Jäälohikäärme - George R. R. Martin

Kirjava
2016 (Alkup. 2014)
Suom. Satu Hlinovsky
ISBN 978-952-5802-12-2
118 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Voisi kenties lievästi ilmaisten sanoa, että lukujumi jatkuu edelleen. Luen todella vähän, ja ne vähät mitä luen, eivät ole juuri inspiroineet kirjoittamaan postauksia. Tuntuu, ettei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä joku ei jo olisi sanonut. Ei ole alkuperäisiä mielipiteitä, jotka eroaisivat jotenkin joukosta. Toistelen vain sanoja, joita olen nähnyt muiden käyttävän. Siinäpä kirjablogistin kriisi pähkinänkuoressa.

Syksy lähenee ja tänä vuonna kirjavinkkauskiintiöni hoitaa joku toinen, sillä en itse siihen hommaan vielä kykene. Minulla on vinot pinot kirjoja luettavana, mutta mikään niistä ei kutsu. Aloitan jonkun ja totean, ettei minua kiinnosta lukea taas kerran jotain sellaista, mitä olen jo lukenut tuhanteen kertaan aikaisemminkin. Anteeksi vain, mutta lyyrinen kieli ei pelasta perinpohjin tyhjiin kaluttua juonta.

No, päätin hetkeksi herätä sarjakuvista rakentamastani pesästä ja lukea jotain ns. "oikeaa", jota kehtaa vaikka vinkatakin. Martin on hyvä kirjailija, vahva tekijä. Olen lukenut Tulen ja jään laulusta kaksi ensimmäistä osaa (englanniksi), joten tiesin vähän, mitä odottaa. Jäälohikäärme on selvästikin nuoremmalle yleisölle tarkoitettu. Kirjassa on runsas kuvitus ja vain muutamia kokonaisia aukeamia tekstiä. Fantasiamaailmoista innostuneille, lukemista vasta aloitteleville tai jo jonkin verran osaaville, tässä on oikein loistava seikkailutarina. Sanottakoot nyt kuitenkin sen verran, että Martinille ominaiseen tyyliin kuolemaltakaan ei ihan onnistuta välttymään.

Päähenkilö on pikkuinen tyttö, Adara, joka on syntynyt keskellä kylmintä talvea. Hänen äitinsä menehtyi synnytyksessä ja Adaraa pääsi pakkanen puraisemaan niin, ettei kylmyys haittaa häntä kuten muita ihmisiä. Adara tutustuu jäälohikäärmeeseen, myyttiseen olentoon, joka ilmestyy taivaalle vain kaikkein tiukimpien pakkasten aikaan. Maailmassa soditaan, ja Adara perheineen uhkaa jäädä sodan - ja sodassa lentävien, tulta syöksevien mutta kylmänarkojen lohikäärmeiden - jalkoihin.

Ihan pienenpienille lapsille en tätä suosittelisi, mutta 3.-6. luokkalaisille kylläkin.

A Clash of Kings - George R. R. Martin

Bantam Books
1999
ISBN 978-0-553-10803-3
761 s.
☆☆☆☆
Oma

Sananen Game of Thronesista (tämän voi hypätä hyvin yli, mikäli sinua kiinnostaa vain tämä kirja): Olen lukenut ensimmäisen kirjan, mutta siitä on vierinyt jo kelpo tovi, joten arviota Valtaistuinpelistä ei ole tähän blogiin tulossa. Sen sijaan suosittelisin vilkaisemaan vaikka Morren arvion ensimmäisestä kirjasta. Olen katsonut sarjaa kolme ensimmäistä kautta, joten jos sekoilen, se johtunee siitä. Lisäksi seikkailuni tämän kirjasarjan parissa ovat olleet vähintäänkin kummallisia. 

