Blogistanian Kuopus voittajat ja äänet

Vuoden 2014 parasta lasten- ja nuortenkirjaa oli mukana äänestämässä yhteensä 21 bloggaajaa, joiden äänet jakautuivat 36:n kirjan kesken. Tänä vuonna äänestys oli erityisen tiukka, sillä kaksi ensimmäisiksi sijoittunutta kirjaa sai tasan saman pistemäärän. Blogistanian sääntöjen mukaan tällaisessa tilanteessa verrataan ensin ykkösäänien määrää (molemmilla kolme) ja sitten kakkosäänien määrää, jolla kisa tänä vuonna ratkesi.

Voittajakirjoiksi selviytyivät täten:

3. sijalle Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä (Books North) (10 pistettä)

"Puuseppä on melankolisen kaunis satu. Aivan pienille lapsille satu ei välttämättä avaudu, mutta isommille lapsille teos tarjoaa ajattelemisen aihetta, ja monitasoisuus suo myös aikuiselle ammennettavaa. 11-vuotias lapseni luki kirjan yhdeltä istumalta ja piti tarinasta, jota hän luonnehti "surulliseksi, koskettavaksi ja opettavaiseksi"." - Kirjakaapin kummitus

"Puuseppä on lupaava aloitus kirjasarjalle. Aalto-yliopiston käsikirjoittamisen professori Iiro Küttner tietää, miten luodaan tarina, joka pitää otteessaan ja puhuttelee lukijaansa. Puusepän tarina kunnioittaa klassisimpia satuja, mutta sadun ihmeet elävät puun syissä ja siirtyvät lukijaan itseensä. Ihailemani, Näkymättömistä käsistä ja Vain pahasta unesta, tuttu Ville Tietäväinen on luonut komeat kuvat, jotka eivät vain tue tarinaa, vaan ovat osa sitä." - Katja, Lumiomena

"Käsissäni on kirja, jonka ojentaisin mielelläni jokaiselle vastaantulijalle käteen. Olenkin ikionnellinen, että rakas ystäväni toimi juuri näin, eli ojensi minulle Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen kirjan Puuseppä. Teos on ensimmäinen osa Puiden tarinoita, joita toivottavasti tulee monta lisää." - Elina, Luettua elämää

2. sijalle Magdalena Hai: Susikuningatar (Karisto) (11 pistettä, 3 ykkössijoitusta, 0 kakkossijoitusta, 2 kolmossijoitusta)

"Paitsi Gigi, myös Hai itse on kasvanut kirjojen myötä. Siinä missä Kerjäläisprinsessa oli ohukainen ja kevyesti ahmittava välipala, sarjan paksuimpana osana Susikuningatar on täyteläinen kuin kallisarvoinen tryffeli, josta täytyy nauttia säännöstellen, haikeissa tunnelmissa. Teoksessa päästään viimein Gigin ja ihmissusien, varcolacien, synnyinmaahan - lumiseen Umbroviaan." - Yöpöydän kirjat

"Tavallaan on haikeaa, että sarja on nyt lopussa. Kuitenkin on kiinnostavaa nähdä, mitä Hain näppäimistöltä tuleekaan seuraavaksi. Kirjailija on joka tapauksessa ankkuroinut itsensä tukevasti suomalaiskirjoittajien kärkikaartiin. Gigi ja Henry -sarjalle toivon runsaasti lukijoita ja menestystä muutenkin. Kunpa nyt joku kirjallisuusagentti nappaisi tämän ja saisi ujutettua kansainvälisille markkinoille. Entä millainen elokuva sarjasta tulisikaan!" - Kirsi, Kirsin kirjanurkka

"Viime vuoden puolella pääsin tutustumaan Magdalena Hain Gigi & Henry -sarjaan ja sitä kautta steampunkiin. Ihastuin saman tien. Odotukseni trilogian päätökselle olivat korkealla, mutta ne ylittyivät huimasti. Susikuningatar saattaa tarinan päätökseen niin kauniisti, arvokkaasti ja ennen kaikkea myös jännittävästi, että kirjan lukeminen oli yksinomaan nautinnollista." - Aino-Maria, Amman lukuhetki

1. sijalle Jenna Kostet: Lautturi (Robustos) (11 pistettä, 3 ykkössijoitusta, 1 kakkossijoitus)

"Kirjan teemoja ovat oman identiteetin etsintä, erilaisuuden hyväksyminen, koulukiusaaminen, muukalaisuus ja perheväkivalta. Lautturi ammentaa osansa suomalaisesta kansanperinteestä, manalasta ja tuonelasta, tuonelan virrasta ja lautturista. Kirjan loppu on täydellinen, taidokas. Kirjan tummat sävyt eivät yhdy kannen mustuuteen. 

