 |
| Kansi: Markus Paajala |
2014
ISBN 978-952-01-1140-3
262 s.
☆☆☆
Arvostelukappale
Sentencedin bändikerta oli yksi, joka nappasi silmään Liken katalogista. Tästä on puhuttu ennenkin, ainakin Sami Lopakan Martaan yhteydessä, mutta Sentenced on yksi merkittävimpiä bändejä tämän peikon pienessä elämässä. Hyppäsin mukaan aika loppuvaiheessa, Crimsonin myötä, mutta sitten se olikin menoa se. Täytyy myöntää, että nyrpistin vähän närkästyksestä nenääni kun Lopakka kirjassa sanoo, että Crimson on kaikenkaikkiaan aika keskinkertainen lätty. No, ammattimiehelle ehkä onkin, mutta 13-vuotiaalle se oli kova levy ja pysyy sellaisena edelleen.
Riekki aloittaa kirjansa esipuheella, jossa perustelee kirjansa aiheellisuutta. En tiedä vaikuttiko esipuhe jotenkin lukukokemukseeni, mutta tässä on aika paljon samaa kuin Lopakan kirjassa. Joitakin kokemuksia ja pätkiä voi yhdistää suoraan näiden kahden kirjan välillä ja jos Lopakan olikin alunperin tarkoitus vähän peitellä kasvoja kirjansa toilailijoilta, tämä viimeistään antaa nimet tekijöille. Näiden kahden välillä on aika vahva side ja vaikka Marras on fiktiivinen kun taas Täältä pohjoiseen keskittyy nimenomaan musiikilliseen puoleen ja bändin kehityskaareen, on melkein kuin lukisi sisarteosta, mutta valitettavasti huonommin kirjoitettua sellaista. Tietokirjalta ei toisaalta samanlaista kirjallista taituruutta edellytetäkään kuin kaunokirjalliselta teokselta.
Kirjaan on jäänyt ainakin yksi todella harmillinen kirnoitusvirje. Mitä tahansa muuta olisikin voinut antaa anteeksi, etenkin kun onnistuin tosiaan nappaamaan kiinni vain tämän yhden, mutta kun bändin nimi on kirjoitettu väärin, no, pistäähän se harmittamaan (erityisesti, kun kyse on Sententedistä, ihan niin kuin lapsi sen sanoisi). Riekillä on myös tapana toistella "jotain kertoo sekin..." alkuisia lauseita. Alkuun se ei pistänyt silmään, mutta loppua kohti rupesi jo pikkuisen häiritsemään. Toisaalta kirjassa on kuitenkin Sentencedille tyypillistä hirtehishuumoria ja tälle sai myös nauraa. Pohojalaane elämänasenne on valloillaan läpi kirjan, bändin ukot eivät juuri perusta muusta kuin kaljasta ja vähän musiikistakin. Tämä kaikki on Martaan lukeneille jo tuttua kauraa. Kaiken synkkyyden keskeltäkin paistaa joka tapauksessa oikeanlainen elämänasenne, sellainen hälläväliä, kerran täällä vain ollaan. Parhaat kokemukset ja tarinat syntyvät aidosta ahdingosta.
Täältä pohjoiseen antaa lukijalleen paljon. Kirjassa on kiitettävän paljon kommentteja bändin jäseniltä itseltään, eikä tässä nojata kuulopuheisiin. Huomaa, että kirjaa on työstetty yhdessä Sentencedin jäljelläolevien jäsenten kanssa ja sellainen on aina tärkeää, kun kerrotaan jonkun tai joidenkin ihmisten elämäntyöstä. Kirjan ulkoasu on myös varsin kiitettävä.
Lopakan Marras ja tämä Riekin teos tosiaan keskustelivat paikoin keskenään, Marraksessa mainitut henkilöt saivat Sentencedin tarinassa nimet. Riekki on onnistunut kirjassaan hyvin, pidin kovasti siitä, että bändin jäsenten kertomuksille on annettu niin paljon tilaa, vieläpä heidän omalla murteellaan kirjoitettuna :)
VastaaPoistaMinulta meni tuo mainitsemasi kirotusvihre ohi, mutta bongasin pari muuta, yhdessä kohtaa biisi Killing Me Killing You oli pyörähtänyt muotoon "Killing You Killing Me", lisäksi Lopakan Marras oli mainittu julkaistuksi vuonna 2013, vaikka se on julkaistu vuonna 2014. Onneksi virheet eivät kuitenkaan vaikuttaneet lukukokemukseen, oli mahtava lukea bändin tarina alusta loppuun <3
Minä tutustuin Sentencediin 90-luvun lopulla, jolloin Laihiala oli jo laulajana ja olen kuunnellut pääasiassa juurikin tuota Laihialan aikaista tuotantoa, mutta kirjaa lukiessani kuuntelin myös Jarvan aikaista Sentencediä :) Minäkin pidän kovasti Crimson-albumista, suosikkini taitaa kuitenkin olla The Cold White Light.