 |
| Kansi: Joseph Glennon Mulgrew & Allison J. Warner |
2015
ISBN 978-0-316-33431-0
306 s.
☆☆☆☆
Oma
Kate Mulgrew on yksi suurimmista idoleistani. En ole koskaan tykännyt Star Warseista enkä koskaan olettanut, että voisin tykätä sen enempää Star Trekistäkään. Aloitimme isännän kanssa Star Trekien katsomisen Mulgrewn tähdittämästä Star Trek: Voyagerista, joka on ja tulee varmasti aina olemaan, yksi hienoimmista ja tärkeimmistä sarjoista minulle. Mulgrewn roolisuoritus kapteeni Kathryn Janewaynä on jotakin mieletöntä. Janeway on inspiroiva, rohkea ja kertakaikkiaan täydellinen esikuva, sekä elävä todiste siitä, että fiktiossa on mahdollista toteuttaa itsenäinen naispäähenkilö, jonka olemassaolo ja menestys ei riipu kenestäkään miehestä.
En lue oikeastaan elämäkertoja tai muistelmia kovin usein. En koe tarpeelliseksi tietää kaikkea pitämistäni näyttelijöistä tai artisteista, vaan mieluummin pitäisin heidät sellaisina kuin he mielessäni ovat. En siis osaa sanoa miksi juuri Mulgrewn muistelma oli pakko lukea. Janeway auttoi minua pääsemään yli pimeänpelostani (juu, pelkäsin pimeää vielä 25-vuotiaanakin, eikä siinä ole mitään hävettävää) ja Mulgrew on muissakin rooleissaan yleensä vahva ja päättäväinen nainen. Lueskelin hänen haastatteluitaan, joissa hän puhui muun muassa adoptioon luovuttamastaan tyttärestä, raiskauksesta jonka uhriksi hän joutui sekä muutoinkin hyvin tapahtumarikkaasta ja mielenkiintoisesta elämästään. Ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus leikkiä sivistynyttä ja lukea välillä jotain muutakin kuin "helppoa" kirjallisuutta, ja Mulgrewn muistelma herätti todella kiinnostukseni.
Teoksen kieli on rikasta ja sujuvaa. Huomaa, että Mulgrew on hyvin lukenut ja kasvanut kulttuuripiireissä, sillä hän käyttää paljon sellaisia sanoja ja ilmauksia, joihin en aiemmin ole törmännytkään. Hän puhuu kirjassa hyvin avoimesti elämästään, miessuhteistaan ja työstään, suoraan ja rehellisesti aivan kuten häneltä odotinkin. Mulgrew aloittaa tarinansa aivan alusta, siis syntymästään, eikä peittele mitään. Hänen kertomuksensa on paikoin hyvin koskettava, väliin ahdistava, mutta valtaosan aikaa kuitenkin huumorin ja voimakkaiden tunteiden kirjoma. On ihmeellistä, miten paljon ihminen voi elämänsä aikana ehtiä, eikä tämäkään kirja kerro Mulgrewn tarinaa loppuun asti (kuinka voisikaan?), vaan loppuu Star Trek: Voyagerin viidenteen tuotantokauteen, jonka aikana Mulgrewn onnistui jäljittää 20 vuotta hukassa ollut tyttärensä. Sellaiseen on hyvä lopettaa, mutta toisaalta jäi mietityttämään moni asia, jotka loppua kohti otettiin esille.
Jos jotakin täytyy kritisoida, niin sitä, että luvut alkavat satunnaisista paikoista. Vaikka muistelma etenee kronologisesti, jotkin kohdat tuntuivat hämmentäviltä ja sekavilta. Luvut löysivät kuitenkin aina paikkansa, mutta niiden vaihtuminen rikkoi herkästi lukurytmin. Mulgrew päästää lukijan elämäänsä ja päänsä sisään, joten sinällään kirja palvelee todellakin tarkoitustaan. Muistelmat eivät edelleenkään kuitenkaan ole suosikkejani, eikä edes Mulgrewn teos vaikuta tähän mielipiteeseen. Silti, mikäli Orange Is The New Blackin, Star Trek: Voyagerin ja lukuisten muiden elokuvien, tv-sarjojen ja näytelmien päätähden elämä kiinnostaa, suosittelen lukemaan tämän. Muistelmaksi tämä kirja oli yllättävän hauska ja sydäntä riipaiseva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n