pitävät häntä friikkinä, eikä Riko halua mitään muuta niin paljon kuin olla ihan normaali. Mutta sitten kuvioon astuu Ran, joka näyttäisi rakastavan Rikoa juuri sellaisena kuin tämä on...

Flower in a Storm on todella kevyt ja helppo manga luettavaksi. Vaikka Rikolla on omat ongelmansa ja Ran kamppailee sopeutuakseen Rikon maailmaan ja osoittaakseen olevansa ihan kelpo materiaalia aviomieheksi, loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin melkoinen hömppämanga. Ei huonolla tavalla laisinkaan, ehei, viihdyin tämän parissa oikein hyvin! Kyseessä on kaksiosainen sarja, joten mitään aivan järkyttäviä draamakuvioita ei tässä ehdi olemaan (liian pitkät sarjat ovatkin yleensä loppua kohti melko surkeita), vauhtia ja vaarallisia tilanteita tosin senkin edestä. Koska kyseessä on näinkin pikkuruinen sarja, voi tämän nautiskella vaikkapa välipalaksi kahden kirjajättiläisen välissä. Ei huonompi diili!

6. tammikuuta 2016

Jurassic Park - Michael Crichton

Arrow Books
1991
ISBN 978-1-784-75222-4
458 s.

Oma

Lukeva peikko ei ole koskaan ollut tyttö-tyttö. Kyllähän yritystä on aina välillä ollut (puin häihin mekon ja pyydän silloin tällöin lahjaksi koruja), mutta enimmäkseen lukevaa peikkoa on lukemisen lisäksi aina kiinnostanut ihan muut jutut. Paitsi että olen aina pahisten puolella, olen pienestä saakka rakastanut dinosauruksia. En toki niin, että olisin nököttänyt nenä kiinni dinosaurus-kirjassa tuntitolkulla ja opetellut kaikkien dinosaurusten nimet ulkoa, ehei, mutta kuitenkin niin, että vaikutun niistä aina kun törmään niihin missä tahansa yhteydessä.  
Ei siis liene mikään ihme, että katsoin Jurassic Parkin ihan liian nuorena ja sitten monen monituista kertaa uudelleen (luvassa on loppiaisen kunniaksi Jurassic Park -maraton, jota varten piti olla jäätelöä muttei sitten ollutkaan). Ehdin kuitenkin kypsään 27 vuoden ikään ennen kuin minulle selvisi, että tämä oli ensin kirja. En oikeasti edes häpeä myöntää sitä. Jurassic Park oli olemassa kirjana ja elokuvana juuri ennen kuin tajusin vielä maailmasta mitään, enkä oppinut lukemaankaan ennen kuin vasta kolmisen vuotta tämän kirjan ilmestymisen jälkeen. Missasin siis tämän hypejunan ihan totaalisesti, koska synnyin valitettavasti liian myöhään. No, vielähän sitä ehtii!

Elokuvan viime katsomiskerrasta on jo sen verran aikaa, etten edes lähde vertaamaan näitä keskenään, vaikka totuushan toki on, että yritin jatkuvasti miettiä päässäni "miten tämä kohta menikään siinä leffassa" ja "kukahan tuotakin tyyppiä näytteli elokuvassa" ja "ei se kyllä tuollainen dinosaurus ollut siinä kohtauksessa!" En siis voinut olla vertaamatta, mutta kuten yleensä, kirja nousi tälläkin kertaa näistä kahdesta kirkkaasti voittoon. Crichton oli ammatiltaan lääkäri ja siten kirjoittaa hyvin pätevään sävyyn dinosaurusten luomisprosessista. Hän osaa olla hyvin vakuuttava ainakin näin maallikon näkökulmasta, vaikka kyseessä on puhtaasti fiktiivinen teos. Peikko ainakin nyökytteli tyytyväisenä, "kuulostaa ihan järkeenkäyvältä".