Ostin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, koska eräs suuresti ihailemani vanhan ajan kunnon fantasianörtti (Eetulle terveisiä) oli lukenut tämän ja tykännyt, samoin eräs Skotlannissa sijaitseva ystäväni (Juusolle myös!). Luin ensimmäisen kirjan ja tykkäsin siitä paljon. Se on pitkä, painava ja henkilökaartiltaan vähintäänkin runsas, mutta pidän Martinin luomasta maailmasta ja hahmoista, joissa ei ole kahta samanlaista. Sitten keksin ostaa seuraavat osat, joiden huomasin olevan huomattavasti pienempiä (siis kooltaan, lyhyemmiksi ne eivät kyllä käy!) kuin kahden ensimmäisen, puhumattakaan siitä, että ensimmäisessä osassa oli tv-sarjasta napattu kansi. Joten, kuten kunnon hifistelijä ainakin, rupesin kuolaamaan näiden kovakantisten perään. Keräily meinasi tyssähtää lyhyeen kun suosikkikaupastani ei löytynytkään nättejä (köh, siis samaan sarjaan kuuluvia) painoksia, mutta onneksi Kanadan Amazon koitui pelastuksekseni. Meinasin nääntyä jo tämän painon alle, katsotaan miten käy kun pääsen A Dance With Dragonsiin saakka. 

Lisäksi tv-sarjan katsominen meinasi tappaa lukuinnostukseni, niin hyvin ensimmäinen kausi seuraa kirjaa. Meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi en. Eroavaisuuksia alkaa tulla jo nyt ja sarjaa pidemmälle lukeneiden mukaan asioita sotketaan vielä enemmän seuraavilla kausilla. 

Ja hei, totta kai tässäkin saattaa olla spoilereita!

A Clash of Kings jatkaa tasan siitä, mihin A Game of Thrones päättyy. Kuningas Robert Baratheon on kuollut ja hänen sijalleen on pyrkimässä paitsi kaksi nuorempaa veljeä, myös lohikäärmeiden sukua oleva Daenerys sekä pohjoisen susikuningas Robb Stark. Daenerys tosin on vielä valtameren toisella rannalla. Kerronta on kuvailevaa eikä kuvaamatta jätetä taisteluita, haarniskoja, tunnuksia, aterioita tai niin, niitä seksikohtauksia. Jossain määrin Martinin kerrontaa voisi kenties verrata Tolkieniin, sillä yksityiskohdissa ei todellakaan ole säästelty. Joidenkin mielestä se saattaa olla turhaa, mutta pidin siitä, että paikoin tunsin veren hajun sieraimissani ja savun kirvelyn silmissäni kun seisoin Tyrionin vierellä taistelukentällä epätoivo rinnassa tykyttäen.

Tässä kirjassa soditaan paljon, ja veikkaisin, ettei sotiminen ainakaan ihan äkkiä lopu. Lannisterit, valtaa pitävä suku, pitävät kynsin ja hampain kiinni valtaistuimesta, johon heillä ei ole mitään oikeutta, eivätkä pelkää käyttää rahojaan vakuuttaakseen kaikenmoisia herroja puolelleen. Yksi lukemista häiritsevä tekijä saattaa olla se, että kertojahahmo vaihtuu aina luvuittain. Joistain hahmoista pitää ja joitakuita vihaa (olenpa kuullut sellaistakin, että joku lukee vain tietyn hahmon luvut, mutta mikäs järki siinä on?), joten osa luvuista menee hammasta purren ja kiroillen, kun taas osa menee niin nopeasti ohi, ettei tosikaan. Silti, jokaisella hahmolla on osansa ja ainahan voi toivoa, että Martin päättää päästää jonkun (esimerkiksi sen kurjan Theon Greyjoyn) päiviltään ja pian. Täytyy myöntää myös, että sivuhahmot menivät minulta sekaisin. Jostain syystä en aina muistanut kuka ihme se Davos on ja mikä tyyppi tämä nyt on ja miksi se on tuolla ja hetkinen, eikös tämä kuollut monta lukua sitten, mutta tärkeintä lienee silti, että pääpiirteittäin juoni hahmottuu silmien eteen. Äärimmäisen nautinnollista on myös seurata sivusta, kuin Cersei ja Tyrion kiusaavat toisiaan pikkuhiljaa hengiltä.