2006
ISBN 978-951-1-20869-3
312 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Sigrid on nuori ja kaunis, vain 17-vuotias. Lukio on jäänyt kesken, mutta Sigridillä on työ taideliikkeessä, jota hän rakastaa, sillä hän harrastaa maalausta itsekin. Hän on ihan tavallinen tyttö tavallisesta perheestä, jolla on ihana poikaystävä Sampsa. Eräänä aamuna Sigridin maailma pyörähtää kuitenkin perusteellisesti katolleen, kun puikon päästä häntä tuijottaa positiivinen merkki. Sigrid on raskaana ehkäisypillereistä huolimatta. Hän ei tiedä kenelle voisi kertoa asiasta tai edes miten, puhumattakaan siitä, että hänen on nyt päätettävä pitääkö lapsi vai ei. Valtava vastuu asettuu asumaan Sigridin harteille.
Mila Teräksen teos käsittelee todella hienosti nuoren äidin sisällä myrskyävää tunteiden merta, yhteiskunnan ennakkoluuloisia asenteita ja perheen suhtautumista vielä lapsena näkemänsä tyttären raskauteen. Sigrid on 17-vuotiaaksi yllättävän kasassa ja valmis pitämään huolta pienokaisesta, joka kasvaa hänen sisällään. Sampsa ei ymmärrä Sigridin päätöstä pitää lapsi, joten hänen ainoaksi vaihtoehdokseen jää lampsia ulos Sigridin elämästä. Ainakin joksikin aikaa.
Kirjassa käydään läpi raskauden eri vaiheita, paikkoja joissa täytyy käydä, ihmisiä, joiden kanssa täytyy sopia tapaamisia ja lopulta se itse väistämätönkin, synnytyssali ja mitä sen jälkeen tulee. Teräs ei mässäile yksityiskohdilla ja päästää päähenkilönsä helpolla, mutta selväksi silti käy se, ettei synnyttäminen mitään ihan lastenleikkiä ole. Käytännön asiat kuitenkin hoituvat kirjassa vähän niin kuin siinä sivussa, sillä pääosaan nousee Sigrid ja tämän oma lapsuus, isä, joka on menehtynyt Sigridin ollessa vasta nuori. Yllättäen Sigridin äiti ei ole se, joka tulevasta mummoudestaan ilahtuu, vaan Sigridin isäpuoli, joka heltyy tyttärensä ahdingon edessä.
Tykkäsin Sinisen huoneen eheydestä ja siitä, kuin Sigrid ei hajoa kappaleiksi, vaikka yksi hänen elämänsä suurimmista tapahtumista on kääriytymässä auki paljon ennen kuin hän olisi itse sitä toivonut. Hän käsittelee elämäänsä hyvin aikuismaisesti ja suhtautuu jopa häntä vähätteleviin hoitajiin paljon rohkeammin kuin moni aikuinen nainen. Tosin aikuisten naisten ei tarvitsisi sietää samanlaista kohtelua kuin Sigridin, jota paheksutaan niin suvun kuin ammattilaistenkin taholta. Häntä todella käy paikoittain jopa sääliksi, niin suorapuheisia jotkut uskaltavat olla - onhan Sigrid kuitenkin vain nuori tyttö, mistään mitään tietämätön.
Käsitelläänpä kirjassa sivulauseessa sitäkin, millaista on kun lapsi ei tartu, vaikka kaikkensa tekee.
En muista tämän lukemisesta paljonkaan, siitä on niin pitkä aika, mutta mieleeni on jäänyt kaunis ja rauhallinen kieli. En pystynyt kuitenkaan samaistumaan päähenkilöön, saattaisin kyllä pitää tästä enemmän jos lukisin uudelleen.
VastaaPoistaMä katselin tätä kirjaa niin sanotusti toiselta puolelta aitaa. Teräs kyllä kuvaa ihanasti vauvan kasvua ja syntymänjälkeistä kiintymystä. Ei tämä minullekaan mikään ihan täsmäosumin ollut, mutta mielenkiintoinen kirja silti. Ja tuosta kielestä olet täysin oikeassa. Sigridin lapsuusmuisto merestä ja valosta on yksi parhaita juttuja kirjassa, etenkin sitten siellä lopussa kun selvisi, kenen kädet ne oikeasti olivat. <3
Poista