Poppy
2012
ISBN 978-0-316-12238-2
236 s.
☆☆☆☆
Oma
Tässäpä on kirja, joka on ollut lukujonossani luvattoman kauan. Uskoisin pyöritelleeni tätä käsissäni jo silloin, kun tämä oli vasta suomennettu ja aivan uusi. Tätä on kehuttu minulle oikealta ja vasemmalta, ja nytkin kun sanoin lukevani tätä, sain kuulla kuinka paljon tästä on tykätty. Kuvittelin, että kirjan suuri suosio olisi johtunut jotenkin erikoislaatuisen hyvin kirjoitetusta romanssista tai laadukkaista hahmoista, mutta ilokseni (tai no, miten sen nyt ottaa) pidin tästä kirjasta itse aivan muista syistä.
Hadley asuu Yhdysvalloissa äitinsä kanssa. Hän ei ole nähnyt isäänsä puoleentoista vuoteen, ei sen jälkeen kun isä päätti jäädä Englantiin pysyvästi ja jättää Hadleyn äitinsä kanssa kahdestaan. Nyt isä on menossa uusiin naimisiin ja Hadleyn on osallistuttava häihin vaikka häntä ei yhtään huvittaisi. Hadley myöhästyy lennoltaan neljä minuuttia, juuri tarpeeksi jotta hän joutuu jäämään JFK:n lentokentälle odottamaan seuraavaa lentoa. Täydessä hallissa hänen onnistuu istuutua vastapäätä englantilaista Oliveria, joka osoittautuu komean lisäksi myös herrasmiesmäiseksi ja hurmaavaksi. Hadley päätyy juttelemaan Oliverin kanssa koko odotusajan ja sitten viellä lennolla, joka kestää seitsemän tuntia. Perillä hän kuitenkin hukkaa Oliverin, muttei saa poikaa enää mielestään.
Kirjan juoni on juuri niin kulunut kuin miltä se kuulostaa. Hadley on suloinen, juu, ja niin on Oliverkin, jep, mutta mitään uutta näiden kahden rakkaustarina ei tarjoile. Toki pari on hurjan söpö ja kirjassa on mahanpohjaa kutkuttavia ensirakastumisen merkkejä ja hetkiä, jotka pistävät lukijan pidättelemään hengitystään. Kaikki tämä on kuitenkin (varsinkin nuortenkirjoissa) aika peruskauraa. Se missä tämä kirja loistaa, on Hadleyn suhde isäänsä, tämän uuteen vaimoon ja mahdollisiin tulevaisuudenkuviin. Hadleyn äiti jää sivuhahmoksi (joka tämä toki onkin), mutta Hadleyn isä nousee yllätävänkin suureen osaan.
Hadley on syystäkin vihainen ja pettynyt, kun isä on lähtenyt hänet ja hänen äitinsä uuden naisen vuoksi. Nyt tämä täysin ventovieras nainen on tunkeutumassa Hadleyn ja isän väliin lupia kyselemättä, eikä Hadleyllä ole aikomustakaan pitää Charlottesta. Avioerolapsi itsekin, pystyin samaistumaan Hadleyn tuntemuksiin todella perinpohjaisesti. Smith kirjoittaa jalkoihinjäämisen tunteesta niin elävästi ja hyvin, että kun Hadley vihdoin selvittää välinsä isänsä kanssa lopullisesti, liikutuin aivan kyyneliin. En usein itke kirjoja lukiessani (tai juuri muutenkaan), mutta Hadley on niin haavoittuvainen ja hänen isänsä niin täynnä rakkautta tytärtään kohtaan, etten voi muuta kuin ylistää tätä osaa kirjasta. Muuten niin keskinkertainen kirja nousee arvoon arvaamattomaan sivujuonensa vuoksi. Nyt tosin mietin, oliko Hadleyn ja Oliverin romanssi sittenkin se sivujuoni ja avioero tässä se tärkeämpi teema..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n