Olen onnellinen, että en ohittanut tätä kirjaa. Toivon, että moni muukin löytäisi tämän kirjan tarjoaman lukuhetken. Jään odottamaan seuraavaa Kostetin kirjaa." - Ulla, Ullan luetut kirjat

"Tästä lukukokemuksesta kertoo jo paljon se, mitä kirjoitin blogini Facebook-sivulle luettuani kirjasta vasta puolet: Jenna Kostetin Lautturi on aivan mahtava. Tällaisten helmien takia luen. #kirjatovatparhautta

En kovin usein innostu ylistämään kirjoja ennen loppuunlukemista, mutta parin keskinkertaisen kirjan jälkeen Lautturi oli juuri sitä mitä tarvitsin. ---

Kirjan tummanpuhuva tunnelma sai minut täysin pauloihinsa, ja teos jätti jälkeensä kaihoisan olon. Olisin voinut lukea Kaista ja Irasta pidempäänkin. Toisaalta kirja oli juuri hyvä näin. Kun Kostetin esikoiskirja on jo näin upea, jään innolla odottamaan, miten hänen kirjailijan uransa jatkuu." - Anna minun lukea enemmän

"Erityinen kiitos tarinan lopusta, joka oli kaunis, hienovarainen, tavallaan avoin ja hyvin, hyvin surumielinen ja haikea. Jotenkin niin suomalaista mielenlaatua kuvaava, että se osui tämän kirjan teemoihin monellakin tapaa. Lautturissa ei kansanperinteen käyttö ole vain pintapuolista koristelua, vaan sen syvimmästä olemuksesta on ymmärretty jotakin aivan ainutlaatuista.

Minusta tuntuu vaikealta pukea Lautturia sanoiksi. Tässä on tietynlaista yllätyksellisyyttä, jota en halua avata selittelemällä. Nautin siitä, kuinka paljon sain oivaltaa itse ja rakentaa tarinan eheäksi omassa mielessäni kirjailijan annettua minulle vain osan palapelin paloista. Se on kunnianosoitus lukijaa kohtaan.

Lämpenin Lautturille hitaasti. Alku oli haastava, ja ajattelin, ettei tästä tule mitään. Kostetin tyylissä on jotakin samaa, mitä koin lukiessani Rasi-Koskisen Katariinaa.

Toivottavasti kirjailija jatkaa lupaavasti alkanutta uraansa!" - Hanna, Morren maailma

Loput äänet jakautuivat seuraavanlaisesti:

Asher, Jay: Kolmetoista syytä, 1 piste

Autio, Maria: Varjopuutarha, 6 pistettä

Boyne, John: Leijuva poika, 4 pistettä

Egerkrans, Johan: Pohjoismaiset taruolennot, 1 piste

Gagnon, Michelle: Kukaan ei kaipaa sinua, 2 pistettä

Hai, Magdalena: Susikuningatar, 11 pistettä (2. sija)

Hirvonen, Hannu: Tohtori Kalikali, 2 pistettä

Hytönen, Ville: Ötökkämaan tarinat, 2 pistettä

Junttila, Suvi-Tuuli: Minne matka, lapanen?, 4 pistettä

Karpio, Markku: Selviytymispeli, 1 piste

Kaskiaho, Reija: Nikottelua, 2 pistettä

Koskimies, Elias: Ihmepoika, 2 pistettä

Kostet, Jenna: Lautturi, 11 pistettä (1. sija)

Küttner, Iiro & Tietäväinen, Ville: Puiden tarinoita: Puuseppä, 10 pistettä (3. sija)

Küttner, Iiro & Tietäväinen, Ville: Puiden tarinoita: Ritari, 5 pistettä

Leinonen, Anne: Ilottomien ihmisten kylä, 4 pistettä

Marttinen, Tittamari & Salminen, Aiju: Ikioma perheeni, 2 pistettä

Motai, Hiroko & Maijala, Marika: Miljoona biljoona joulupukkia, 1 piste

Nopola, Sinikka & Tiina: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri, 1 piste

Paretskoi, Jyri: Shell's Angels ja Kalajoen hiekat, 2 pistettä

Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni, 1 piste

Philip, Gillian: Tulimieli, 3 pistettä

Philip, Gillian: Verikivi, 1 piste

Pohjolan lasten Raamattu, 1 piste

Rannela, Terhi: Läpi yön, 9 pistettä

Rossi, Nemo: Jumalista seuraava, 1 piste

Roth, Veronica: Outolintu, 2 pistettä

Salama, Annukka: Harakanloukku, 4 pistettä

Savtchenko, Julia: Salainen sienikirja, 2 pistettä

Stanton, Andy: Olet ilkimys, herra Gummi!, 3 pistettä

Teräs, Mila: Telma ja taikojen talvi, 2 pistettä

Teräs, Mila & Portamo, Karoliina: Olga Orava ja metsän salaisuus, 2 pistettä

Turtschaninoff, Maria: Maresi, 5 pistettä

Valente, Catherynne M.: Tyttö, joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa, 3 pistettä

Walliams, David: Herra Lemu, 4 pistettä

Waris, Helena: Vuori, 6 pistettä

Kiitos kaikille äänensä antaneille!

Lukevan peikon äänet Blogistaniakisoissa 2015!

