Tähtiin kirjoitettu virhe - John Green

The Fault in Our Stars
WSOY
2013
ISBN 978-951-0-39499-1
340 s.
☆☆☆☆☆
Arvostelukappale

Yleensä kun näen työkaverin joku kirja kädessä, se kirja - mikä tahansa  se sitten onkaan - alkaa kiinnostaa. Erityisesti, jos työkaverilla sattuu olemaan vielä suhteellisen hyväksi todettu maku (kenenkään kirjamakuhan ei ole parempi kuin oma, eikö se näin ole, mutta jos se osuu suht samoille linjoille, niin sitä voi kai jo sanoa hyväksi). Olin katsellut tätä kirjaa jo aikani eri nettikaupoista, mutten uskaltanut ostaa kun syöpälapsia ja masentavaa ja ääh, ei. Onneksi sitten kuitenkin tulin mankuneeksi tämän WSOY:ltä.

Hazel Grace Lancaster on sairastunut luvattoman nuorena kilpirauhassyöpään, joka on leikattu ja pois kuvioista, mutta keuhkoja vaivaavat edelleen syövän etäpesäkkeet, jotka tekevät elämästä hankalaa ja pakottavat Hazelin raahaamaan mukanaan happisäiliötä, jotta hengitys onnistuisi. Hazelin äiti haluaa saada tyttärensä ulos talosta ja elämään elämäänsä, mitä siitä on vielä jäljellä, ja pakottaa Hazelin käymään vertaistukiryhmässä, jonne Hazel ei ihan oikeasti jaksaisi mennä. Onneksi kuitenkin menee, koska erään kerran siellä on komea, lihaksikas, sinisilmäinen Augustus Waters, joka tuijottaa Hazelia pelkäämättä. Augustus on myös syöpäpotilas, joskin toistaiseksi puhdas. Hän on menettänyt syövälle jalkansa, mutta kukaan ei ole täydellinen, vai kuinka?

Hazel ja Augustus tutustuvat toisiinsa ja tuntuvat vetävän toisiaan puoleensa magneettien tavoin. He ovat molemmat älykkäitä nuoria, jotka tietävät, ettei elämä ole ikuista siinä vaiheessa elämää, kun muut vielä luulevat olevansa ikuisia. Hazel tietää, että ihmelääke, joka on onnistunut estämään syövän kasvun toistaiseksi, lakkaa jossain vaiheessa toimimasta ja loppu on silloin tullut, eikä hän sipsuttele kuoleman ympärillä tai yritä pehmentää sitä. Augustus puolestaan on sitä lajia, joka lähestyvästä kuolemasta huolimatta muistaa nauttia elämästä.

Ihaninta ja paskinta tässä kirjassa on Hazelin ja Augustuksen välinen kemia. Sulin, kun Augustus otti tavakseen kutsua Hazelia molemmilla nimillä, ja Augustuksen tapa vastata aina puhelimeen "Hazel Grace", niin kuin maailmassa ei olisi muuta. Augustus on romanttisissa pyrkimyksissään ylitselyövä ja tietää sen kyllä itsekin, mutta tekee silti kaikkensa. Näiden kahden nuoren kautta käsitellään todella monia erilaisia ja vaikeita asioita, kuten kuolemaa, syöpää, tuskaa, sairastumista, jälkeen jääviä läheisiä, sellaista pientä. Kirja on humoristinen ja nauroin Hazelin ja Augustuksen syöpäbonuksille ja muille mustan huumorin timanteille. Loppupään lukemista puolestaan vaikeuttivat suuresti silmistä virtaavat kyyneleet (eipä ole aikoihin tullut itkettyä noin hurjasti jonkin kirjan tähden), jotka eivät edes aiheutuneet siitä, mistä kirjan alussa oletin niiden aiheutuvan.

Lisäksi mukana on alkoholisoitunut vanha kirjailija Peter Van Houten, jonka kirja Viistoa valoa on tehnyt Hazeliin ja Hazelin kautta Augustukseen lähtemättömän vaikutuksen. Harmi vain, että Viistoa valoa loppuu ikään kuin kesken, ja Hazelin on ennen kuolemaansa saatava tietää, mitä tapahtuu kirjan päähenkilön Annan ympärillä olleille ihmisille (ja hamsterille). Hazelin yritykset saada tämä selville tuovat kirjaan jonkinlaista seikkailun makua, vaikka loppujen lopuksi kyse on vain ja ainoastaan Hazelin ja Augustuksen tähdenlennosta.