The Infinite Sea - Rick Yancey

Kansi: Allied Integrated Marketing

(Viides aalto: Päättymätön meri, WSOY, 2015)
G. P. Putnam's Sons
2014
ISBN 978-0-399-16242-8
300 s.
☆☆
Oma
The 5th Wave

Odotin Rick Yanceyn uutta kirjaa niin kovasti, että sen täytyy olla yksi syy siihen, miksi tämä oli niin suunnaton pettymys. Odotin jatkuvasti, että kirja muuttuisi paremmaksi, eikä se missään vaiheessa tehnyt niin. Jos tästä toisesta osasta jotakin hyvää pitää sanoa, niin ainakin se että tässä ensimmäisessä painoksessa on pirun hieno kansi. Kuvasta sitä ei tietenkään näe, mutta kannessa on yhdistelty erilaisia pintamateriaaleja niin, että se tuntuu käsissä mukavalta ja näyttää hienolta, jopa hologrammimaiselta. Toisin kuin WSOY:n tuleva kansi joka aiheutti meikäläisessä lähinnä pahoinvointia.

Toinen kirja jatkaa miltei suoraan siitä, mihin ensimmäinen loppuu. Nyt tarinaa tosin kerrotaan Ringerin, Cassien, Zombien ja Evanin näkökulmista, ja näistä neljästä edellisen kirjan päätähti Cassie saa armottomasti kaikkein vähiten huomiota. Tuntui vähän siltä kuin Yancey olisi kyllästynyt edellisen kirjan päähenkilöönsä ja haluaisi vain kokeilla jotain uutta. Ja sitä uutta on tässä muutakin. Yancey antautuu todella pitkiin, kuivakoihin selityksiin ja filosofisiin pohdiskeluihin, pidättelemättä itseään lainkaan. Hän lypsää toimintaa lähinnä Ringerin kautta, joka tuntuu olevan tässä kirjassa jonkinlainen suosikki.

Jälkipuheesta ymmärsin, että tähän sarjaan on tulossa vielä kolmaskin osa. Sen kyllä huomaa tekstistä, sillä kaikki kirjassa rakentaa kohti huikeaa loppuräjähdystä, jota tässä kirjassa ei kuitenkaan tule. Ringer saa nähdä valtaajista ihan uusia puolia ja tutustuu siinä tohinassa nuoreen mieheen nimeltä Razor. Razor - kuten ei mikään muukaan tässä teoksessa - ei ole ihan sitä miltä näyttää ja Ringer saa todeta sen kovimman kautta. Ihan niin kuin tässä sarjassa viljeltävä vainoharhaisuus ei olisi jo valmiiksi ylitsepursuavaa.

Myönnän kyllä, että pidin kirjasta aluksi. Oli ihan kiva päästä Cassiesta eroon (uskon, että aika moni tuntee samoin) ja Ringerin kenkiin. Ringer on sentään paljon mielenkiintoisempi hahmo ja kertoja, joka ei ruikuta jatkuvasti poikaystävästään ja surkeasta elämästään. Mutta mitä pidemmälle luin, sitä vähemmän kirjasta pidin, kunnes loppua kohti kirja alkoi tuntua jo pakkopullalta. Toivon vain, että muut löytävät tästä nyt jotakin sellaista, mitä minä en tavoittanut ja pitävät kirjasta enemmän.

The 5th Wave - Rick Yancey

Kansi: Allied Integrated Marketing

(5. aalto, WSOY, 2013)
G. P. Putnam's Sons
2013
ISBN 978-0-399-16241-1
480 s.
☆☆☆☆
Oma

Rick Yanceyn Viides aalto on yksi niitä kirjoja, jotka meinasivat jäädä lukematta epämiellyttävän kannen ja harhaanjohtavan takakansitekstin perusteella. Keltainen on ehdottomasti inhokein värini ja jokin Viidennen aallon suomenkielisen laitoksen kannessa tekee siitä tylsän ja turhan sotamaisen. Kenties se on se tähtäin tai joku. Siispä ajattelin, että kirja jossa on zombeja ja keltainen kansi, ehh, on mulla parempaakin lukemista. Joku tätä kuitenkin kehui (en tosin muista kuka, ilmoittautukoot syyllinen!) ja päätin päästä ennakkoluuloistani yli. Tässäpä nyt oppia takakansitekstin kirjoittamiseen. Alienit ja zombit eivät välttämättä kiinnosta samoja ryhmiä. Zombeista kiinnostuneet tarttuvat väärään kirjaan, alieneista kiinnostuneet puolestaan eivät löydä tätä helmeä.

