Crossed
Tammi
suom. Kaisa Kattelus
2013 (alkup. 2011)
ISBN 978-951-31-7082-0
339 s.
☆☆
Oma
Tarkoitettu
Huomio huomio! Tämä arvio koskee sarjan toista osaa, joten postaus sisältää kaikella todennäköisyydellä spoilereita ensimmäisestä osasta. Linkki ensimmäisen osan arvioon löytyy tuosta yläpuolelta.
Kuten aiemmassa postauksessani sanoin, ajattelin, että Condien sarja olisi hyvää aivovapaata luettavaa kesäloman kunniaksi, joten otin toisenkin osan lukuun. Nyt vain kävi niin, etten kertakaikkiaan jaksanut välittää laisinkaan Cassian, Kyn ja Xanderin edesottamuksista, vaan minua lähinnä ärsytti läpi koko kirjan. Ai miksikö sitten luin sen? Jaa-a. Parempaakin tekemistä olisi kyllä ollut, parempia kirjojakin olisi epäilemättä löytynyt. Se on kuulkaa huono asia, jos ei osaa lopettaa lukemista ajoissa, vaan lukee hammasta purren loppuun saakka. Tulppakirja tämä ei kuitenkaan ollut, kovin yhdentekevä vain.
Edellisen osan lopussa Cassia ja Ky joutuvat eroon toisistaan, kun Viranomaiset keksivät heidän rakkautensa, joka ei todellakaan sovi Yhteiskunnan kuvioihin. Toisen osan alussa Cassia on hankkiutunut Yhteiskunnan reunamille tarkoituksenaan etsiä käsiinsä Ky, joka tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä. Cassian iki-ihanat vanhemmat ovat antaneet tyttärensä painella lähelle etulinjaa - siis sitä jossa Vihollinen hyökkää ja tappaa kaiken. Mutta rakkaushan voittaa kaiken, vai mitä? Xanderillakaan ei tunnu olevan mitään sitä vastaan, että hänen kihlattunsa juoksentelee pitkin maita ja mantuja etsimässä todellista rakkauttaan jota ei oikeastaan alkuunkaan edes tunne, mutta onhan Ky sentään komea. Sen sijaan Xander auttaa rakastettuaan ojentamalla tälle rasiallisen varastettuja pillereitä, joiden avulla pitäisi selvitä tiukasta paikasta ilman ruokaakin. Ky puolestaan taistelee etulinjassa seuranaan komppania nuoria miehenalkuja, joille on luvattu kuusi kuukautta aikaa rintamalla ja sen jälkeen täysi Kansalaisuus jälleen Yhteiskunnassa.
Virkistävää kirjassa oli, että sitä kerrotaan vuorotellen Cassian ja Kyn näkökulmista. Alkuun jopa luulin, että Kyn osuudet olisivat mielenkiintoisia ja erilaisia. Cassian osuudet ovat jatkuvaa Kyn perään inisemistä ja ruikuttamista, sekä syyllisyyden potemista siitä, ettei Cassia sitten kuitenkaan jäänyt Xanderin luo elämään hyvää elämää, vaikka ihan hyvä vaihtoehto sekin olisi ollut. Xander on sentään tuttu ja turvallinen, komea ja menestyvä Yhteiskunnan jäsen. Ky sen sijaan yrittää komppanioineen parhaansa mukaan selviytyä eturintamalla kasvotonta ja ylivoimaista Vihollista vastaan, mutta heidän selviytymismahdollisuutensa eivät ole järin hyvät.
Lähestulkoon koko kirja on Cassian ja Kyn kissa ja hiiri -leikkiä. Ky menee edeltä ja Cassia tulee ruikuttaen perässä. Kaikki muut tuntuvat tietävän kaikesta koko ajan enemmän kuin Cassia, joka sinisilmäisyyttään ja naiiviuuttaan luottaa edelleen jossain määrin Yhteiskunnan suojelevaan voimaan. Kyn ja Cassian romantiikkakin on vähän kuin yrittäisi puhallella sammuneisiin hiiliin jälleen eloa. Turhaa siis. Saa vähän nähdä jaksanko enää lukea tästä kolmatta osaa, kun tämä jäi tällaiseksi pannukakuksi. Möh.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Condie Ally. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Condie Ally. Näytä kaikki tekstit
30. heinäkuuta 2015
4. heinäkuuta 2015
Tarkoitettu - Ally Condie
Matched
Tammi
2011 (alkup. 2010)
ISBN 978-951-31-6545-1
339 s.
