Dutton Books
2005
ISBN 978-0-525-47506-4
221 s.
☆☆☆
Oma
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe oli yksi vaikuttavimpia käsiini vuonna 2013 osuineista kirjoista. Pitkiin aikoihin Greeniltä ei - suosiosta huolimatta - suomennettu muuta, joten tilasin sekä tämän että Papertownsin (josta on käsittääkseni tekeillä myös elokuva) lukeakseni Greeniltä jotain muutakin kuin sen kaikkein menestyneimmän teoksen. Syystä tai toisesta tämä varsin tylsällä kannella varustettu nuortenkirja hautautui hyllyni syvyyksiin, enkä varmasti olisi vieläkään saanut sitä luettua, ellen olisi värkännyt itselleni TBR-purnukkaa. Annoin isännälle kunnian nostaa ensimmäisen lapun purnukasta, ja se sattui nyt sitten olemaan tämä. Sovin itseni kanssa, että mikäli purnukasta nousee sellainen kirja, jota en halua lukea, kyseinen kirja lähtee hyllystä.Vielä ei sentään tarvinnut ryhtyä ihan niin dramaattisiin toimenpiteisiin.
Looking for Alaska on nimenä vähän kummallinen, mikäli ei ole siis vielä lukenut kirjaa. Samoin suomenkielisen käännöksen nimi, Kaikki viimeiset sanat. Kumpikin kertoo kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensinäkemältä vaikuttaisi. Kirjan päähenkilö Miles "Pudge" Halter haluaa vaihtaa maisemaa ja siirtyy julkisesta koulusta - jossa hänellä ei ole ensimmäistäkään oikeaa ystävää - sisäoppilaitokseen Culver Creekiin. Hänen uusi kämppäkaverinsa Chip tutustuttaa hänet Alaskaan, maailman kauneimpaan, ihanimpaan ja erikoisimpaan tyttöön, jolla on leimuava vuoristoratamainen luonne, sekä Takumiin, japanilaiseen maahanmuuttajapoikaan. Myöhemmin porukkaan liittyy myös romanialainen Lara. Alaska ja Chip ovat porukan johtohahmoja ja keppostelijoita henkeen ja vereen, joten ei aikaakaan kun he opettavat myös Milesin pahoille teilleen. Alaska nousee - kuten nimestäkin ehkä saattaa päätellä - kirjassa kuitenkin kaikkein tärkeimpään asemaan.
En tiennyt ollenkaan, mitä odottaa tältä kirjalta. Tähtiin kirjoitettu virhe oli nuortenkirjaksi oivallinen ja koskettava, mutta Looking for Alaska on Greenin esikoisteos ja siten kenties laadultaan vähän kyseenalainen. Tämäkin on kyllä hyvin rakennettu ja paikoin todella hauska, mutta jotakin tästä uupuu. Miles ei ole kummoinenkaan päähenkilö, vaikka Green on yrittänyt tehdä hänestä mielenkiintoisen antamalla hänelle erikoisen keräilykohteen (viimeiset sanat, siitä suomennos). Toisaalta pidän kirjoista, joissa päähenkilö ei ole varsinainen huomion keskipiste, vaan enemmänkin kertoja, joka vain raportoi tapahtumat sellaisina kuin ne ovat.
Milesin sydän sykkii alusta saakka Alaskalle, se nyt on selvää. Koska en tiennyt, mitä kirjalta odottaa, en ehkä osannut suhtautua siihen oikein. Puoliväliin saakka Looking for Alaska tuntuu vähän ikään kuin hakevan pointtiaan. Henkilöt rämpivät elämässään vailla mitään sen kummempaa päämäärää, tehden kiusaa muille, tupakoiden, juopotellen ja toteuttaen seksuaalisia kokeiluja (Green on niitä kirjailijoita, jotka tietävät teinien elämässä olevan tätä kaikkea, mutta joka ei kuitenkaan useimpien aikuisten tavoin teeskentele, ettei olisi). Kirjan puoliväli on ikään kuin koko jutun huipennus, kaikkein kirkkaimmin ja parhaiten kirjoitettu kohta, josta kirja ikään kuin valuu lopputuhnua kohti. Ei siis Greenin paras teos todellakaan, mutta toisaalta vertailukohtana on ilmeisesti hänen parhaansa.
Tähtiin kirjoitettu virhe oli minustakin hyvä, mutta olen huomannut menettäneeni kaiken kiinnostukseni Greenin kirjoihin. Vaikka nyt näitä suomennoksia ilmeisesti alkaa useampikin ilmestyä, minulla ei ole aikomustakaan lukea niitä. En osaa sanoa miksi näin, mutta äääh, olen kyllästynyt Greeniin ilmiönä. Odotan kyllä toisaalta ihan mielenkiinnolla Paper Towns -elokuvaa, mutta muuten luulen että kosketukseni Greenin tarinoihin jää siihen yhteen ainokaiseen kirjaan. Tai no jos Will Grayson, Will Grayson kävelee vastaan niin sen saattaisin vielä lukeakin :D
VastaaPoistaSe on ihan totta, että mitä enemmän jostakin kirjailijasta jauhetaan, sitä nopeammin kyseiseen tyyppiin (tai ainakin hänen tuotantoonsa) kyllästyy. Ehkäpä sen vuoksi itseltänikin jäi niin pitkäksi aikaa hyllyyn odottelemaan loput Greenin kirjat. An Abundance of Katherines kyllä kiinnostaisi, mutta jos lukisi vanhat ensin alta pois... :D
PoistaOlen aika samoilla linjoilla kanssasi tämän suhteen. Kirja alkaa jotenkin aika tahmeasti, ja vasta lähempänä puolta väliä aloin oikeasti kiinnostua kirjan henkilöistä ja tapahtumista. Lopulta päädyin pitämään kirjasta kuitenkin yllättävän paljon, alku kun ei millään tavalla vakuuttanut. En tosin oikein pidä suomennoksen nimestä, jotenkin kökkö. Enemmän tämä alkuperäinen on mieleeni.
VastaaPoistaTämän alkuperäisen nimi on hiukan abstraktimpi ja kenties harhaanjohtavampikin, sillä ekanahan tulee mieleen Alaska, se paikka. Silti, näin jälkikäteen ajateltuna kirjan nimen ja sisällön välinen yhteys on aika vinkeä. Ajattelin seuraavaksi tosiaan taklata Paper Townsin, tai siis, sitten kun ehdin, kun on noita muitakin kirjoja luettavana ja koko ajan tulee lisää... (Tänäänkin kannoin töistä kaksi kirjaa ja postissa oli tullut yksi :P)
Poista