Murha Halruaassa - Richard Meyers

Kansi: Larry Elmore

Murder in Halruaa
Jalava
1996
ISBN 978-951-887-142-6
261 s.
☆☆☆
Kirjasto

Perustimme parin ystäväni kanssa lukupiirin tuossa taannoin ja tämä sai kunnian olla lukupiirin ensimmäinen koskaan luettu kirja (ystäväni sattui olemaan jumissa vanhempiensa luona, eikä hänellä ollut mukanaan muita kirjoja kuin tämä, joten tällä sitten mentiin). Forgotten realms tuli sarjana tutuksi jo joskus teininä, kun kahlasin järjestelmällisesti Koivukylän kirjaston fantasiahyllyä läpi, mutta kovin montaa tällaista teosta ei sieltäkään vastaan tullut. Kyseessä on nimittäin fantasiamaailmaan sijoittuva dekkari.

Murha Halruaassa kertoo yritteliäästä Pryce Covingtonista, jonka ainoa haave elämässä on löytää lokoisa työ loppuelämäksi. Häneen ottaa yhteyttä pitkäaikainen yhteistyökumppani ja jonkin asteinen ystävä Gamor Turkal, joka lupaa juurikin helppoa elämää ja leppoisaa työtä, mikäli Pryce vain ottaa ja lähtee Lalloriin mitä pikimmiten. Saapuessaan kaupunkiin Pryce kuitenkin löytää Gamorin hirttäytyneenä puuhun, jonka juurella makaa tuntematon mies komeassa viitassa. Sateessa ja viimassa Pryce päättää, että viitan vieminen vainajalta ei ole kenties suurin mahdollinen synti, mutta kun viitta avaakin yllättävän kepeästi kaikki ovet kaupunkiin, hän ymmärtää, että on tullut tehneeksi jotakin poikkeuksellisen nenäkästä.

Pian Prycelle paljastuu, että hän on viitan mukana tullut pukeneeksi päälleen myös Darlington Bladen, tarunhohtoisen seikkailijan ja velhon, identiteetin, sillä kaupunkin arkkimaagi Geerling Ambersong on ilmoittanut kansalaisille, että tästä viitasta he tunnistaisivat hänen seuraajansa. Harmi vain, että Halruaassa velhona esiintymisestä rangaistaan kuolemalla ja että viitta osoittaa Prycen syylliseksi murhaan, jota hän ei ole tehnyt. Niinpä hänelle jää ainoaksi vaihtoehdoksi selvittää murha ennen kuin kukaan muu ehtii.

Täytynee tunnustaa, että lilluin lämpöisessä nostalgiassa kirjaa lukiessani. En ole sen suuremmin keskittynyt fantasiakirjoihin sitten nuoruusaikojeni, joten Halruaa oli oikein mukava matka menneisyyteen. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, mielikuvituksellisia ja humoristisia, päähenkilö on juuri sopivan karismaattinen, fiksu ja nokkela ollakseen päähenkilö, eikä sankaritarkaan, Geerling Ambersongin tytär Dearlyn ole lainkaan hullumpi. Mukana on sekasikiöitä, ihmissakaaleja sekä puolituisia, mutta rotujen kirjo voisi olla kirjassa laajempi. Fantasiafiilistä olisi muutenkin voinut korostaa, mutta ihan viihdyttävää lukemista tämä oli näinkin.

Mitä taas tulee dekkaripuoleen, niin ilmiselvistä Sherlock Holmes -viittauksista ja hyvin perinteikkäästä loppuratkaisusta huolimatta (tai kenties juuri niiden vuoksi) mysteeri tuntui uudelta ja loppukoukku yllättävältä, joskin ehkä vähän väkisinväännetyltä. Myönnettäköön, että yllätyin positiivisesti, kun kirja ei loppunutkaan vielä siihen, mihin tällaiset yleensä loppuvat. Mikään raskaslukuinen Halruaa ei missään nimessä ole. Tarina kulkee jatkuvasti eteenpäin ja vaikka se paikoittain tuntuu jäävän junnaamaan, eivät hitaammatkaan kohtaukset ole riittävän pitkiä lukuintoa tappamaan. Enemmän romantiikkaa olisin kirjaan kaivannut, etenkin kun pääosiin oli asetettu kaksi varsin vetävää henkilöä. Mikäli siis olet kepoisaa välipalalukemista vailla, niin tässä on oiva valintaa sitä aukkoa täyttämään.