Cinder - Marissa Meyer

Feiwel and Friends
2012
ISBN 978-0-312-64189-4
390 s.
☆☆☆☆☆
Oma

Cinder on sellainen kirja, joka on pitänyt minua jo pitkään silmällä. Törmäsimme ensimmäistä kertaa ollessani työharjottelussa Pointin kirjastossa, jossa tämä nökötti kärsivällisenä englanninkielisten nuortenkirjojen seassa. Valitettavasti olin vielä tuohon aikaan siinä uskossa, etten ollut tarpeeksi älykäs lukemaan scifiä, enkä varsinkaan englanniksi. Voi kuinka väärässä olinkaan, mutta onneksi Ender's Game todisti asian oikean laidan. Ajatuskin siitä, mitä kaikkea ihanaa minulta olisi jäänyt lukematta (kuten The Martian ja tämä Cinder, nyt ihan vain esimerkiksi) mikäli en olisi saavuttanut tarpeeksi itseluottamusta lukeakseni englanniksi myös tieteiskirjallisuutta, kauhistuttaa suuresti! Onneksi asiat ovat nyt toisin ja Cinder on vihdoin päässyt luettujen kirjojen pinooni. Huomauttaisin myös, että katsoin ennen tämän kirjan lukemista puolikkaan jessethereaderin kirja-arviota, joten jos mielipiteessä on samankaltaisuuksia, niin syy lienee siinä. Silti, hyvä kirja on hyvä kirja, vaikka kuka sen arvioisi!

Totta puhuakseni myöskään Cinderin kansi ei ihan hirveästi houkuttanut ensimmäistä kertaa tämän kirjan kohdatessani. Tämän kirjan kansi ei juuri kerro kirjan sisällöstä, koska vaikka kyseessä on uudelleen kirjoitettu Tuhkimo (johon tuo punainen kenkä siis sinällään ehkä sopisikin), Cinder on niin paljon enemmän. Kirjan päähenkilö on siis Cinder, kyborgi, ei oikeastaan ihminen eikä oikeastaan minkään arvoinen. Cinder on ilkeän äitipuolen omaisuutta eikä äitipuoli tai toinen sisarpuolista (se vanhempi, nirppanokkaisempi Pearl) pidä Cinderiä edes perheenjäsenenä. Nuorempi sisarpuoli Peony on taasen aivan valtavan ihana tyyppi, joskin huomattavasti Cinderiä etuoikeutetumpi. Adoptioisänsä Cinder on menettänyt planeettaa rienaavaan ruttoon jo joitakin vuosia sitten. Lähtöasetelma on siis aika samankaltainen kuin siinä oikeassakin Tuhkimossa, mutta siihen ne yhtäläisyydet (ainakin suurimmilta osin) sitten loppuvatkin. Toki tarinassa on yhtymäkohtia siihen alkuperäiseen satuun, mutta pakko tunnustaa että minulle ne eivät juuri pistäneet silmään. En toisaalta ole myöskään koskaan ollut mikään prinsessasatujen suurkuluttaja.

Cinder työskentelee markkinoilla mekaanikkona ja hän onkin kaupungin parhaan mekaanikon maineessa. Eräänä päivänä hänen kojulleen ilmaantuu komea nuori mies, jonka Cinder pian älyää olevan valtakunnan prinssi Kaito. Kaito, tai Kai, kuten häntä useammin kirjassa kutsutaan, on hurmaava, älykäs, tunteikas nuori mies, johon ihastumisen voi helposti ymmärtää. Cinder ei tosin elättele suuriakaan toiveita, onhan hän sentään kyborgi. Koko kirja on kirjoitettu niin mielenkiintoisesti ja menevästi, etten malttanut laskea tätä käsistäni. Aloin lukemaan kirjaa puoli viiden maissa ja sain sen luettua puoli yhdentoista aikaan, enkä olisi millään malttanut käydä pelaamassa sulkapalloa siinä välissä. Mentävä oli, kun se on kerran maksettu, mutta pyöräilin kyllä ennätysvauhtia kotiin jatkamaan tämän kirjan pariin!

Meyer on luonut mielenkiintoisen, moniulotteisen maailman ja kuten useammassakin lähteessä on todettu, hän ei suinkaan vyörytä kaikkea yhdellä kertaa lukijan niskaan, vaan laskeutuminen on tehty mahdollisimman pehmeäksi. Cinder ei todellakaan ole mikään heitukkaprinsessa, vaan kovaa tekoa ja todella uskottava, sankarillinen päähenkilö. Tilasin saman tien seuraavatkin osat, ja nyt nökötän kuin tulisilla hiilillä odottaessani, että pääsen jatkamaan tämän maailman ja juonen parissa! Jos sadut, scifi ja kyborgit kiinnostavat, suosittelen mitä lämpimimmin Cinderiä.