7. syyskuuta 2014

Lohikäärmeen lento - Anne McCaffrey

Kansi: Michael Whelan
Dragonflight: Volume 1 of The Dragonriders of Pern
Otava
Suom. Sari Karhulahti
1999 (alkup. 1968)
ISBN 978-951-1-15468-0
351 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Kirjakaapin avaimen Jonna heitti ilmoille haasteen, joka koskee nostalgisia nuortenkirjoja. Tarkemmat ohjeet haasteen suorittamiseen voi lukea Jonnan blogista, mutta pääpiirteissään haasteen tarkoituksena on lukea nostalgiaa herättäviä lasten- ja nuortenkirjoja sekä sellaisia, joita on itse nuorena lukenut (tai näin ymmärsin, muutoin en olisi tähän haasteeseen tarttunutkaan, sillä minun nuoruudessani kirjastossa ei vielä ollut erikseen nuortenhyllyä, joten luin läpi Koivukylän kirjaston fantasiahyllyn). Heti luettuani haastekuvauksen mieleeni putkahti tämä kirja, joka on kummitellut tosin jo pidempään mieleni perukoilla. Pernin lohikäärmeritareista kertova ensimmäinen kirja on sellainen, jonka luin nuorena uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, en koskaan kyllästynyt sen kanteen, itsepäisiin hahmoihin tai muutenkaan sen seikkailun makuun. Jos joskus tuli sellainen tunne, etten jaksanut tarttua oikein mihinkään, mutta Lohikäärmeen lento oli hyllyssä, se lähti mukaan.

Omapäinen Lessa on menettänyt perheensä murhanhimoisen Laxin hyökkäyksessä. Taivas on ollut hiljainen neljäsataa vuotta, eivätkä linnanherrat enää muista, miksi lohikäärmeritareita pidettiin ennen niin suuressa arvossa. Nyt heistä tuntuu, että koppavat miehet valtaisine lentoliskoineen ovat käyneet vain loisiksi, ja ovat päättäneet hankkiutua eroon koko poppoosta. Taivaanrannassa sykähtelee pahuuttaan punainen tähti, jonka merkitys on painunut aikaa sitten unhoon kaikilta muilta paitsi lohikäärmeritareilta. Nuori F'lar johtaa etsintämatkalla olevaa partiota, jonka tarkoitus on palata pesään mukanaan kaikki mahdolliset emäntäehdokkaat pesän uudelle kuningattarelle. Sattumusten kautta Lessa valikoituu juuri F'larin ehdokkaaksi ja nousee pian kuningattaren ratsastajaksi ja Bendenin pesän emännäksi, sekä F'larin rakastajattareksi kultaisen Ramothin pariuduttua F'larin Mnementhin kanssa.

En tiedä miksi nuorena rakastuin tähän kirjaan niin perusteellisesti. Varmaankin lohikäärmeiden vuoksi, ja ehkä myös siksi, että kirjasta löytyy lemmenkohtauksia, jotka ovat hyvin siistejä mutta pinnan alla (ja varsinkin teinitytön mielessä) varsin tulisia. Lessan ja F'larin suhde ei ole mitenkään maailman parhaiten kirjoitettu, mutta kuitenkin niin hyvin, että se teki minuun vaikutuksen silloin ja riitti vakuuttamaan edelleen. Lessa on itsepäinen, äkkipikainen ja nenäkäs pieni otus, hoikka ja pitkähiuksinen, ja kaikkea, mitä minä nuoruudessani halusin olla. Nyt hän vaikuttaa jopa vähän lapselliselta, mutten ollenkaan ihmettele, miksi Lessa oli niin helppo esikuva ollessani nuori, etenkin kun minä kuuluin siihen joukkoon, joka leijaili pää pilvissä ja haaveili omasta lohikäärmeestä, jolla voisi lentää kouluun, laskeutua koulun urheilukentälle ja näyttää kaikille koulukiusaajille närhen munat. McCaffreyn kirja osui tuolloin juuri oikeaan kohtaan, oikealle lukijalle.

