Segrfellin unikuningas - Erkki Kauhanen

Kansi: Jussi Kaakinen

Teos
2013
ISBN 978-951-851-496-4
374 s.
☆☆☆
Arvostelukappale

Segrfellin unikuningas tuli ensimmäisenä vastaan töissä, jossa viehätyin ensisijaisesti (yllättäen) kannesta. Kannen suunnittelu on todella nätti ja kuvaa hyvin kirjaa, näin kirjan lukeneena. Unikuningas on Kauhasen esikoisteos ja aloittaa trilogian, joka sijoittuu Segrfellin saarelle. Ensimmäisessä osassa kuningas kuolee ja sitten tilalle pitäisi valita joku uusi, mutta kuka?

Unikuninkaassa on puolensa ja puolensa. Olen niin sanotusti paluumuuttaja fantasian pariin, joten Forgotten Realmsini lukeneena sukelsin tähän kirjaan tietyin ennakko-odotuksin. Osittain petyin, osittain en. Ihan perinteistä miekka & magiaa tämä kirja ei kuitenkaan edusta.

Alku oli minusta todella vahva ja mielenkiintoinen. Tarina rakentui kauniisti ja vaikka yllätyksekseni kirjaa ei avattu päähenkilön (tai ensimmäiselle osalle edes mitenkään tärkeän henkilön) näkökulmasta, se silti imaisi mukaansa ja odotin tulevaa mielenkiinnolla. Mutta sitten taika särkyi, kun paljastui, että Unikuningas on (no kukas muukaan) pahainen maalaispoika ei-yhtään-mistään suvusta eikä yhtään-mistään paikasta. Tunnustan nyt tähän väliin, että aina kun esimerksiksi Star Trekissä tulee jakso, joka sisältää ajan kanssa pelleilyä, menetän mielenkiintoni täysin. Unikuninkaassa ei pelleillä pelkästään ajan, vaan myös ulottuvuuksien, menneiden henkilöllisyyksien ja muiden tekijöiden kanssa. Puhumattakaan siitä valtavasta haamuarmeijasta (terveisiä Tolkienille), joka matkustaa vaivatta ulottuvuudesta ja ajasta toiseen. Halusin tykätä tästä kirjasta, niin kovasti halusinkin, mutta edes takaisin ajassa hyppely eri ihmisten eri inkarnaatioiden välillä on vain liian sekavaa.

Periaatteessa kiinnostaa, mitä kirjasarjan ensimmäisen luvun aloittaneelle Mirenille käy, ja olihan kirjassa paljon muitakin mehukkaita elementtejä, kuten kaksi taistelevaa naissukua, joista kukaan ei tiedä mitään ja jotka manipuloivat miesten hallitsemaa maailmaa varjoista käsin. Tuosta rinnakkaisulottuvuudestakin olisi saanut mielenkiintoisen ja vetävän, jos se olisi kirjoitettu vähän selkeämmäksi. Nyt siitä sai vähän sellaisen kuvan, että kirjailija on kyllästynyt kirjoittamaansa tarinaan jo heti alkuunsa, mutta sen sijaan että olisi aloittanut täysin alusta, onkin keksinyt vain tällaisen kiemuran matkaan. Kyseessä on kuitenkin esikoisteos, joten voi varmaankin hyvällä syyllä olettaa, että kehitystä tapahtuu.