Yhden promillen juttuja - Terhi Rannela

Kansi: Timo Numminen

Otava
2012
ISBN 978-951-1-26514-6
110 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Oikeastaan tämän hetkinen projektini on Colin Meloyn Sysimetsä, mutta Terhi Rannelan vierailun ja sitä seuranneen keskustelun innoittamana päätin napsia tämän ikään kuin suupalana välissä. Ja suupalahan tämä nimen omaan on, 19 novellia, 110 sivua, taisin lukea tämän hiukan vajaassa kahdessa tunnissa (ottaen huomioon että jutustelin välissä myös liidokeista innostuneen isännän kanssa ja söin illallista).

Oli todella jännittävää kuulla näiden novellien synnystä kirjailijan itsensä suusta. En varmastikaan olisi tullut tarttuneeksi tähän ellei Terhi olisi kertonut tositarinoita näiden juttujen takaa yleisölleen. Juuri ne tarinat joista Terhi kertoi (Bilesiskovala ja Vaa'an tähtikuvio) ovat nimittäin itsessään jo sen verran uskomattomia, että olisin saattanut kutsua niitä ylilyönneiksi, ellei tällaista olisi oikeasti tapahtunut. Erityisesti vielä noista kahdesta tuo jälkimmäinen, jossa teinitytöt tekeytyvät 14-vuotiaaksi perjantaipulloa halajavaksi tytöntylleröksi paljastaakseen netissä liikkuvia pedofiileja. On siellä chatissa joskus tullut roikuttua itsekin, ja se on melkoinen maailma se...

Jos kolmas kerta toden sanoo, niin nyt viimeistään minun on lakattava inhoamasta novelleja. Kyllä tähänkin joukkoon mahtui niitä vähän hätäisiä ja ehkä turhankin lyhyitä novelleja, joita ne äidinkielenopettajan valitsematkin ovat silloin aikoinaan olleet, mutta valtaosa näistä on hyviä, ja käsittelevät varsin tärkeää aihetta. Suomi on alkoholistien maa, sanokaa mitä sanotte, ja minä olen sen (yhtenä tuhansista nuorista) nähnyt hoippuvan neljältä aamuyöllä kotiin niin humalassa, ettei se saa kenkiä jalastaan. Terhi sanoi kirjoittaneensa tämän kirjan kompaktiin kokoon juuri siitä syystä, että se olisi nuorille helpommin lähestyttävä, ja tahdoin lukea tämän siitäkin syystä, että tahdon vinkata sitä tulevaisuudessa. Näistä asioista ei kenenkään nuoren ole helppo puhua, eikä varsinkaan, jos haluaisi kieltäytyä kun kaverit tarjoavat tai alkoholi aiheuttaa ongelmia kotona. Tässä novellikokoelmassa tuodaan esiin päihteidenkäytön hyviäkin puolia, mutta soisin, etteivät tämän lukeneet nuoret tarttuisi pelkästään niihin (tämänkin olen kokenut; "mutta lasillinen punaviiniä päivässähän on terveellistä! Miksei ottaisi samoin tein kaksi?"). Silti on hienoa, että Rannela on onnistunut välttämään saarnaavan sävyn kirjassaan ja on kirjoittanut tämän nimenomaan nuorille, nuorten omalla kielellä.

Minusta on hienoa, että on kirjailijoita, jotka eivät pelkää tulla sensuroiduiksi liian rankkojen tekstien vuoksi, ja kustantajia, jotka tunnistavat tärkeät asiat eivätkä pelkää silti julkaista niistä kertovia teoksia. Tässä on yksi kirja, joka jokaisen alkoholistiperheessä sinnittelevän tai ryhmäpaineen alla kärvistelevän nuoren kannattaa ehdottomasti lukea. Ja miksei jonkun vanhemmankin? Ja nythän on pakko sitten haalia käsiinsä Huumeasema Zoo, ihan niin kuin kirjajonoa ei olisi jo muutenkin ihan tarpeeksi, kiitos vain Terhi! :D