3 pistettä - Sami Lopakka: Marras
2 pistettä - Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

3 pistettä - Terhi Rannela: Läpi yön
2 pistettä - Reija Kaskiaho: Nikottelua
1 piste - Markku Karpio: Selviytymispeli

3 pistettä - Arman Alizad & Kauko Röyhkä: Armanin maailma
2 pistettä - Eva Wahlström: Rajoilla
1 piste - Ari Väntänen: Apulanta - kaikki yhdestä pahasta

The Retribution of Mara Dyer - Michelle Hodkin

Simon & Schuster
2014
ISBN 978-1-4424-8423-8
472 s.
☆☆☆☆
Oma
The Unbecoming of Mara Dyer
The Evolution of Mara Dyer

Mara Dyer trilogian kolmannessa ja viimeisessä osassa päästään sarjan päätösosille tyypilliseen tapaan vihdoinkin asiaan. Sarjan ensimmäinen osa oli sekava, enkä saanut juuri kiinni siitä, mistä tämän sarjan oli oikein tarkoitus kertoa. Se oli tosin tarpeeksi kammottava, että halusin lukea loputkin osat, sillä oikeasti pelottavia kirjoja on todella vähän. Selvästi eniten pelkoa minussa herättää nimenomaan mielisairaudet, ja aivan erityisesti sivupersoonahäiriö (tästä hyvänä esimerkkinä Reginan laulu, joka kauhistuttaa minua vieläkin, vaikka luin sen reilu kymmenen vuotta sitten). Sarja kuitenkin tulee niin sanotusti järkiinsä matkan varrella ja muuttuu osa osalta vähemmän pelottavaksi. Tämä viimeinen osa kerää kaikki langat yhteen nippuun ja tekee sen varsin tyydyttävästi, mutta mitään ensimmäisen osan pelottavuudesta ei kylläkään ole enää jäljellä.

Mara herää - jälleen - sairaalasta tietämättä laisinkaan missä on tai mitä päivää eletään. Hiljalleen hänen mieleensä alkaa tulvia muistoja edellisen kirjan lopusta, jossa hän kohtasi vainoajansa ja joutui eroon rakastetustaan. Yllättävä taho auttaa Maraa pakenemaan tutkimushuoneesta, johon tämä on lukittuna. Käy ilmi, että Mara ystävineen on joutunut vangeiksi tutkimuslaitokseen, mutta totuus ei ole kokonaisuudessaan siinä. Maran on löydettävä paitsi totuus itsestään ja ystävistään, myös Noah, jonka tohtori Kells vakuuttaa kuolleen, mutta jonka Mara tiukasti uskoo olevan edelleen elossa.

Kolmas osa on enemmän ihan tavallinen dekkari kuin mitään muuta. Tässä on todella paljon scifi-elementtejä mitä tulee geenititeteeseen, sekä yliluonnollisia elementtejä mitä taas tulee Maran ja kumppaneiden kykyihin. Kolmas osa tarjoaa vihdoin kaikki ne vastaukset (ja kirjan todellisen tarkoituksen, joka on ollut enemmän tai vähemmän hukassa ensimmäisesta osasta lähtien) joita on kaivattu, mutta myös yllättävän lopun. Totta puhuakseni pidin tästä kirjasta näistä kolmesta kaikkein eniten, vaikka olin melko varma, että koko homma lässähtäisi kokoon. Mikäli kirjojen pelottavuus olisi ollut ainoa syy näiden lukemiseen, niin olisikin saattanut käydä, mutta onneksi muitakin syitä ilmeni matkalla.

Noahin ja Maran välinen romanssi jätti minut vähän kylmäksi. Noah ei ensinnäkään ollut sellainen miespääosa, jolle olisin ylipäätään voinut lämmetä - en tykkää murjottavista teinipojista - mutta muutenkin näiden kahden välinen suhde oli jotenkin.. outo. Lisäksi kirjassa häiritsi Maran tapa ensin miettiä jokin asia ja sitten sanoa se sama asia ääneen. Ihan kiva tehokeino sinällään, mutta jotenkin tässä osassa pisti erityisesti silmään. Tässä häiritsi vähän myös se, että niin kovin realistisesti kaikkiin asioihin suhtautuneet teinit, näiden sisarukset ja vanhemmat eivät yhtäkkiä enää suhtautuneetkaan niin realistisesti, vaan jotkut tuntuivat hyväksyvän kaiken lähes suoralta kädeltä. Puutteitakin sarjassa siis on, mutta toisaalta sarjan idea on niin omaperäinen ja hyvin laadittu, että se ansaitsee pisteet kotiin jo pelkästään sillä perusteella.

The Evolution of Mara Dyer - Michelle Hodkin

Simon & Schuster
2012
ISBN 978-1-4424-2179-0
527 s. 
☆☆☆☆
Oma
The Unbecoming of Mara Dyer

Kyseessä on trilogian toinen osa, joten arvostelu saattaa sisältää tai saattaa olla sisältämättä spoilereita! Omalla vastuulla tästä eteen päin!

Mara Dyerin evoluutio jatkuu melko suoraan siitä, mihin edellinen kirja jäi. Mara herää - jälleen kerran - sairaalasta vailla havaintoa siitä, missä on, miksi ja mitä päivää eletään. Edellisen kirjan lopussahan Mara marssii siis poliisiasemalle ilmoittautuakseen poliisille, mutta törmääkin entiseen poikaystäväänsä, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla kuollut. Tämä kohtaaminen johtaa episodiin, joka vie Maran potilaaksi P-osastolle. Onneksi Mara ei kuitenkaan ole tullut sairaalaan jäädäkseen, mutta joutuu kuitenkin osallistumaan terapiaan Horizons-nimisessä nuorten mielenterveysprojektissa. Välttyäkseen suljetulle joutumiselta, Mara päättää pitää pakkansa koossa ja peittelee parhaansa mukaan harhojaan ja Juden ahdisteluja läheisiltään - tai siis kaikilta muilta paitsi Noahilta.