Kirja on hyvin tiedepainotteinen, eikä siis scifillä tavalla, vaan pitkien "DNA-juosteet koostuvat sellaisista ja tällaisista jutuista ja niiden avaaminen ja analysoiminen vie näin ja näin paljon tietokonekapasiteettia" selitysten vuoksi. Tämä saattaa siis varsinkin hyvin selityspainotteisessa alussa käydä lukijalle vähän pitkäveteiseksi (tai siis sen alun koukun jälkeen, mutta tiedätte mitä tarkoitan). Loppua kohti kirjan tahti kuitenkin tihenee ja paljon. Mukana on myös matemaatikko tri Ian Malcolm, joka yrittää koko kirjan ajan avata kaaosteoriaa jotenkin hallittavin termein. Ei ainakaan minun kohdallani onnistunut. Onneksi kaaosteoria ei ole kirjan ymmärtämisen ja siitä nauttimisen kannalta mitenkään välttämätön. Loppuviikosta voisikin suunnata Luonnontieteelliseen museoon... <3

4. tammikuuta 2016

The Search for WondLa - Tony DiTerlizzi

Simon & Schuster
2010
ISBN 978-1-4169-8310-1
477 s.

Oma

Bongasin tämän kirjan ensikerran ollessani töissä ja hyllyttäessäni englanninkielisiä lastenkirjoja. En yleensä lämpene lastenkirjoille - en ainakaan enää, kenties olen kasvanut niistä joissain määrin ulos - mutta DiTerlizzin kuvitustyyli on kerrassaan vangitseva. En kuitenkaan lainannut kirjaa, en edes siinä vaiheessa kun huomasin, että se oli käännetty ruotsiksi (niin kuin hyvät kirjat yleensä käännetään, suomeksi sitten joskus paljon myöhemmin). Lopulta tämä kuitenkin pyörähti PeruseProjectin Reganin käsissä ja tulin siihen tulokseen, että kenties olisi aika yrittää antaa lastenfantasialle uusi mahdollisuus.

The Search for WondLa kertoo 12-vuotiaasta tytöstä nimeltä Eva Nine, joka asuu maanalaisessa rakennelmassa hoitajarobotti Muthrin kanssa. Muthrin tehtävä on ruokkia Eva ja kasvattaa tätä kohtaamaan ulkomaailma. Evan uteliaisuus on kuitenkin kasvanut vuosien mittaan eivätkä pelkät holoprojektiot ulkomaailmasta riitä, vaan tyttö haluaisi ihan tosissaan kömpiä ulos kodistaan ja kohdata muun maailman. Hän kaipaa myös seurakseen jotakuta toista ihmistä, vaikka Muthr on kerta toisensa jälkeen kertonut hänen olevan ainoa kaltaisensa ja siksi niin kallisarvoinen. Evan pakosuunnitelma lentää ikkunasta ulos kun heidän kotiinsa tunkeudutaan ja Muthr pakottaa Evan pakenemaan ilmanvaihtokanavan kautta. Maailma, joka Evaa ulkona tervehtii, ei todellakaan ole kaikkein ystävällisimmästä päästä ja Evan selviytymistaidot joutuvat todelliselle koetukselle.

Tämä kirja edustaa fantasiakirjojen perinteitä oikein tosissaan. Ryöstäjä ajaa Evan liikkeelle, hän kohtaa uusia ystäviä, joutuu näiden kera vaaroihin, selviytyy niistä nokkeluutensa ja yllättävien liittolaisten avulla, saavuttaa ja menettää, matkustaa maan halki ja lopulta saapuu määränpäähänsä, vaikkei tiedä laisinkaan, mikä perillä odottaa. Joku voisi puhua kliseistä, mutta itse päätän puhua perinteistä, koska kirja tuntui kaavansa ansiosta varsin kotoisalta. WondLaa on turvallista lukea kun suunnilleen osaa arvata, mihin tarina seuraavaksi kulkee. DiTerlizzin luoma maailma on niin täynnä yllätyksiä ja ihmeellisyyksiä, että mikäli peruskaavaa olisi tässä lähdetty muuttamaan isommallakin kädellä, lopputulos olisi epäilemättä ollut enemmän tai vähemmän kaoottinen.

