Karisto
suom. Tytti Träff
2004
ISBN 978-951-23-4977-7
480 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Oikein hyvää uutta vuotta ja tervetuloa vuoteen 2015! En tehnyt tänä(kään) vuonna uudenvuodenlupauksia, kun en ole hyvä pitämään lupauksistani kiinni - etenkään julkisista sellaisista - mutta se nyt on itsestäänkin selvää, että tänäkin vuonna luetaan ja toivottavasti paljon, vaikkei kenties enemmän kuin viime vuonna. Tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia, aloitan kahden viikon päästä AMK-opinnot monimuoto-opiskeluna, ja aika monikin on sanonut, että aikaa ei juuri muuhun jää. Voi siis olla, että jossain vaiheessa tahti tässä blogissa hidastuu huomattavasti, kenties pitkäksikin aikaa. Nyt tosin nautin ensin 11 päivän lomasta, jonka aikana ajattelin lähinnä maata kotona ja lukea. Tai pelata. Tai mitä nyt sitten ikinä huvittaakaan tehdä. Mutta asiaan!
Sisareni puolesta päätyi käteeni työkaverini kautta. Hän kehui tätä kovin, ja lainasinkin tämän itseasiassa jo kerran aiemminkin, mutten silloin ehtinyt tätä lukemaan. Nyt tarjoutui uusi tilaisuus ja voi pojat, tässäpä tosiaan hyvä kirja! Anna on ihan tavallinen 13-vuotias tyttö, tai siis olisi, ellei hänen isosiskonsa Kate sairastaisi leukemiaa. Anna on mittatilausvauva, lapsi joka on valikoitu pelkästään geeniensä perusteella. Anna on Katelle täydellinen luovuttaja, ja Annan koko elämä perustuu sille, että Kate on sairas. Hän joutuu milloin luovuttamaan verta, milloin luuydintä, milloin mitäkin. Kun Katen munuaiset pettävät ja tyttöjen äiti vaatii Annaa luovuttamaan toisen omistaan Katelle, jotta tämä voi jatkaa taisteluaan, Annan mitta tulee täyteen. Hän palkkaa asianajajan (jolle hän ei tosin maksa mitään, koska asianajaja Campbell Alexander pitää juttua niin helppona keissinä ettei ota siitä edes palkkiota) ja vaatii lääketieteellistä itsemääräämisoikeutta.
Anna taistelee oikeudessa siis omasta tulevaisuudestaan, kun Kate taistelee hengestään sairaalassa, mutta jostain syystä olin koko matkan Annan puolella. Kate on selvästi menetetty tapaus, jota äiti ei vain halua päästää luotaan, vaikka Katen aika tuli ja meni jo kymmenen vuotta sitten. Kirja on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmista ja jokaisella on omat syynsä tekemiinsä tekoihin ja päätöksiin. Annan ja Katen isä Brian on todella hyvä tyyppi kun taas tyttöjen isoveli Jesse hakee huomiota käyttäytymällä kuin huligaani. Kirjan rakenne ja aihe ovat sen verran mielenkiintoisia, että jopa miltei 500-sivuisena järkäleenäkin se on ahmaistava kirja. Sisareni puolesta on myös todella yllättävä teos, joten kannattaa lukea loppuun asti. Tämä ei todellakaan pääty, niin kuin sen luulisi päättyvän.
Katsoin tänään myös tästä tehdyn elokuvan ja ihan ystävän vinkkinä, ÄLKÄÄ KATSOKO SITÄ. Huonompaa elokuvaa en ole hetkeen nähnyt. Se olisi saattanut mennä (isäntä oli sitä mieltä että meh ihan ok) ellen olisi lukenut kirjaa juuri ennen elokuvan katsomista, mutta kun vertailukohtana on tosiaan melko paksu kirja ja kahden tunnin elokuva, no, tietäähän sen miten siinä käy. Kirja on paljon monisyisempi kuin elokuva ja mielestäni elokuvan roolitus oli todella surkea. Yksikään näyttelijöistä - kenties Katea lukuunottamatta - ei sopinut rooliinsa sitten yhtään. Elokuvassa huudettiin, raivottiin ja keskusteltiin suoraan, mitä kirjassa ei tehdä, koska se ei tilanteeseen sovi. Jos elokuvalle pitäisi antaa tähtiä, niin
☆. Oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n