Kuten ensimmäisen kirjan kommenttiosiossa selvisi, sarjan pitäisi parantua loppua kohti, ja niin tässä kyllä käykin. The Evolution of Mara Dyer on aivan yhtä karmiva kuin ensimmäinenkin osa, mutta järkevämpi, loogisempi ja paremmin rakennettu kaikin puolin. Maran kasvava epätoivo kun kukaan ei usko mitään, mitä hän sanoo, on riipaisevaa luettavaa, erityisesti, kun alkaa käymään melko selväksi, ettei kaikki Marankaan harhaksi kuvittelema todellakaan ole harhaa. Hodkin onnistuu pitämään jännitystä yllä loppuun saakka, ja vaikka viimeisillä sivuilla juttu meneekin (mielestäni) hiukan överiksi, tältä sarjalta voi oikeastaan odottaa mitä vain. Kaikkein siisteintä tässä sarjassa lienee se, ettei tässä nimetä suoraan mitään yliluonnollisia olentoja tai ilmiöitä, asiat vain tapahtuvat ja ihmiset reagoivat tapansa mukaan melko huonosti kaikkeen, mitä eivät ymmärrä.

Hodkin kirjoittaa yllättävän realistisesti ihmisten tunteista ja mielenmaisemista. Mietinkin yhdessä välissä, että noinkohan Mara pystyy enää koskaan palauttamaan välejään perheeseensä sellaisiksi, kuin ne kirjan alussa olivat. Kirjan kieli on myös menevää ja helppolukuista. Havahduin viimeisiä sivuja lukiessani ihmettelemään, että miten kirja onkin yhtäkkiä englanniksi, kunnes tajusin, että niinhän se on koko ajan ollutkin. Tarvitaan melko hyvä kirja siihen, että unohtaa millä kielellä olikaan lukemassa.

Blogistanian Kuopus 2014 - Äänestä täällä!

Maanantaina 26.1.2015 kirjablogeissa äänestetään jälleen vuoden parhaista kirjoista. Tarkemmat ohjeet äänestämiseen, pisteyttämiseen ja muuhun olennaiseen löydät esimerkiksi tämän linkin takaa.

Vuonna 2015 Blogistanian Kuopusta emännöi Notko, se lukeva peikko, elikkäs minä! Mikäli haluat osallistua äänestykseen, ajasta äänestyspostauksesi ohjeiden mukaisesti maanantaille 26.1. klo 10.00 ja linkitä sitten se tämän viestin kommentteihin. Ääntenlasku suoritetaan saman päivän aikana eikä myöhästelijöitä suvaita, joten ole ajoissa ja testaa ajastaminen vaikka etukäteen mikäli se ei ole sinulle entuudestaan tuttua!

Huomaathan, että tähän äänestetään vain Kuopusta! Muut äänestysviestit löydät näistä linkeistä:

Blogistanian Finlandia 2014

Blogistanian Globalia 2014

Blogistanian Tieto 2014

Valkataan yhdessä vuoden 2014 paras lasten- tai nuortenkirja!

Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina - Matti Riekki

Kansi: Markus Paajala

Like Kustannus
2014
ISBN 978-952-01-1140-3
262 s. 
☆☆☆
Arvostelukappale

Sentencedin bändikerta oli yksi, joka nappasi silmään Liken katalogista. Tästä on puhuttu ennenkin, ainakin Sami Lopakan Martaan yhteydessä, mutta Sentenced on yksi merkittävimpiä bändejä tämän peikon pienessä elämässä. Hyppäsin mukaan aika loppuvaiheessa, Crimsonin myötä, mutta sitten se olikin menoa se. Täytyy myöntää, että nyrpistin vähän närkästyksestä nenääni kun Lopakka kirjassa sanoo, että Crimson on kaikenkaikkiaan aika keskinkertainen lätty. No, ammattimiehelle ehkä onkin, mutta 13-vuotiaalle se oli kova levy ja pysyy sellaisena edelleen.

Riekki aloittaa kirjansa esipuheella, jossa perustelee kirjansa aiheellisuutta. En tiedä vaikuttiko esipuhe jotenkin lukukokemukseeni, mutta tässä on aika paljon samaa kuin Lopakan kirjassa. Joitakin kokemuksia ja pätkiä voi yhdistää suoraan näiden kahden kirjan välillä ja jos Lopakan olikin alunperin tarkoitus vähän peitellä kasvoja kirjansa toilailijoilta, tämä viimeistään antaa nimet tekijöille. Näiden kahden välillä on aika vahva side ja vaikka Marras on fiktiivinen kun taas Täältä pohjoiseen keskittyy nimenomaan musiikilliseen puoleen ja bändin kehityskaareen, on melkein kuin lukisi sisarteosta, mutta valitettavasti huonommin kirjoitettua sellaista. Tietokirjalta ei toisaalta samanlaista kirjallista taituruutta edellytetäkään kuin kaunokirjalliselta teokselta.