Pidin erityisesti siitä, että Eva - ihan niin kuin lukijakin - on täysin vieras ulkona kohtaamilleen asioille. Hän ei ymmärrä eteensä tulevia otuksia sen paremmin kuin upouutena sarjaan tutustuva lukijakaan, ja antaa siten hyvin tilaa ihmettelylle ja asioiden selittämiselle. Kyseessä on kuitenkin melkoinen tiiliskivi, ja vaikka tekstiä on suhteessa kenties vähänlaisesti, pelkäsin, että kirja saattaisi olla minulle liikaa. DiTerlizzi ei kuitenkaan sorru selittelemään sivukaupalla asioita, vaan kuljettaa tarinaa eteenpäin melko haipakkaa vauhtia. Välillä pientä hengähdystaukoa suovat myös aukeaman kokoiset kuvitukset, jotka avaavat osaltaan erilaisia otuksia (kovin paljon maapallolla elävää pieneliöstöä muistuttavia) ja avittavat eläytymisessä. Kirja jää vielä sellaiseen kohtaan, että seuraavaan kirjaan tekisi mieli käydä hetimmiten käsiksi.

3. tammikuuta 2016

Anya's Ghost - Vera Brosgol

Square Fish
2011
ISBN 978-1-250-04001-5
221 s.

Oma

Kun lähtee sukeltamaan täysin uuteen kirjallisuuden osa-alueeseen kuten minä tein sarjakuvien kanssa (juu, ne ovat ihan oikeaa kirjallisuutta, ihan sama mitä se äikänope sanoo), kelpuutettavien teosten kynnys on melko matala. Booktube riensi jälleen kerran hätiin ja jessethereaderin suositteluvideolta ponnahti esiin Anya's Ghost, joka viehätti paitsi kannellaan, myös Jessen lyhyellä juonikuvauksella, jonka voi tsekata tällä videolla kohdasta 3:12 alkaen.

Anya's Ghost kertoo siis Anyasta, joka on pienenä muuttanut Venäjältä Yhdysvaltoihin. Hänen kotiväkensä yrittää sopeutua parhaansa mukaan uuteen elämään uudessa maassa, mutta Anya on jäänyt vähän yksinäiseksi tapaukseksi epävarmuuksiensa vuoksi. Häntä on pienestä saakka kiusattu hänen lihavuutensa, murteensa ja kummallisen nimensä takia, joten ei ihme, että Anyaa vaivaavat ulkonäköpaineet ja huoli siitä, puhuuko hän oikein. Hän jopa salailee syntyperäänsä. Eräänä päivänä Anya putoaa vanhaan kaivoon ja tutustuu siellä aaveeseen, joka vaikuttaa kaipaavan ennen kaikkea ystävää. Anya ottaa vahingossa mukaansa aaveen sormiluun, johon aave kiinnittyy. Yhtäkkiä Emily seuraakin Anyaa joka paikkaan. Alkuun kaikki sujuu hienosti, Emily auttaa Anyaa läpäisemään kokeet, pääsemään bileisiin ja jopa pukeutumaan. Emily ei kuitenkaan ole ihan niin kiva kuin antaa ymmärtää, ja pian Anya toivoo koko sydämestään, ettei olisi koskaan tavannutkaan Emilyä.

Periaatteessa Anya's Ghost on todella yksinkertainen tarina, mutta siihen voi lukea kaikenlaisia ulottuvuuksia. Anya yrittää parhaansa mukaan sopeutua yhteiskuntaan, jossa hän elää, mutta ymmärtää itsekin tarinan kuluessa, ettei paras tapa siihen kenties ole oman syntyperänsä salaaminen ja torjuminen. Anyan perheen tärkeys nousee myös esiin sarjakuvan kuluessa, vaikka alkuun Anya vaikuttaa ihan tavalliselta, äitinsä ja pikkuveljensä kanssa toisinaan riitelevältä teinitytöltä. Maahanmuutto-ongelmien lisäksi Anyaa vaivaa yksinäisyys ja epävarmuus omasta itsestä, joiden vuoksi hän ei koe sopeutuvansa kouluunsa, vaikka todellisuudessa ei tosiaankaan ole huonoimmassa mahdollisessa asemassa. Lukija ymmärtää tämän, mutta Anyaan samaistuminen onnistunee meiltä kaikilta. Itse ei aina näe oman itsensä ulkopuolelle, eikä kykene ymmärtämään laajempaa kuvaa.