☆☆☆
Oma
Olen joutunut odottelemaan oman osuuteni Helsingin rautatieasemalla, ja sinne jokunen aika sitten kohonnut Pocketshop on koitunut turmiokseni kerran jos toisenkin. Pokkareita on muutenkin perin hankalaa vastustaa, kun ne ovat uusia, kiiltäviä, teräväkulmaisia ja ennen kaikkea halpoja. Erään tällaisen odottelukerran tuloksena kannoin kotiin Ally Condien Tarkoitetun, kirjan, joka oli pyörinyt kyllä käsissäni jo useampaan otteeseen töissäkin, mutta johon en kuitenkaan ollut tarttunut, sillä oletin, että tämän sorttinen nuortenkirjallisuus on jo niin perinjuurin nähty. Tavallaan kyllä, tavallaan ei.
Tarkoitettu kertoo Cassia-nimisestä tytöstä, joka asuu tulevaisuuden utopistisessa ja lähes militantin täsmällisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunta on hiottu kaikin puolin huippuunsa ja kaikessa pyritään tehokkuuteen ja tasavertaisuuteen. Rakkausavioliittoa ei ole, vaan algoritmi määrittää kuka on kenellekin sopiva. Geneettiset poikkeamat ja sairaudet on aikaa sitten leikattu parivalikoimasta pois, joten suuri osa genetiikasta johtuvista sairauksista on eliminoitu kansan keskuudesta. Kirja alkaa Cassian omasta parinmuodostusillasta, jossa hän saa tietää tulevan puolisonsa. Hän matkustaa juhlaan vanhempiensa ja parhaan ystävänsä Xanderin kanssa, hermostuneena ja kauniiseen vihreään silkkipukuun pukeutuneena. Parijuhlassa yllätys on melko täydellinen, kun hänen puolisokseen paljastuukin kaikista ihmisistä juuri Xander. Cassia on syystäkin onnellinen, tunteehan hän tulevan puolisonsa jo entuudestaan. Kotona hänelle annetulta mikrosirulta paljastuukin yllätys. Sirun pitäisi sisältää tietoa vain ja ainoastaan Cassian tulevasta puolisosta, mutta yhtäkkiä ruutuun lävähtääkin salaperäisen naapurinpojan, Kyn, kasvot. Soppa on valmis.
Tarkoitettu on hyvin kirjoitettu. Se on nopea, mielenkiintoinen, paikoin hauska, paikoin jännittävä ja muutoinkin oikein hyvä kokonaisuus. Mitään uutta tässä ei kuitenkaan ole. Kyseessä on selvästikin hyvin perinteikäs utopiaksi naamioitu dystopia-kertomus, johon on sekoitettu mukava ripaus Romeota ja Juliaa. Olipahan joukossa ihan selvästi jokunen prosentti Lois Lowryn loistavaa The Giveriäkin. Eikä siinä mitään, parhaat ideathan ovat kopioituja, lainattuja ja varastettuja. Vaikka lukukokemus sinällään oli nautinnollinen ja helppokin, en yllättynyt kirjan aikana kertaakaan. Tiesin tasan tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu, miten se tapahtuu, kuka astuu varjoista esiin ja keihin kannattaa luottaa, keihin taas ei.
Kenties sellaiselle ihmiselle, joka ei ole paljoa nuorten dystopiaa lukenut, tämä teos saattaisi tarjota jotakin uutta ja virkistävää, mene ja tiedä, mutta itse huomasin lukeneeni tämän saman kirjan jo useampaan kertaan aiemmin, eri päähenkilöillä vain. Silti, nyt näin kesälomalaisena kelpuuttaisin kyllä sarjan toisenkin osan lomapäivien viihdykkeeksi. Joskus on mukava nauttia välipalaksi sokerimuroja kuidun sijaan, eikös?
