Red Queen - Victoria Aveyard

Harper Teen
2015
ISBN 978-0-06-231063-7
388 s.
☆☆☆☆
Oma

Victoria Aveyardin teos Red Queen taisi osua verkkokalvoilleni ensimmäisen kerran katsoessani jotakin jessethereaderin booktube-videoista. En oikein tiennyt miten olisin tähän kirjaan alkuun suhtautunut, sillä nykyajalle tyypillisesti takakansi ei juuri kerro kirjan sisällöstä, kansilievekin vain pienen otteen. Tulin kuitenkin ymmärtäneeksi heti alkuun, että tässä saattaa olla hieman kliseinen juoni, joten tartuin kirjaan tietyin varauksin. Totuus kuitenkin on, että kliseisyys joko ei häiritse minua siinä määrin kuin sen kenties pitäisi, tai sitten en edes huomaa sitä. Tässä kirjassa huomasin sen kyllä mutta rakastin kirjaa silti!

Kirjan päähenkilö on Mare (sankarittarien nimet käyvät aina vain hassummiksi ja hassummiksi), jonka veri on punaista. Tämä tekijä määrittää hänen koko elämänsä aina sosiaalisesta statuksesta siihen hetkeen, kun hänet määrätään armeijaan, koska hänet katsotaan yhteiskunnalle hyödyttömäksi. Maren rakastettu ja kenties ainoa ystävä Kilorn on myös värvätty armeijaan, ja Mare päättää pelastaa heidät molemmat. Hän ottaa yhteyttä Scarlet Guardin - vastarintaliikkeen - edustajaan ja pyytää tätä järjestämään itsensä ja Kilornin pois kaupungista ja värvääjien ulottuvilta. Tällainen toimenpide kuitenkin maksaa paljon ja yrittäessään haalia maksua kasaan Mare törmää nuoreen mieheen, Caliin, joka työskentelee palatsissa. Cal antaa Marelle muutaman todella kallisarvoisen kolikon ja häviää sitten yöhön. Seuraavana aamuna heidän ovelleen ilmestyy kuitenkin palatsin palvelijatar, joka vaatii Marea mukaansa. Mare päätyy palatsiin palvelijattareksi, keskelle hopeaverisiä, kansanosaa, jolla on valta päättää kaikesta ja jotka ovat päättäneet sortaa punaverisiä. Lienee sanomattakin selvää, että Mare vihaa heitä ylitse kaiken, eikä hänen yllätyksellään ole määrää, kun häntä edellisiltana auttanut Cal osoittautuukin kruununprinssiksi.

Kirjassa on siis kaikki ainekset todella kuluneeseen tarinaan, sorrettu kansanosa (Nälkäpeli, kaikki muut dystooppiset nuortenkirjat), kolmiodraama (kaikki viihdekirjat ikinä) ja ilkeä kuningatar (se saduista tuttu). Silti Aveyard onnistuu kirjoittamaan todella menevän, viihdyttävän kirjan, jonka päähenkilö on tyypillinen amerikkalaisen nuortenkirjan päähenkilö, siis itsepäinen, älykäs, vahva ja kohotettu ryysyistä rikkauksiin vasten tahtoaan, mutta jonka miespääosissa on syvyyttä. Heillä on omat motivaationsa eivätkä ne kaikki todellakaan pyöri Maren ympärillä. Cal on kunniakas, uskollinen kruununprinssi, joka haluaa vain parasta valtakunnalleen, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että tuhansittain punaverisiä joutuisi kuolemaan juoksuhaudoissa satavuotisessa sodassa, jota Calin valtakunta käy pohjoisessa olevaa täysin vastaavanlaista valtakuntaa vastaan. Mare on ensimmäinen ihminen, joka saattaa muuttaa koko valta-asettelun, sillä se mikä Aveyardin maailmasta tekee mielenkiintoisen, on juurikin erivärisen veren mukanaan tuomat kyvyt. Hopeaveriset ovat nimittäin jumalista seuraavia (ainakin omasta mielestään) ja heistä jokaisella on jokin kyky. Punaverisillä ei näitä kykyjä ole, paitsi - arvasitte ihan oikein - Marella.

Vaikka kirjan loppu oli todella ennalta-arvattava (siis jopa siinä määrin, että mietin kannattaako tätä välissä olevaa osaa lukea ollenkaan vai skippaisinko suoraan viimeiseen lukuun), se on myös todella viihdyttävä ja siinä on muutama ihan liikuttavakin kohtaus. Marea ympäröivät ihmiset, jotka toimivat kaikki omista itsekkäistä syistään, aivan kuten Marekin. Luettuani kirjan viimeiset sivut, minulle jäi vahvasti sellainen tunne, että haluan tästä seuraavan osan. Nyt.