Huomasin tätä lukiessani, että olen kenties lukenut vielä seuraavan osan, mutta kaikki muu on jäänyt minulta lukematta. Taidankin ottaa asiakseni lukea tämän kirjasarjan kokonaan kunhan vain kerkiän. Joka tapauksessa Lohikäärmeen lento on mieletön kirja (älkää uskoko tässä vaiheessa mitään mitä sanon, kysehän oli kuitenkin nostalgiaa herättävistä kirjoista ja tämä jos mikä totisesti toi kylmät väreet pintaan muistellessani yläasteaikojeni huonetta ja kirjastoreissuja maagisen haapametsän läpi, jonka tilalle on rakennettu tätä nykyä parkkipaikka), ei ehkä sieltä kaikkein kultturelleimmasta päästä mutta mahtava kirja yhtä kaikki. Viihdyin tämän parissa tasan yhtä hyvin kuin nuorena, kenties jopa paremminkin, ja suosittelen tätä lämmöllä ainakin kaikille fantasian ja lohikäärmeiden ystäville, mutta miksei kaikille muillekin. Erityisesti toki niille, jotka haaveilevat voivansa lentää lohikäärmeellä kouluun tai jotka pystyvät elävästi kuvittelemaan olevansa Arwen kulkiessaan pitkin kirkkaankeltaisten haavanlehtien peittämää metsäpolkua. Ah, nuoruus!

6 kommenttia:

  1. Minä luin tämän kirjan viime vuonna ensimmäistä kertaa ja olen taipuvainen uskomaan, että kun kirjoilla on nostalgia-elementti takana, niitä tarkastelee eri tavalla. Samoin kuin eri ikäisenä painotamme eri asioita (joskus myös kontekstista riippuen), jotka tekevät kirjasta hyvän tai merkittävän. Ja nämä ovat tärkeitä asioita lukukokemuksissa kautta elämänkaaren. Minulle Lohikäärmeen lento oli liian ihmissuhde-höttöinen ja varsinkin sen jatko-osa, Vaarallinen tähti, enemmän ärsytti kuin viehätti. Kirja oli pettymys, vaikka se onkin kevyen viihdyttävä ja joiltain osilta toimii hyvin. Lohikäärmeet ovat aina plussaa ja niitähän riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Toisaalta myös tiesin, mitä odottaa kun tätä läksin lukemaan ja olin kenties asennoitunutkin sen mukaisesti. Muistelisin kyllä teininä kiherrelleeni F'larin ja Lessan hömpötyksille, joten silloin ainakin upposi! :D En tiedä olisinko tykännyt tästä yhtään näin paljon, jos olisin lukenut sen ensimmäistä kertaa näin aikuisella iällä, tuskin.

      Poista
  2. Tämähän olisi hauska kirja lukea läpi. Muistan, että Davind Eddingsin Belgarionin ja Mallorean Tarut olivat minulle samankaltaisia kirjoja (fantasiasarjoja) kuin tämä kirja on ollut sinulle. Luin ne läpi uudestaan ja uudestaan, enkä koskaan kyllästynyt kirjojen hahmoihin ja leikkisään huumoriin. Sitten kirjailija kirjoitti uuden Unennäkijät -sarjan ja kirjan Althalus: Matka maailman ääriin, jotka olivat minusta noiden huippusarjojen halpoja kopioita. Inotni lopahti ja olin kauhean pettynyt koko kirjailijaan. Pitäisikin varmaan koittaa lukea nämä viimeksi mainitsemani uudestaan näin aikuisiällä (ns. käänteistä nostalgiaa..).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kyllä jännitti tarttua tähän näinkin pitkän ajan jälkeen kun on nuorena niin tämän kullannut. Luin muuten nuorena useampaan otteeseen myös Eddingsin Polgaran tarua! Vaikka kyseessä on ihan järjetön tiiliskivi, siinä oli jotain sellaista mahtavaa. Muutoin en tosin hirveästi Eddingsiä lukenut. :D Mutta kannattaa kokeilla!

      Poista
  3. Minäkin rakastin tätä ja olen miettinyt, että pitäisi lukea nämä kirjat uudelleen. Olin jossakin vaiheessa aivan hullaantunut lohikäärmeisiin, ja se oli ainakin varmasti yksi syy, miksi nämä kirjat kolahtivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohikäärmeet on näissä kirjoissa kuvattu niin ihmeellisinä ja persoonallisina olentoina, ettei mikään ihme jos lohikäärmeiden ystävää viehättää. <3 Ostin tähän jatko-osia vaikka millä mitalla, mutta englanniksi. Kieli on sen verran haastavaa, että täytynee ottaa joku vähän rauhallisempi elämänvaihe niiden lukemista varten. :D Kohtahan tässä on lomakin ja kaikkea...

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n