Tuli - Mats Strandberg & Sara B. Elfgren

Kansi: Pär Åhlander & Kim W. Andersson

Eld
Basam Books
Suom. Riie Heikkilä
2013
ISBN 978-952-260-134-6
683 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale
Piiri

Piiri esitteli meille ruotsalaisen pikkukaupungin Engelsforsin ja siellä asuvat noidat. Lukiolaistytöt saavat tietää, että heillä on voimia joista tavalliset pulliaiset vain haaveilevat. Noidat joutuvat kohtaamaan ikiaikaisen pahan taistelussa, jonka panoksena on maailman kohtalo. Tuli jatkaa noitien kertomusta siitä, mihin se Piirissä jää. Engelsforsiin on koittanut kesä ja se onkin kuumin kesä vuosikausiin. Muut ihmettelevät aina vain jatkuvaa helleaaltoa, mutta Piiri tietää totuuden. Engelsforsissa ovat pahan voimat jälleen liikkeellä.

Engelsforsissa valtaa alaa positiivisuuden aate, Positiivinen Engelsfors (PE), joka pian saa suorastaan lahkomaisia piirteitä. Alkuun kaikki on ihan hauskaa eikä liikkeessä näyttäisi olevan mitään hämärää, mutta sitten ihmisiä alkaa tipahdella sähköonnettomuuksien vuoksi. Piirissä on enää jäljellä viisi, Anna-Karin, Vanessa, Minoo, Ida ja Linnéa. Tytöillä on tavallisten lukiolaistyttöhuolien lisäksi vielä kontollaan maailman pelastaminen. Tilanteen tekee erityisen haastavaksi se, että tytöt eivät juurikaan tule toimeen keskenään eikä heillä taikavoimien lisäksi ole juuri mitään yhteistä. Heidän on kuitenkin päästävä yli henkilökohtaisista skismoistaan, sillä Engelsfors ei odottele heidän ystävystymistään.

Tykkäsin tässäkin kirjassa siitä, kuinka eri tytöt ovat niin erilaisissa elämäntilanteissa ja kuinka heidän lähtökohtansa vaikuttavat heidän raktioihinsa ja ajatteluunsa. Toki tuolle iälle tyypillistä maailmanvihaa ja katkeruutta olisi saanut olla vähän vähemmän. Juoni oli kirjassa hyvä ja kantoi oman painonsa, joskin melkein 700 sivun alla piukuu kyllä vahvempikin lanka. Kiirettä Tuli ei ainakaan pidä eikä tarvitsekaan, kun tilaa on noin ruhtinaalisesti. Tarina kuitenkin etenee riittävästi niin, ettei mielenkiinto katoa missään vaiheessa tyystin. Aika järkäle tämä nuortenkirjaksi kuitenkin on. Henkilögalleria pysyy aika samana sarjan ensimmäisestä osasta, mutta jos aikaa on välissä kulunut miltei vuosi kuten minulla, on henkilöitä ehkä turhan monta. Ensimmäisen kirjan tapahtumia ei myöskään sen ihmeemmin toisessa kirjassa selitellä, joten jos ei ole lukenut ekaa osaa, on ihan turha tarttua tähänkään. Onneksi ensimmäisen kirjan tapahtumat palautuivat pikkuhiljaa mieleen, muuten olisin ollut auttamatta pihalla.

Jos jotain huomautettavaa vähän turhan suuren sivumäärän lisäksi on, niin oikolukua olisi kaivattu. Jotkin sanat ovat puhtaasti vääriä tai puuttuivat kokonaan, kun taas toisista puuttuu ihan vain kirjaimia. Yksittäiset tällaiset voisi antaa anteeksi (okei, ei niitä vääriä ja/tai puuttuvia sanoja) mutta jos samalle aukeamalle on eksynyt useampi, niin tarkkaa lukijaa saattaa ruveta vähän ärsyttämään. Onneksi kirnoitusvirjeitä seurasi aina jotakin mielenkiintoisempaa, joka harhautti huomion. Yllättävän hyvin pysyi mielenkiinto loppumetreille saakka, vaikka totisesti toivoin, että menoa olisi vähän edes tiivistetty.