Suhteellisen viattomasti alkanut Anya's Ghost muuttuu loppua kohden melko jännittäväksi, joten jos säikyt helposti, kannattaa suhtautua tähän pienellä varauksella. Itsehän säikyn aaveita, joten tämä aiheutti hiukkasen levottomuutta tässä peikossa.

2. tammikuuta 2016

The Walled City - Ryan Graudin

Kansi: Liz Casal
Little, Brown
2014
ISBN 978-0-316-40505-8
424 s.

Oma

Kaikilla kirjastotädeillä täytyy olla jokin kummallinen mielenkiinnonkohde. Useilla se on natsi-Saksa (Laura, katson sinua! <3), itselläni Pohjois-Korea sekä maailman tiheimpään asutut paikat, aivan erityisesti Kowloon Walled City, jota tosin ei enää ole olemassa. Kun näin tämän kirjan PeruseProjectin Reganin kädessä, tiesin, että tämä oli luettava hinnalla millä hyvänsä. Ajelimme torstaina postin kautta koiranruokaostoksille, joten sain hyvän hetken nököttää rauhassa yksin autossa ja lukea vain tätä.

The Walled City kertoo kolmesta nuoresta, jotka kukin asuvat tässä maa-alaltaan pienessä, väkiluvultaan suuressa kaupungissa. Kaupunkia, joka kirjassa kulkee nimellä Hak Nam, hallitsee Brotherhood, gangsterijoukko, joka tekee tuloa järjestäytyneellä rikollisuudella. Hak Nam on kaikkien lakien ulkopuolella ja Brotherhoodin johtaja Longwai määrää, miten kaupungissa toimitaan.

Jin Ling on nuori tyttö, joka on naamioitunut pojaksi pärjätäkseen yksin Hak Namin kaduilla. Hän elää ainoana seuralaisenaan kissansa Chma ja ainoana tarkoituksenaan löytää sisarensa Mei Yee, jonka näiden isä myi prostituoiduksi Hak Namiin rahoittaakseen viinanjuontiaan.

Dai on nuori mies, jolla on vain 18 päivää aikaa pelastautua kaupungista. Hän kuitenkin tarvitsee suunnitelmansa toteuttamiseen jonkun nopean, pienikokoisen juoksijan, kuten Jin Lingin. Jin Ling ei aavistaa laisinkaan, millaiseen vaaraan Dai hänet asettaa palkatessaan Jinin tekemään huumekuriirikeikkoja Hak Namin rajojen ulkopuolelle, eikä hän osaa arvata myöskään Dain todellisia päämääriä.

Mei Yee istuu päivät huoneessaan, siinä ainoassa bordellin huoneessa, jossa on ikkuna. Hänen ainoa vieraansa on suurlähettiläs, joka on ostanut Mein palvelukset kokonaan itselleen. Mei Yee joutuu seuraamaan sivusta kuinka hänen ystävänsä Sing yrittää pakoa, jää kiinni ja kuinka tyttöä sitten rangaistaan. Pako ei ole mahdollista. Mei Yeen elämä on nyt täällä, Longwain käsissä.

Peilasin kirjaa jatkuvasti siihen vähään, mitä Kowloonista tiedän. Luin kirjailijan loppusanat ennen kirjan aloittamista ja ilmeisesti Graudin on tehnyt paljon taustatutkimusta kaupunkiin ja sen elintyyliin ennen kirjan kirjoittamista, joskin hän myöntää ottaneensa joitakin vapauksia esimerkiksi nimien suhteen. Ne kuvat, joita olen kaupungista nähnyt, auttoivat osaltaan elävöittämään tätä lukukokemusta, ja jos Kowloon kiinnostaa, jätän tuohon alle linkin ensimmäiseen osaan saksalaisesta kaupunkia käsittelevästä dokumentista. Kannattaa katsoa! <3

Kirja on todella toimintapainotteinen. Teos alkaa takaa-ajokohtauksesta kuin mikäkin James Bond elokuva, ja huomasin tosissaan pidättäväni aika ajoin jopa hengitystäni, niin huolella Graudin onnistui minut vangitsemaan tekstiinsä. En olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni, mutten toisaalta jaksanut oikein pysytellä kyydissäkään, niin hurjaa vauhtia tässä jatkuvasti mentiin. Graudin kirjoittaa hyvin hahmonsa ja heidän taustansa, ja vaikka oli melko helppo arvata salaisuudet, joita Dai esimerkiksi piilottelee, oli kuitenkin myös mielenkiintoista lukea Jin Lingin reaktiosta totuuden paljastuessa hänelle. Graudin kirjoittaa todella hyvin, ja olen onnellinen, että lukuvuosi lähtee näinkin vahvasti käyntiin!