Tammi
2011 (alkup. 2010)
ISBN 978-951-31-6545-1
339 s.
☆☆☆
Oma
Olen joutunut odottelemaan oman osuuteni Helsingin rautatieasemalla, ja sinne jokunen aika sitten kohonnut Pocketshop on koitunut turmiokseni kerran jos toisenkin. Pokkareita on muutenkin perin hankalaa vastustaa, kun ne ovat uusia, kiiltäviä, teräväkulmaisia ja ennen kaikkea halpoja. Erään tällaisen odottelukerran tuloksena kannoin kotiin Ally Condien Tarkoitetun, kirjan, joka oli pyörinyt kyllä käsissäni jo useampaan otteeseen töissäkin, mutta johon en kuitenkaan ollut tarttunut, sillä oletin, että tämän sorttinen nuortenkirjallisuus on jo niin perinjuurin nähty. Tavallaan kyllä, tavallaan ei.
Tarkoitettu kertoo Cassia-nimisestä tytöstä, joka asuu tulevaisuuden utopistisessa ja lähes militantin täsmällisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunta on hiottu kaikin puolin huippuunsa ja kaikessa pyritään tehokkuuteen ja tasavertaisuuteen. Rakkausavioliittoa ei ole, vaan algoritmi määrittää kuka on kenellekin sopiva. Geneettiset poikkeamat ja sairaudet on aikaa sitten leikattu parivalikoimasta pois, joten suuri osa genetiikasta johtuvista sairauksista on eliminoitu kansan keskuudesta. Kirja alkaa Cassian omasta parinmuodostusillasta, jossa hän saa tietää tulevan puolisonsa. Hän matkustaa juhlaan vanhempiensa ja parhaan ystävänsä Xanderin kanssa, hermostuneena ja kauniiseen vihreään silkkipukuun pukeutuneena. Parijuhlassa yllätys on melko täydellinen, kun hänen puolisokseen paljastuukin kaikista ihmisistä juuri Xander. Cassia on syystäkin onnellinen, tunteehan hän tulevan puolisonsa jo entuudestaan. Kotona hänelle annetulta mikrosirulta paljastuukin yllätys. Sirun pitäisi sisältää tietoa vain ja ainoastaan Cassian tulevasta puolisosta, mutta yhtäkkiä ruutuun lävähtääkin salaperäisen naapurinpojan, Kyn, kasvot. Soppa on valmis.
Tarkoitettu on hyvin kirjoitettu. Se on nopea, mielenkiintoinen, paikoin hauska, paikoin jännittävä ja muutoinkin oikein hyvä kokonaisuus. Mitään uutta tässä ei kuitenkaan ole. Kyseessä on selvästikin hyvin perinteikäs utopiaksi naamioitu dystopia-kertomus, johon on sekoitettu mukava ripaus Romeota ja Juliaa. Olipahan joukossa ihan selvästi jokunen prosentti Lois Lowryn loistavaa The Giveriäkin. Eikä siinä mitään, parhaat ideathan ovat kopioituja, lainattuja ja varastettuja. Vaikka lukukokemus sinällään oli nautinnollinen ja helppokin, en yllättynyt kirjan aikana kertaakaan. Tiesin tasan tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu, miten se tapahtuu, kuka astuu varjoista esiin ja keihin kannattaa luottaa, keihin taas ei.
Kenties sellaiselle ihmiselle, joka ei ole paljoa nuorten dystopiaa lukenut, tämä teos saattaisi tarjota jotakin uutta ja virkistävää, mene ja tiedä, mutta itse huomasin lukeneeni tämän saman kirjan jo useampaan kertaan aiemmin, eri päähenkilöillä vain. Silti, nyt näin kesälomalaisena kelpuuttaisin kyllä sarjan toisenkin osan lomapäivien viihdykkeeksi. Joskus on mukava nauttia välipalaksi sokerimuroja kuidun sijaan, eikös?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

