Mustalaisäidin kehtolaulu - Marja Björk

Kansi: Tommi Tukiainen

Like
2014
ISBN 978-952-01-1077-2
273 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale

Mustalaisäidin kehtolaulu tarttui silmään kirjaluettelosta jo jokin aika sitten. Satuin puhumaan tästä kirjasta eräälle ystävälleni ja tästä touhottaessani innostuin sitten itsekin enemmän. Alueella jolla asun, on ollut rutkasti köyhyyden aiheuttamia ongelmia. Romanit ovat täällä vain yksi tekijä kaikkien muiden joukossa ja heidän kulttuurinsa on jäänyt minulle täysin vieraaksi. Tämän kirjan luettuani huomaan, että niin on monen muunkin kulttuuri. Kuinka usein sitä tuleekaan tuhistua pitkin nenänvartta "noita muita", kun ei vaan ymmärrä, mistä lähtökohdista nuo muut tulevat. En tiedä kuinka luotettavana Marja Björkin kirjaa voi pitää tai minkälaisia johtopäätöksiä sen perusteella kannattaa tehdä, tähän vastatkoon joku muu asioita enemmän tunteva, mutta toivoisin ettei kaikki ollut ihan tuulesta temmattua ja että tämä auttoi avaamaan romanikulttuuria edes vähän, ihan oikeasti.

Kirja kertoo Sikristä ja Väinöstä, jotka kiertävät maata ja koettavat asettua aloilleen. Ensimmäinen epäuskoista naurahtelua aiheuttanut kohtaus tulee jo ihan alussa, kun Väinö joutuu lähtemään naapuriin anelemaan lupaa mökin ostoon. Kirja kertoo myös Sikrin tyttärestä Maritasta, joka joutuu tajuamattaan suoraan suden suuhun lähtiessään miehen kyytiin. Maritaa kävi kaikista näistä naisista eniten sääliksi. Kertoopa tarina myös Maritan tyttäristä, Assista ja Teresasta, sekä siitä, kuinka erilaisia miehiä löytyy. Valitettavasti yksikään tarinan sankarittarista ei kohtaa hyvää miestä, mutta Sikri onnistuu sentään kasvattamaan yhden sellaisen.

Kirjassa parhaimpia kohtia olivat juurikin ne, jotka avasivat vähän enemmän elämäntapaa, jota vanhanaikaiset romanit viettävät. Puhtaus tulee ennen kaikkea, vieraanvaraisuus ja omista huolehtiminen. Kaikki kunnioitettavia prioriteetteja, minusta. Tehdään selkeä ero rettelöitsijöiden ja kunnon mustalaisten välille, puhutaan melko suorin sanankääntein myös siitä päivittäisestä syrjinnästä, jota romanit joutuvat vähemmistönä kohtaamaan. Kauhukseni tunnistin joukosta myös omia, lapsena jo päähän istutettuja ajatuksia ja ennakkoasenteita. Jos ei mitään muuta, Björkin kirja kyllä auttoi pääsemään niistä eroon.

Tällaiset sukupolviromaanit olen yleensä kokenut hankaliksi ja raskaiksi, eikä tämäkään ollut mistään helpoimmasta päästä, lähinnä murteen vuoksi. Jotkin käsitteet jäivät minulle edelleen hämäräksi, kuten usein toistuneet häpeät. Naisten kohtaamia vastoinkäymisiä ei ollut helppo lukea. Naisilla oli kaikilla kuitenkin huomattavasti enemmän kanttia kuin kaajeilla (siis valkolaisilla, tässä yksi sana jonka kirja opettaa), sillä useammin kuin kerran he pakkasivat kimpsunsa ja lähtivät, kun huomasivat, ettei elämä kulkenut heidän toivomallaan tavalla. Ihailtavaa rohkeutta. 

Tämän kirjan jälkeen minua kiinnostaa, mitä muuta paljon hehkutettu Marja Björk on saanut kirjailijanurallaan aikaan. Puuma meinasi lähteä kaupasta matkaan, mutta karsiutui, Poika minulla on ollut lainassa, mutten ole saanut aikaiseksi. Ehkäpä tämän voimin voisin tarttua toiseenkin Björkin kirjaan...