1. tammikuuta 2016

Tervetuloa, vuosi 2016!

No huh mikä vuosi! Tänä vuonna en tehnytkään mitään hillitöntä tilastoa, vaan ihan tämmöisen tylsän laskelman vain. Kokosin sentään viiden tähden arviot saaneet teokset tähän, jonkinlaiseksi peikon "lue edes nämä" -listaksi. Osa tosin on jatko-osia, joten kannattanee aloittaa niiden kohdalla ensimmäisestä osasta, mikäli sarja on vielä aloittamatta.

Vuonna 2015 luin yhteensä 89 kirjaa, toisin sanoen 28,818 sivua. En ihan päässyt tavoitteeseeni, joka oli 30,000 sivua, mutta tänä vuonna yritetään uudestaan!

Viisi tähteä saivat kuluneena vuonna nämä muruset (huomasin muuten tätä kootessani, että jopas on vain kaikilla kovin kauniit kannet! Ai miten niin kirja on kokonaisuus kansineen kaikkineen? Voin luvata, että kansi vaikutti (lähes kaikkien) lopulliseen ostopäätökseen):

Rachel Hawkins - Rebel Belle

Southern belle Harper Price edustaa kaikkien high school -elokuvien sitä kaikkein täydellisintä ihannetta. Hän on kaunis, täydellinen, rikas, fiksu, ahkera ja mitä kaikkea muuta. Hänen poikaystävänsä on myös täydellinen, totta kai, mutta kulissit ovat kulisseja.

Sitten Harper törmää tanssiaisiltana naistenhuoneessa haavoittuneeseen talonmieheen, joka siirtää mystiset voimansa Harperiin.


A Thousand Pieces of You - Claudia Gray

Margueriten vanhemmat ovat tieteilijöitä, jotka ovat vastikään kehittäneen uskomattoman keksinnön. Keksinnön nimi on Firebird, ja se mahdollistaa matkustamisen eri ulottuvuuksien välillä. Sitten Margueriten vanhemmat murhataan ja murhaaja pakenee Firebirdin avulla toiseen ulottuvuuteen. Marguerite haluaa asiaan selvyyden ja lähtee perään.


Cinder - Marissa Meyer

Yksi booktuben täysin vallanneista kirjasarjoista on Marissa Meyerin Lunar Chronicles, jonka avausosa Cinder on. Kyseessä on sarja satujen uudelleenkerrontoja, scifillä käänteellä. Avausosa perustuu Tuhkimoon, mutta Cinder onkin androidi. Meyerin luoma maailma on aivan mieletön, ja tämä sarja kannattaa varata kokonaisuudessaan viekkuun, sillä se vie todellakin mennessään. <3 (Sarjan muitakin osia on palkittu viidellä tähdellä, joten hei, kantsuu lukea!)


The DUFF - Kody Keplinger

Elokuvaksikin värkätty kirja kertoo älykkäästä ja nokkelasta Biancasta, joka rakastaa parhaita ystäviään Jessicaa ja Caseytä. Koulua käy myös Wesley Rush, joka romauttaa Biancan maailman parjaamalla tyttöä DUFFiksi, Designated Ugly Fat Friendiksi.
Vänkyrä rakkaustarina, mutta myös todella puhutteleva, hätkähdyttävä ja herättävä kirja monella muulla tasolla. Siis jos se vänkyrä rakkaustarina ei riitä.



Maan vihat - Paula Havaste

Periaatteessa Maan vihat on itsenäinen jatko-osa Tuulen vihoille, mutta suosittelisin silti lukemaan myös sarjan ensimmäisen osan. Havasteen teksti on maagista ja suorastaan tuoksuu Suomen luonnolta, hahmot ovat eläväisiä ja kirjat kuljettavat lukijan siltä istumalta vuosisatojen taa. En ollut kovin suuri historiallisten romaanien ystävä, mutta sitten luin Tuulen vihat ja arvostan koko tyylilajia huomattavasti enemmän!