Viides aalto kertoo siis Cassiesta, jonka ainoa tehtävä alieneiden valtaamassa maailmassa on löytää ja pelastaa pikkuveli Sam. Ainoa, joka Cassieta kenties voi auttaa, on salaperäinen Evan, joka pelastaa Cassien kuolemasta joko hypotermiaan tai verenhukkaan, kummin tahansa. Jokin Evanissa on kuitenkin pielessä. Cassie on myös korviaan myöten rakastunut erääseen toiseen poikaan, jonka olettaa kuolleen jo invaasion alkuaikoina.

No niin, ajattelin minäkin että apua, taas tällainen kuolettavan tylsä rakkausdraama, hohhoijjaa, eikö kukaan keksi mitään uutta. Vaan ei se mennytkään sitten niin. Viidennessä aallossa kertojia on (todella vaikean teinin tavoin käyttäytyvän) Cassien lisäksi tämän pikkuveli Sam, kuolettavan komea Ben Parish, sekä muutamat muut. Kirja lähtee vähän hitaasti käyntiin ja epäilin useampaankin otteeseen - etenkin kun eräs työkaverini kertoi kokeneensa kirjan jotenkin tahmeaksi - Viidennen aallon kelpoisuutta. Mutta sitten kun kirja vierähti kunnolla käyntiin, se todellakin lähti eikä pysähtynyt enää. (Syy pitkittyneeseen hiljaisuuteeni löytyy tv-tason välitasolta uutuuttaan kiiltävän PS4:n muodossa, pahoitteluni!)

Viidennen aallon alienit ovat uusia ja eivät ole, riippuu ihan siitä millaisia alienkertomuksia on lukenut aiemmin. Pidin siitä, ettei kirjassa tavattu turhan selkeästi auki eri hahmojen kohtaloita tai väännetty rautalangasta henkilöllisyyksiä. Sellaiset on helppo loppua kohti arvata itsekin. Yanceyn käyttämä kieli on nuorekasta ja karmivissakin kohtauksissa niin hauskaa, että on pakko naurahtaa ääneen vaikkei yhtään haluaisi. Cassie on raivostuttava, sen voin sanoa jo nyt tässä. Hän ratkoo asioita väkivallalla, käyttäytyy ajoittain kuin hemmoteltu, tunnehäiriöinen kakara ja on juuri niin vainoharhainen kuin invaasion kohteeksi joutuneen maapallon asukas nyt voi vain olla. Etenkin, kun ottaa huomioon, että alieneita on perin juurin hankala erottaa ihmisistä... Sen, mitä Cassielta puuttuu, tarinaan tuovat muut henkilöt. Cassien osuudet jäävät kirjassa lopulta kuitenkin puoleen, ehkä sen allekin, joten ihan koko kirjaa tätä primadonnaa ei tarvitse kestää. Ja kyllähän Cassiesta lopulta aikamoinen pahaperse muodostuukin.

Yanceyn kirja on toiminnantäyteinen ja harhaanjohtavasta takakannestaan siis oikein mielenkiintoinen kertomus alieneiden valtaamasta maailmasta. Alieneiden käyttämät metodit ovat mielikuvituksellisia (ulkoavaruuden asukkaat eivät siis tulekaan ja posauta Valkoista taloa atomipommilla ilmaan) ja järkeenkäypiä. Kirjaa lukiessa ei voi koskaan tietää kuka on kuka ja kenen puolella, joten Cassien vainoharhaisuus tarttuu väistämättä lukijaankin. Malttamattomana nyt odotan seuraavaa osaa, joka ilmestyy elokuussa (Book Depositoryn mukaan julkaisuun on 90 päivää).