Kirjaan on jäänyt ainakin yksi todella harmillinen kirnoitusvirje. Mitä tahansa muuta olisikin voinut antaa anteeksi, etenkin kun onnistuin tosiaan nappaamaan kiinni vain tämän yhden, mutta kun bändin nimi on kirjoitettu väärin, no, pistäähän se harmittamaan (erityisesti, kun kyse on Sententedistä, ihan niin kuin lapsi sen sanoisi). Riekillä on myös tapana toistella "jotain kertoo sekin..." alkuisia lauseita. Alkuun se ei pistänyt silmään, mutta loppua kohti rupesi jo pikkuisen häiritsemään. Toisaalta kirjassa on kuitenkin Sentencedille tyypillistä hirtehishuumoria ja tälle sai myös nauraa. Pohojalaane elämänasenne on valloillaan läpi kirjan, bändin ukot eivät juuri perusta muusta kuin kaljasta ja vähän musiikistakin. Tämä kaikki on Martaan lukeneille jo tuttua kauraa. Kaiken synkkyyden keskeltäkin paistaa joka tapauksessa oikeanlainen elämänasenne, sellainen hälläväliä, kerran täällä vain ollaan. Parhaat kokemukset ja tarinat syntyvät aidosta ahdingosta.

Täältä pohjoiseen antaa lukijalleen paljon. Kirjassa on kiitettävän paljon kommentteja bändin jäseniltä itseltään, eikä tässä nojata kuulopuheisiin. Huomaa, että kirjaa on työstetty yhdessä Sentencedin jäljelläolevien jäsenten kanssa ja sellainen on aina tärkeää, kun kerrotaan jonkun tai joidenkin ihmisten elämäntyöstä. Kirjan ulkoasu on myös varsin kiitettävä.

Käännöksiä - Jean Kwok

Kansi: Lisa Fyfe & Satu Kontinen

Girl in Translation
Bazar
2010
ISBN 978-952-5637-29-8
279 s.
☆☆☆
Kirjasto

Kwokin Käännöksiä osui käsiini töissä ja ajattelin, että tässä olisi mukava välipala nuortenkirjojen väliin. Kirjassa on kaunis kansi ja aihekin on koskettava, ja ihan syyllä oletin, että tässä ei nyt ainakaan olisi sitä ensirakkautta ja kaikkea ihanaa pusipusi-ihkutusta. No, on tässä vähän sitäkin, sanottakoon nyt sen verran. Se on helppo kuitenkin sulattaa, kun kyseessä on nuoren naisen kasvutarina.

Kimberly muuttaa 11-vuotiaana äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin äidin Paula-siskon avustuksella. Paula ja tämän mies Bob pyörittävät Chinatownissa vaatetehdasta, johon Kimberlyn äiti pääsee töihin. Lisäksi Paula-täti on järjestänyt Kimberlylle ja tämän äidille asunnon. Kaikki kuulostaa todella hyvältä, kunnes selviää, että tehtaassa tehdään usein 18 tuntisia päiviä ja maksetaan 1,5 senttiä yhdeltä viimeistellyltä hameelta. Kimberlyn äidillä ei ole varaa hankkia heidän kotiinsa yhtään mitään, sillä ennestäänkin vaatimattomasta palkasta viedään Paula-tädin toimesta rahaa laskujen, vuokran ja velkojen maksuun, jolloin rahaa jää todella vähän. Asuntokin on varsinainen murju. Toiselta puolelta puuttuvat ikkunalasit tyystin, joten Kimberly virittää äitinsä kanssa jätesäkin ikkunoihin pahinta tuulta vastaan. Heidän riesanaan ovat alituiseen torakat, hiiret ja rotat, paitsi talvella kun kylmyys ajaa ne koloihinsa.

Kimberly aloittaa koulun, mutta ensimmäinen päivä ei todellakaan suju hyvin. Opettaja ei tajua ollenkaan, että Kimberly ei osaa sanaakaan englantia vaan vaatii tältä samaa kuin muilta lapsilta. Kun Kimberly vilkaisee vierustoverinsa paperia tajutakseen, mistä ihmeestä pistokokeessa on kysymys, opettaja syyttää Kimberlyä lunttaamisesta. Kimberly joutuu luokkatovereidensa armottoman kiusaamisen kohteeksi, mutta löydettyään ystävän Annettesta, Kimberlyn elämä muuttuu jossain määrin helpommaksi.

Vaikka kirjan takakannessa puhutaan ravisuttavan kammottavan kamalan kipeästä kasvutarinasta, niin ei tämä kyllä nyt ihan niin hirveän kauhea ole. Kimberly on toki lapsityöläisenä tehtaassa, mutta hänen elämänsä ei ole kauheaa. Hänellä on äiti, joka rakastaa häntä, ystävä ja ihastuskin, komea Matt vaatetehtaalta. Loppua kohti hyvin omaelämäkertaisena alkanut kirja muuttuu varsin viihteelliseksi ja loppu on ihan suoraan jostain vähän vähemmän siirappisesta rakkausromaanista. Kimberlyn tarina on liiankin ihmeellinen voidakseen olla todentuntuinen. Toisaalta se on myös voimaannuttava tarina, sillä Kimberly nousee todella surkeista oloista yllättäviinkin korkeuksiin.

