Miss Mayhem - Rachel Hawkins

Kansi: Travis Commeau &
Theresa M. Evangelista

G. P. Putnam's Sons
2015
ISBN 978-0-399-25694-3
277 s.
☆☆
Oma
Rebel Belle

Kuten aina ennenkin, koska kyse on jälleen jatko-osasta, en suosittele lukemaan tätä, mikäli et halua spoilereita kakkososasta. Rebel Bellen arvioon löytyypi linkki tuosta ylempää. Mikäli olet myöskin tämän lukenut, jatka kaikin mokomin! Kuten Rebel Bellen arviosta huomaa, rakastin sarjan ensimmäistä osaa. Se oli toiminnantäyteinen, huumaava ja ihanan virkistävän uusi. Sen sijaan tämä kakkososa on murskaava pettymys ensimmäiseen verrattuna. Ihan vetävä ja menevä kirja, mutta jotenkin lattea.

Miss Mayhem jatkaa tarinaa aika pitkälti suoraan siitä, mihin Rebel Belle loppuu. Harper on siis saanut tietää olevansa Paladin ja hänen on suojeltava Oraakkelia eli Davidia eli poikaystäväänsä apunaan ex-poikaystävänsä Ryan, joka on heidän piirinsä Maagi ja kolmas jäsen. Edellisen kirjan lopussa kaapattu Harperin paras ystävä ikinäkoskaanmilloinkaan tekee näyttävän paluun Harperin vara-Paladinina, kun Harper saa tietää joutuvansa suorittamaan Peirasmos-nimiset kokeet, joilla testataan hänen valmiuksiaan ja kykyjään todella palvella Davidia.

Miss Mayhem tuntuu alusta saakka vähän väkisin väännetyltä. Ihan kuin kirjailija olisi kyllästynyt hahmoihinsa eikä oikein tietäisi mitä niille tekisi, kun oikeastaan haluaisi vain siirtyä jo jonkin uuden pariin. Miss Mayhem on täynnä parisuhdesotkuja, turhia sivujuonia ja koko hommaa kannattelee todella ohut ja hauras punainen lanka. En pitänyt tästä kirjasta, en edes vähän. Kaikki säpinä ja vetovoima Harperin ja Davidin välillä tuntuu olevan hukassa, kaikki hahmot ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, kirjassa ei juuri ole sitä terävää huumoria jota ensimmäisessä osassa oli, toimintakohtaukset tuntuvat väkinäisiltä ja turhiltakin, ja siinä vasta osa tämän kirjan puutteista.

Ymmärrettävästi odotukseni olivat todella korkealla ensimmäisen osan jälkeen, niin paljon siitä pidin. On todella ikävää, että vaikka kirja on hyvin kirjoitettu ja ihan nopea- ja helppolukuinen, se on niin vajaa ja puutteellinen. Tästä puuttuu kaikki särmä ja tunteen palo, jota ensimmäisessä osassa oli niin paljon. Loppua kohden koko homma lässähtää kuin pannari, ja viimeiset kymmenen sivua jättävät lukijalle loppuajatukseksi vain hämmennyksen. "Häh?"