Alive - Scott Sigler

Tämä hiukan Maze Runnermainen teos alkaa siitä, kun sankarittaremme - joka pian saa tietää nimekseen M. Savage, mutta suosii lyhykäisempää Emiä - herää kivisessä arkussa ja joutuu murtautumaan siitä ulos. Koko kirja on täynnä toimintaa, kasteja ja maailmanluontia, erilaisia hahmoja ja jännitystä. Suosittelen, jos vielä jaksat dystopiaa!
Täytyykin tarkistaa, josko tästä olisi jo jatko tullut ulos...



East of West, vol. 1 - Jonathan Hickman, Nick Dragotta & Frank Martin

Pyrkimyksissäni tutustua paremmin sarjakuvien maailmaan törmäsin tähän tekeleeseen, jota mainostettiin sci-fi westerninä. Tarvitseeko sanoa enää muuta?
Jos tarvitsee, niin East of West on täynnänsä ihmeellisiä kojeita, aavikkoa, hevosia (mekaanisia), tuhoa, suolenpätkiä ja leiskuvia, toimimattomia romanttisia kuvioita. Mukana on politiikkaa ja salaseuroja. Niin ja mainitsinko jo, että päähenkilö on valkeisiin pukeutunut Kuolema?



Uprooted - Naomi Novik

Naomi Novik oli minulle täysin uusi nimi, kun ostin tämän kirjan (puhtaasti kannen perusteella tietämättä juonesta juuri mitään). Nyt haluaisin lukea Novikilta kaiken, mutten uskalla, sillä en usko, että Novik pystyy kirjoittamaan mitään, mikä olisi tätä teosta parempi.
Velho nimeltä Dragon suojelee kylää Metsältä, joka vaanii kyläläisiä. Maksuksi hän vaatii kerran kymmenessä vuodessa kylästä tytön palvelijattarekseen. Sitten kaikki menee päin helvettiä. Huijjui!


Illuminae - Amie Kaufman & Jay Kristoff

Booktube on tullut avukseni monen monituista kertaa, kun lukuinto on ollut vähän hukassa tai en ole oikein keksinyt, mistä innostuisin seuraavaksi. Littlebookowl on yksi seuraamistan booktubettajista, jonka vaikuttava ensireaktio tähän kirjaan myi kirjan minulle aivan ja täysin totaalisesti.
En voi kehua tätä kirjaa tarpeeksi näin pienessä tilassa, mutta avaruusaluksia, sotaa, kuolemaa, zombeja, hakkeri, traaginen rakkaustarina ja AI, josta en sano sen enempää. Illuminaessa on kaikkea ja sitten vielä vähän.


Descender, vol. 1 - Jeff Lemire & Dustin Nguyen

Rakastuin tämän sarjakuvan hahmoihin aivan todella. Descenderin maailmassa ihmiset ja ihmisten luomat robotit ovat kääntyneet toisiaan vastaan, eivätkä suhteet ole sodan jäljiltä aivan kunnossa. Ihmiset haluavat tietää, keitä olivat ne suuret metallihirviöt, jotka kylvivät tuhoa avainplaneetoille tappaen miljardeja. Vastaus piilee pienessä seuralaisrobotissa, Tim-21:ssa.
Tim-21, Bandit ja Driller ovat lempihahmojani ikinä. <3 Niin paljon tunnetta, niin paljon metalliosia. <3


The Rest of Us Just Live Here - Patrick Ness

Koulussa kuolee poika ja kaupungilla näkyy kummia sinisiä valopalkkeja. Kuolemattomat yrittävät tunkeutua kaupunkiin ja aiheuttavat tuhoa ja tulipaloja. Nessin kirjassa ei kuitenkaan seurata sankaritarta, joka urhoollisesti taistelee Kuolemattomia vastaan vaan Michaelia, joka urhoollisesti taistelee OCD:ta ja häiriintyneitä vanhempiaan vastaan taustatukenaan kaksi siskoaan ja parhaat ystävänsä Jared ja Henna.
Kerrankin sivuhahmo on päähahmo, ja Ness on nero! <3