Lola and the Boy Next Door - Stephanie Perkins

Kansi: Michael Marsh & Lindsey Andrews

Usborne
2011
ISBN 978-1-4095-7994-6
372 s.
☆☆☆☆
Oma
Anna and the French Kiss

Perkinsin Anna and the French Kiss oli niin mahdottoman masunpohjaa kutkuttelevan ihana romanttinen kertomus, että päätin samaan syssyyn lukea loputkin näistä näteistä kirjoista. Pelkäsin kuitenkin, että sarjan kaksi muuta osaa olisivat vain vähän muokattuja kopioita ensimmäisestä ja jos tätä nyt oikein kriittisesti ajattelee niin osittain näin kyllä onkin. Lola lunastaa kyllä paikkansa omaperäisenä sankarittarena eikä jää Annan varjoon (huolimatta Annan ja St. Clairin tekemästä cameosta tässä kirjassa ~.n).

Lola Nolan asuu San Franciscossa kahden isänsä kanssa ja seurustelee kuuman laulaja-kitaristi Maxin kanssa. Ainoa hikka matkassa on se, että Lola on 17 ja Max 22, ikäero jota isät eivät tunnu hyväksyvän. Matkaan ilmaantuu yllättävä mutka, kun naapuritalon omistava perhe muuttaa takaisin ja Lola joutuu jälleen kasvotusten ensirakkautensa, Cricketin, kanssa. Asiat eivät päättyneet Lolan ja Cricketin välillä todellakaan hyvin ja vanhat haavat repeytyvät uudestaan auki näiden kahden kohdatessa. Lola huomaa myös, ettei pysty keskittymään enää Maxiin, sillä mielessä pyörii jatkuvasti toinen poika.

Lola on päähenkilönä melko ihana. Hänellä on omat vikansa (Perkins osaa luoda hahmoja, puhumattakaan mielenkiintoisista nimistä), mutta hän on silti tarpeeksi helpostilähestyttävä huolimatta erikoisista mielenkiinnonkohteistaan ja tyylistään. Lola nimittäin pukeutuu naamiaisasuihin joka ikinen päivä. Cricket puolestaan on luonteeltaan keksijä ja puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Hänen kaksoissisarensa Calliope on taitoluistelija, ja kuten mainittua, kirjassa esiintyvät myös edellisen osan päätähdet Anna ja St. Clair. Lola joutuu kirjassa myös melkoisen dilemman eteen, sillä aivan kuten St. Clair edellisessä kirjassa, Lola päätyy tilanteeseen, jossa sydän kaipaa toisen pojan perään, mutta nykyisellekään seurustelukumppanille ei kehtaisi sanoa ei.

Pidin siitä, ettei Perkins ole unohtanut tyystin edellisen kirjan päähenkilöitä, mutta oli myös hauska huomata, kuinka nopeasti tällaiset hömppäkirjat painuvat unholaan. Luettuani edellisen osan ajattelin, että olisin ihan hyvin voinut lukea Annasta ja St. Clairista vielä toisen tai kolmannenkin kirjan. Tässä kirjassa he eivät kuitenkaan tuntuneet enää olennaisilta. Romanttisissa kirjoissa parasta kun kuitenkin on se kaipuu, ensirakastuminen ja ujo tutustuminen. <3 Cricket on Lolalle jo entuudestaan tuttu, mutta he ovat kuitenkin olleet tekemisissä keskenään lapsesta saakka. Heidän keskinäisen suhteensa kehittyminen oli mielenkiintoista luettavaa, mutta oman lisänsä tarinaan toivat myös sivuhahmot kuten veljestään mustasukkainen Calliope ja Lolan paras ystävä Lindsey, jolla oli myös mielipiteitä, vaikkei valokeilaan missään vaiheessa päässytkään.

Joululahjapino ja opiskeluiden alku

Joululahjaksi itselleni tilaamat kirjat ovat nyt viimeistä myöten saapuneet, joten ajattelin esitellä, millaisissa merkeissä tänä keväänä lähdetään liikkeelle. Huomasin, että tammikuu on kenties epäaktiivisinta aikaa minulle, en jaksaisi vaivautua oikein mihinkään. Mieluiten makoilisin vain sohvalla ja tuijottelisin kattoon. Kenties pimeys imee mehut, enkä jaksa kiinnostua mistään (paitsi todella surkeista mutta ah, niin hyvistä paranormaaleista teinidraamoista, oijjoi), joten lukeminenkin jää vähemmälle. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas lahjakirjani (kiitos Saana, ihania osuvia lahjoja koko pino!) ovat:

The Little World of Liz Climo - Tämän hankin siksi, että huomasin Liz Climon facebook-sivulla tämän kääntyvän piakkoin koreaksi. Opiskelen (tai siis yritän opiskella, mutten jaksa aktivoitua) koreaa ja ajattelin, että oppisin kätevästi lauseita lukemalla näitä kahta rinnakkain. Lisäksi sarjakuvien eläimet ovat aivan järjettömän söpöjä, kääk! <3

The Evolution of Mara Dyer ja The Retribution of Mara Dyer - Trilogian kaksi jälemmäistä osaa. Ensimmäisen kirjan, The Unbecoming of Mara Dyerin, arvion voit lukea täältä. Kuulin luotettavasta lähteestä, että myöhemmät osat ovat ensimmäistä osaa parempia, joten uskaltauduin tilaamaan nämäkin.

