Etsijät : novelleja nuorille - Tapani Bagge (toim.)

Tammi
2011
ISBN 978-951-31-5853-8
163 s.
☆☆☆
Kirjasto

Viime kesänä kun suunnittelimme lukudiplomia tälle vuodelle, mietimme työryhmän kanssa, että olisi ihan hyvä, mikäli lukudiplomiin saataisiin vähän novellejakin. Tämä oli yksi ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta lopulta kukaan meistä ei ehtinyt revetä tämän kimppuun. Niinpä se jäi odottelemaan parempia aikoja. Nyt kun sain tämän luettua, voin vain sanoa, ettei minua ainakaan harmita, että tämä jäi diplomista pois. Vaikka otsikossakin lukee, että novelleja nuorille, niin kyseessä on auttamatta korkeintaankin varhaisnuorten-, ellei jopa lastenkirja.

Etsijät kokoaa yhteen joukon nimekkäitä nuortenkirjailijoita, joista kukin on kirjoittanut yhden novellin, jossa kussakin etsitään jotakin tai jotakuta. Mukana on sellaisiakin nimiä kuin Salla Simukka, Sari Peltoniemi ja Markku Karpio. Loistavia kirjailijoita on muitakin, mutta novellit tässä kokoelmassa jättivät minut kylmäksi. Etsijät on nyt se syy, miksi vihasin novelleja niin sydämeni pohjasta nuorena, koska tällaisia novelleja nuorille luetetaan. Tässä syyllistytään ainakin kohderyhmän aliarvioimiseen tai sitten ikäryhmä on valittu väärin.

Pari novellia nousee kuitenkin muiden yläpuolelle ja muistakin kasasin jokusen kommentin. Käytäköön ne nyt järjestyksessä läpi, mutta todella hyviä olivat siis Marja-Leena Tiaisen Peli poikki, Salla Simukan Salainen ihailija sekä Kirsti Kurosen Viimeinen kesä. Näistä viimeinen oli kenties koko novellikokoelman helmi. Muutoin tämä novellikokoelma tosiaan jätti minut aika kylmäksi, enkä ihan totta pidä tätä nuortenkirjana, kun novellien teemat ja kirjoitustyyli ovat pääsääntöisesti aika lapsellisia.

Novellikokoelma alkaa Timo Parvelan novellilla Minun veljeni on idiootti. Kyseessä on humoristinen novelli kahdesta veljeksestä, jotka päättäävät ilmoittaa kuolleen mummonsa läpällä Senior Idolsiin. Käykin niin, että mummo hyväksytään kisaan, joten poikien täytyy löytää jostain joku mummo osallistumaan. Matkan varrella tanssitetaan ainakin yhtä vanhainkodillista mummoja ja lauletaan karaokea niin monessa karaokebaarissa ettei ole tosikaan. Parvelan huumori ei iskenyt minuun, mutta kenties joku nuorempi (esimerkiksi 12-vuotias, joille tämä kirja on aika selvästi suunnattu) olisi siitä syttynytkin.

Seuraavana on Marja-Leena Tiaisen Peli poikki, yksi kokoelman paremmista novelleista. Viljan vahemmat ovat eronneet ja Viljan isällä on uusi nainen. Käy ilmi, että naisella on myös kaksi lasta, joista toinen on Tankki-Tiia, joka on yksinkertaisesti inhottava. Hän tuntuu olevan aina kaikissa futismatseissa se, joka pilaa Viljan maalit ja huutelee kentänlaidalta silloinkin, kun ei ole pelaamassa. Tarinassa on aika hyvä opetus, joka tulee aika yllättäen. Tiia ei ole oikeasti yhtään sitä miltä alkuun vaikuttaa.

Tiaista seuraa Tomi Kontion Pirunpuntari, joka on aika perinteinen lasten kauhukertomus. Lapset hiipivät yöllä kalaan, mutta sademyrsky yllättää heidät ja he joutuvat rantautumaan saareen, jolla kerrotaan asuneen Zombi-Ensio. Hupaisa mukajännittävä novelli, joka olisi sopinut mihin tahansa koululaisille suunnattuun kauhukertomuskokoelmaan.

Sitten tuleekin Salla Simukan Salainen ihailija, joka on myöskin hyvin perinteinen novelli. Sofia löytää taskustaan lapun, jossa lukee mä tykkään susta, eikä hän tiedä, keneltä se on. Hän järjestää ystävänsä kanssa äänestyksen, jossa kaikkien luokkalaisten on kirjoitettava käsin tykkääkö vai eikö tykkää siitä ideasta, että luokkaretki suunnataan Linnanmäelle. Käsialoja vertailemalla selviää tykkääjä, mutta asia ei olekaan ihan niin yksioikoinen.

Simukan jälkeen on kokoelman ehdottomasti parhaan novellin vuoro. Kirsi Kurosen Viimeinen kesä alkaa viattomasti, kun kaksi poikaa tekee kolttosia naapurimökissä asuvalle vanhalle miehelle, jota he kutsuvat tuttavallisesti Jääräksi. Novelli on iätön ja sopii hyvin opetukseksi kaiken ikäisille. Käy ilmi, että Jäärä sairastaa syöpää ja poijat tajuavat, että kyseessä saattaa olla Jäärän viimeinen kesä. He päättävät ruveta miehen kanssa kavereiksi, mutta miten saadaan takaisin menetetty luottamus vain yhden kesän aikana?

