7. maaliskuuta 2014

Prodigy - Marie Lu

Kansi: Lori Thorn
G. P. Putnam's Sons
2013
ISBN 978-0-399-25676-9
371 s.
☆☆☆☆
Oma
Legend

Prodigy jatkaa Junen ja Dayn tarinaa suoraan siitä, mihin se Legendin lopussa päättyi. June ja Day ovat pakenemassa Kolonioihin, kun mitä järkyttävin uutinen kiirii heidän korviinsa; Elector, kansakunnan diktaattori, on kuollut. Vakavasti haavoittunut Day kaipaa mitä pikimmin apua eikä June tiedä ketään muuta heitä auttamaan kuin Patrioottien vastarintaliikkeen. Harmi vain, etteivät Patriootit jakele apuaan ilmaiseksi. Vastineeksi Dayn jalan korjaamisesta Patriootit vaativat, että Day ja June auttavat heitä kukistamaan vasta valtaan nousseen uuden Electorin, Andenin, joka on edellisen Electorin poika ja siksi ihan yhtä mätä omena kuin isänsäkin. Vailla vaihtoehtoja nuoret suostuvat juoneen, jonka tarkoitus on murhata uusi Elector ja syöstä kansakunta vallankumoukseen ja kohti uutta aikaa.

En voi korostaa tarpeeksi, kuinka virkistävän erilainen ja mielenkiintoinen Lun luoma maailma on kaikessa militaristisuudessaan. On ehkäpä pakko jopa myöntää, että militaristinen järjestelmällisyys ja kaiken etukäteen suunnitteleminen on jollain tapaa helpottavaa luettavaa. June on malliesimerkki kurinalaisesta, täsmällisestä sotilaasta, joka hoitaa tehtävänsä tasan niin hyvin kuin osaa, eikä yhtään huonommin. Esimerkiksi kohta, jossa June omaksuu takaisin vanhan sotilaan identiteettinsä ja sulautuu sen turvin joukkoon, oli sellainen joka miltei nostatti kyyneleet silmänurkkiin. June ja Day joutuvat Patrioottien punoman juonen myötä erilleen, eivätkä kirjassa juuri ole tekemisissä keskenään - paitsi toki mielikuvituksessaan - ja olikin hauska seurata, josko tässä nyt olisi nuorten kirja jossa se ensimmäinen ei olisikaan se oikea. Saapa nähdä kuinka kolmannessa osassa käy, toistaiseksi jäin vielä pidättelemään hengitystäni.

Juoni kirjassa oli monitasoinen ja kiemurainen. Sellaisiin, joihin uskoi voivansa luottaa ei voinutkaan ja päin vastoin mitä epäluotettavimpina pitämäni henkilöt osoittautuivatkin juuri niiksi parhaimmiksi tyypeiksi. Tunteiden myrskyämistä kirjassa oli ainakin tarpeeksi, ellei vähän liikaakin, mutta suotakoot se sodan erilleen ajamille nuorille.

Erityisen mielenkiintoista oli, kun June ja Day vihdoin todella pääsevät Kolonioihin. Kuinka erilaisiksi voi kaupunki kehittyä, kun se pakon edessä jaetaan kahtia ja annetaan molemmille puolille vapaat kädet. En nyt paljasta, millaista Kolonioissa on, mutta sen verran voin sanoa, että Prodigyn maailma toi jossain määrin mieleen Korean niemimaan. Lisäksi Dayn oleskelu Patrioottien päämajassa oli mielenkiintoista seurattavaa, kun Daylle valkeni, että maailmassa on muitakin maanosia kuin Republic ja Koloniat. Minusta on aina äärimmäisen mielenkiintoista, kun puhutaan siitä kuinka yksinkertaista ihmisten ja etenkin ihmisjoukkojen aivopeseminen onkaan ja millaisia seurauksia sillä on. Prodigy jatkaa Legendin aloittamalla polulla erilaisena ja tuoreena nuorten dystopiana.

2 kommenttia:

  1. Minun lempikirjani koko trilogiasta! :D Minä niin pidän Dayn ja Junen väleistä, koska heillä on sellaista aidontuntuista romanttista jännitettä välillään, mutta niin paljon kaikkea on tapahtunut etteivät he vain voi noin vain olla yhdessä. Yksi suosikkiparipaljakoistani ikinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama täällä. Vähän tosin mietityttää, että olisikohan tuossa jo noin niin kuin oikeaan elämään verraten jo tarpeeksi, ettei haluaisi puhua toiselle enää ikinä, mutta kirjoissa on vähän toisenlainen meininki. Ja etenkin kun tässä kirjassa molemmille suodaan vaihtoehto, joku joka istuisi paremmin ja ymmärtäisi paremmin ja olisi kaikin puolin muutenkin sopivampi. :D Silti, en malta odottaa, mitä kolmannessa osassa tulee vastaan!

      Poista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n