Lola and the Boy Next Door - Tilasin Isla and the Forever Afterin epähuomiossa, tajuamatta ollenkaan, että se on tässä sarjassa viimeinen (viimeisin?), joten jouduin ensin tilaamaan Anna and the French Kissin (IIK! <3) ja nyt tämän toisen osan. Taidankin uppoutua romanttiseen hömppään täksi illaksi.

My True Love Gave To Me - Kaksi syytä: Stephanie Perkins ja Rainbow Rowell. Ilmeisesti joku muukin tykkää Rowellista nykyään (näin ymmärsin), ja hyvä niin! Ehkä Rowellia saadaan suomeksikin pian. Muutenkin ihan kelvollisia novelleja, joskaan joulusta en edelleenkään syty. Jenny Hanin novelli oli ihana, mutta siitä arviossa lisää (jahka saan luettua tämän loppuun, pari novellia enää)!

The Sky is Everywhere - Ihana luottovinkkarini Paula lähetti minulle linkin listaan, jossa oli eri mielenhäiriöitä käsitteleviä nuortenkirjoja. Tämä on siltä listalta, joskin väärällä kannella. Tässä piti olla nätti kansi, vihreitä lehtiä ja nukkuva tyttö valkeassa mekossa, mutta ku ei niin ei.

Lock in - Goodreadsin Choice awardsien Scifi-sarjassa menestynyt kirja, joka vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta että haluaisin lukea tämänkin.

The Kiss of Deception - Nyt on kuulkaa ihan puhtaasti ja pelkästään kannen perusteella valittu kirja. :D En tainnut vaivautua lukemaan edes takakannen kuvausta ennen kuin ostin tämän. Toivottavasti tästä on johonkin.. :D

Sand - Hugh Howeyn uuden sarjan aloittava teos. En tiedä mitä tältä oikein odottaisin, niinpä en odota mitään. On hyvä sitten jos on.

Muissa uutisissa onkin sitten vain koulun alkua. Ensi torstaina tämä peikko matkustaa Seinäjoelle aloittamaan AMK-opinnot. Jännittää ihan simona, etenkin kun huomasin eilen, ettei Seinäjoella ole enää edes omppuhotellia. Sokos-hotellissa saa sentään ilmaisen aamiaisen, jotain hyvää. Ostin matkalle uuden kassin ja repun, sunnuntaina ajattelin suunnata Helsinkiin koulutarvikehankintoja tekemään. Sitä ennen tosin pidän etävinkkauksen. :o Jännittävää! <3

Sisareni puolesta - Jodi Picoult

My Sister's Keeper
Karisto
suom. Tytti Träff
2004
ISBN 978-951-23-4977-7
480 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Oikein hyvää uutta vuotta ja tervetuloa vuoteen 2015! En tehnyt tänä(kään) vuonna uudenvuodenlupauksia, kun en ole hyvä pitämään lupauksistani kiinni - etenkään julkisista sellaisista - mutta se nyt on itsestäänkin selvää, että tänäkin vuonna luetaan ja toivottavasti paljon, vaikkei kenties enemmän kuin viime vuonna. Tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia, aloitan kahden viikon päästä AMK-opinnot monimuoto-opiskeluna, ja aika monikin on sanonut, että aikaa ei juuri muuhun jää. Voi siis olla, että jossain vaiheessa tahti tässä blogissa hidastuu huomattavasti, kenties pitkäksikin aikaa. Nyt tosin nautin ensin 11 päivän lomasta, jonka aikana ajattelin lähinnä maata kotona ja lukea. Tai pelata. Tai mitä nyt sitten ikinä huvittaakaan tehdä. Mutta asiaan!

Sisareni puolesta päätyi käteeni työkaverini kautta. Hän kehui tätä kovin, ja lainasinkin tämän itseasiassa jo kerran aiemminkin, mutten silloin ehtinyt tätä lukemaan. Nyt tarjoutui uusi tilaisuus ja voi pojat, tässäpä tosiaan hyvä kirja! Anna on ihan tavallinen 13-vuotias tyttö, tai siis olisi, ellei hänen isosiskonsa Kate sairastaisi leukemiaa. Anna on mittatilausvauva, lapsi joka on valikoitu pelkästään geeniensä perusteella. Anna on Katelle täydellinen luovuttaja, ja Annan koko elämä perustuu sille, että Kate on sairas. Hän joutuu milloin luovuttamaan verta, milloin luuydintä, milloin mitäkin. Kun Katen munuaiset pettävät ja tyttöjen äiti vaatii Annaa luovuttamaan toisen omistaan Katelle, jotta tämä voi jatkaa taisteluaan, Annan mitta tulee täyteen. Hän palkkaa asianajajan (jolle hän ei tosin maksa mitään, koska asianajaja Campbell Alexander pitää juttua niin helppona keissinä ettei ota siitä edes palkkiota) ja vaatii lääketieteellistä itsemääräämisoikeutta. 