Tapani Baggen Aavejunassa päähenkilö havahtuu ilmastointikanavasta kuuluviin avunpyyntöihin. Hän kipuaa ilmastointikanavaan muassaan matkalippua vaativa konduktööri, ja päätyy trooppiselle saarelle. Konduktööri ei ilahdu yllättävästä maisemanmuutoksesta vaan jää rannalle meditoimaan kun taas päähenkilö seuraa avunpyyntöjä viidakkoon. Minä en tälle novellille lämmennyt sitten laisinkaan.

Petra Forsténin novelli Jäljillä onkin sitten mitä perinteisin seikkailukertomus. Pojat löytävät metsästä ryöstösaaliin, noukkivat sen matkaansa palauttaakseen sen poliisille, mutta sitten kuvioon ilmaantuukin ryövärijoukko, joka haluaa aarteensa takaisin. Toinen pojista joutuu panttivangiksi ja näyttää pahasti siltä, että toivoa ei ole. Tämä oli viimeinen novelli jonka eilen luin ja väsymyksellä saattoi olla osansa asiaan, mutten oikein jaksanut keskittyä tähän. Alusta asti oli melko selvää, miten novellissa kävisi.

Seuraavana tulikin Karo Hämäläisen Hurja meriseikkailuni (Kirjastonhoitaja Moilanen muistelee), jossa kirjastonhoitaja Moilanen kertoo suuresta meriseikkailustaan - toisin sanoen Ruotsin risteilystään - hyvin väritetyin sanankääntein. Selvästi nuoresta saakka nenä kirjassa vietetyt päivät ovat kehittäneet Moilasen mielikuvituksen huippuunsa, sillä mies keksii kaikesta itselleen seikkailun. Tämä ei nyt ihan hirveästi heilauttanut suuntaan tai toiseen, ihan mukava novelli.

Sari Peltoniemen Nynnyt olikin sitten vähän kauhuisampi kauhunovelli. Pojat päättävät aikansa kuluksi tutkia läheistä hylättyä taloa. Tarinaa on etäännytetty sen verran, että kertojaksi on valittu talossa asuva henki. Näin kaikille talossa tapahtuville kauheuksille saa samantien selityksen, eikä jännittää juuri tarvitse.

Kalle Veirton Käärme ja pierutyyny on sekin ihan hauska pieni novelli, joka kertoo tytöstä, joka asuu kahtia jakautuneella alueella. Vanhalla puolella on köyhää ja kurjaa, kun taas uudella puolella on hulppeaa. Tytöllä ei ole kotonaan nettiä, konsoleita tai mitään muutakaan, kun taas Jaakolla joka asuu rikkaalla puolella, on. Nyt on kuitenkin käynyt niin, etto virtuaalipeli Samsissa järjestetään muotikilpailu, johon tyttö aivan ehdottomasti haluaa osallistua. Niinpä hän kehittää juonen, jolla hän pääsee Jaakon kotiin pelaamaan Samsia ihan vain sen verran, että pääsee ilmoittautumaan muotikisaan.

Markku Karpion Etsijät on kuin kohtaus Selviytymispelistä. Näissä itseasiassa on aika paljon yhtäläisyyksiä, joten ei siitä sen enempää! Lue Selviytymispeli mieluummin kuin tämä novelli, kuitenkin.

Eppu Nuotion novellissa Pidä huoli tavaroistasi olikin sitten vähän erikoisempi juoni. Tästä oikeasti tykkäsin, vaikka jälleen kerran eräästä lempisatuolennostani oli tehty keppostelija ja tarinan pahis. No, menkööt nyt taas. Eppu Nuotio rupesi tämän perusteella ihan kiinnostamaan kirjailijana, täytynee katsoa josko hänellä olisi jotain mielenkiintoista.

Tuula Kallioniemen Hattujen kuninkaassa Osku näkee kirpputorilla panama-hatun ja haluaa sen aivan ehdottomasti itselleen. Hattu maksaa kuitenkin 35 euroa, eikä Oskulla ole sellaisia rahoja. Hatun avulla hän kuitenkin pääsisi eroon koulukiusaamisesta ja saisi ihanan Ulliksen itselleen. Sattuman kautta hän saa rahat kasaan, mutta päästessään takaisin kirpputorille hattu ei olekaan enää siellä! Hattujen kuningas on mielestäni oiva kertomus siitä, ettei onni aina ole sitä, mitä luulisi.

Harri István Mäen Ne-novellissa on hauska haastattelumuoto, jota on nopea lukea. Haastateltava on käynyt läpi jotakin kauhistuttavaa ja haastatteleva lääkäri koettaa saada selvän siitä, mitä haastateltavalle oikein on metrossa käynyt. Metro on aina ollut mielestäni äärettömän kauhistuttava paikka, joten se sopii mielestäni kaikkien kummallisten sattumusten tapahtumapaikaksi. 

Ansu Kivekkään novelli Botski päättää tämän kokoelman. Tapahtumat alkavat Suomenlinnasta, jossa joukko 12- ja 13-vuotiaita on ottamassa häppää. Tai oikeastaan vain Nea ryypiskelee, muilla on sentään vähän järkeä päässään. Nea saa älynväläyksen kiivetä romutroolarille, jossa asustaa Jooseppi, pelottava vanha mies. Paikalle osuu heidän kanssaan yhtäaikaa aseistettu Turo, jonka setä Jooseppi on. Turo heiluu aseensa kanssa ja myrsky kaappaa troolarin merelle. Siitähän selviävät sitten.