2014
ISBN 978-1-4424-8423-8
472 s.
☆☆☆☆
Oma
The Unbecoming of Mara Dyer
The Evolution of Mara Dyer
Mara Dyer trilogian kolmannessa ja viimeisessä osassa päästään sarjan päätösosille tyypilliseen tapaan vihdoinkin asiaan. Sarjan ensimmäinen osa oli sekava, enkä saanut juuri kiinni siitä, mistä tämän sarjan oli oikein tarkoitus kertoa. Se oli tosin tarpeeksi kammottava, että halusin lukea loputkin osat, sillä oikeasti pelottavia kirjoja on todella vähän. Selvästi eniten pelkoa minussa herättää nimenomaan mielisairaudet, ja aivan erityisesti sivupersoonahäiriö (tästä hyvänä esimerkkinä Reginan laulu, joka kauhistuttaa minua vieläkin, vaikka luin sen reilu kymmenen vuotta sitten). Sarja kuitenkin tulee niin sanotusti järkiinsä matkan varrella ja muuttuu osa osalta vähemmän pelottavaksi. Tämä viimeinen osa kerää kaikki langat yhteen nippuun ja tekee sen varsin tyydyttävästi, mutta mitään ensimmäisen osan pelottavuudesta ei kylläkään ole enää jäljellä.
Mara herää - jälleen - sairaalasta tietämättä laisinkaan missä on tai mitä päivää eletään. Hiljalleen hänen mieleensä alkaa tulvia muistoja edellisen kirjan lopusta, jossa hän kohtasi vainoajansa ja joutui eroon rakastetustaan. Yllättävä taho auttaa Maraa pakenemaan tutkimushuoneesta, johon tämä on lukittuna. Käy ilmi, että Mara ystävineen on joutunut vangeiksi tutkimuslaitokseen, mutta totuus ei ole kokonaisuudessaan siinä. Maran on löydettävä paitsi totuus itsestään ja ystävistään, myös Noah, jonka tohtori Kells vakuuttaa kuolleen, mutta jonka Mara tiukasti uskoo olevan edelleen elossa.
Kolmas osa on enemmän ihan tavallinen dekkari kuin mitään muuta. Tässä on todella paljon scifi-elementtejä mitä tulee geenititeteeseen, sekä yliluonnollisia elementtejä mitä taas tulee Maran ja kumppaneiden kykyihin. Kolmas osa tarjoaa vihdoin kaikki ne vastaukset (ja kirjan todellisen tarkoituksen, joka on ollut enemmän tai vähemmän hukassa ensimmäisesta osasta lähtien) joita on kaivattu, mutta myös yllättävän lopun. Totta puhuakseni pidin tästä kirjasta näistä kolmesta kaikkein eniten, vaikka olin melko varma, että koko homma lässähtäisi kokoon. Mikäli kirjojen pelottavuus olisi ollut ainoa syy näiden lukemiseen, niin olisikin saattanut käydä, mutta onneksi muitakin syitä ilmeni matkalla.
Noahin ja Maran välinen romanssi jätti minut vähän kylmäksi. Noah ei ensinnäkään ollut sellainen miespääosa, jolle olisin ylipäätään voinut lämmetä - en tykkää murjottavista teinipojista - mutta muutenkin näiden kahden välinen suhde oli jotenkin.. outo. Lisäksi kirjassa häiritsi Maran tapa ensin miettiä jokin asia ja sitten sanoa se sama asia ääneen. Ihan kiva tehokeino sinällään, mutta jotenkin tässä osassa pisti erityisesti silmään. Tässä häiritsi vähän myös se, että niin kovin realistisesti kaikkiin asioihin suhtautuneet teinit, näiden sisarukset ja vanhemmat eivät yhtäkkiä enää suhtautuneetkaan niin realistisesti, vaan jotkut tuntuivat hyväksyvän kaiken lähes suoralta kädeltä. Puutteitakin sarjassa siis on, mutta toisaalta sarjan idea on niin omaperäinen ja hyvin laadittu, että se ansaitsee pisteet kotiin jo pelkästään sillä perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n