Anna taistelee oikeudessa siis omasta tulevaisuudestaan, kun Kate taistelee hengestään sairaalassa, mutta jostain syystä olin koko matkan Annan puolella. Kate on selvästi menetetty tapaus, jota äiti ei vain halua päästää luotaan, vaikka Katen aika tuli ja meni jo kymmenen vuotta sitten. Kirja on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmista ja jokaisella on omat syynsä tekemiinsä tekoihin ja päätöksiin. Annan ja Katen isä Brian on todella hyvä tyyppi kun taas tyttöjen isoveli Jesse hakee huomiota käyttäytymällä kuin huligaani. Kirjan rakenne ja aihe ovat sen verran mielenkiintoisia, että jopa miltei 500-sivuisena järkäleenäkin se on ahmaistava kirja. Sisareni puolesta on myös todella yllättävä teos, joten kannattaa lukea loppuun asti. Tämä ei todellakaan pääty, niin kuin sen luulisi päättyvän.

Katsoin tänään myös tästä tehdyn elokuvan ja ihan ystävän vinkkinä, ÄLKÄÄ KATSOKO SITÄ. Huonompaa elokuvaa en ole hetkeen nähnyt. Se olisi saattanut mennä (isäntä oli sitä mieltä että meh ihan ok) ellen olisi lukenut kirjaa juuri ennen elokuvan katsomista, mutta kun vertailukohtana on tosiaan melko paksu kirja ja kahden tunnin elokuva, no, tietäähän sen miten siinä käy. Kirja on paljon monisyisempi kuin elokuva ja mielestäni elokuvan roolitus oli todella surkea. Yksikään näyttelijöistä - kenties Katea lukuunottamatta - ei sopinut rooliinsa sitten yhtään. Elokuvassa huudettiin, raivottiin ja keskusteltiin suoraan, mitä kirjassa ei tehdä, koska se ei tilanteeseen sovi. Jos elokuvalle pitäisi antaa tähtiä, niin
☆. Oikeasti.

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2014 parhaita kirjoja

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2014 parhaat kirjat neljässä eri kategoriassa. 



Kategoriat ovat:


Blogistanian Finlandia

Blogistanian Globalia
Blogistanian Kuopus
Blogistanian Tieto



Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan maanantaina 26.1.2015 klo 10. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa tiistaina 27.1.2015 klo 10.

Blogistanian Finlandia 2014

Blogistanian Finlandia 2014 on kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2014 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Kilpailu järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Katja Ketun Kätilö, Aki OllikaisenNälkävuosi ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Finlandiaa isännöi Kirjavinkit.

Blogistanian Globalia 2014

Blogistanian Globalia 2014 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita käännöskirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2014 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alunperin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Kilpailu järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Sarah Watersin Vieras kartanossa, Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi ja Haruki Murakamin 1Q84. Globaliaa emännöi Kirsin Book Club.

Blogistanian Kuopus 2014

Blogistanian Kuopus on kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2014 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Annukka Salaman Käärmeenlumooja ja Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta. Blogistanian Kuopusta emännöidään täällä Lukevassa peikossa!

Blogistanian Tieto 2014

Blogistanian Tieto 2014 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita tietokirjoja. Kilpailu koskee kotimaisia vuonna 2014 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2014 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.

Kilpailu järjestetään toista kertaa. Aiemmin on palkittu Tuula Karjalaisen elämäkertakirja Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. Blogistanian Tietoa emännöi 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä.

Osallistumisohjeet

Ehdolle asettamisen edellytys on, että bloggaaja on lukenut nimeämänsä kirjat ja kirjoittanut niistä omaan blogiinsa. Ehdokaslistan kirjat on linkitettävä niiden blogiarvioihin.

Osallistuja julkaisee listan blogissaan maanantaina 26.1.2015 klo 10 ja käy linkittämässä listansa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin emäntäblogissa viikkoa ennen itse äänestystä (19.1.2015). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa listan julkaistavaksi etukäteen. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä listoja ei huomioida eikä listaa saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta listasta voi ilmoittaa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun lista on ajastettu julkaistavaksi.

Bloggaaja voi muodostaa listan kaikkiin kategorioihin tai yhteen tai useampaan kategoriaan. Ääntenlaskennan sujumisen vuoksi äänestäjän tulee jättää kommentti jokaisen äänestämänsä kategorian emäntäblogiin.

Pisteytys

Bloggaaja muodostaa paremmuusjärjestyksessä vuoden kolmen parhaan kirjan listan, johon merkitsee pisteet ja linkin arvioon. Paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään kirjakohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Kilpailujen voittaja on kirja, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Järjestelyt

Kilpailu on kirjabloggaajien vapaaehtoisvoimin järjestämä epäkaupallinen äänestys. Palkintona jaetaan kunniakirja ja voittajakirjailijalle järjestetään kukitus mahdollisuuksien mukaan.

Tämän vuoden emäntäblogit on arvottu. Kilpailun järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden kilpailuemännyydestä kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.