 |
| Kansi: Maira Kalman |
Karisto
2013
ISBN 978-951-23-5683-6
360 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale
Aiemmin tänään arvostelemani tulppakirja piti minut pitkään erossa kaikesta siitä, mikä lukujonossa odottaa. Yleensä tulppakirjojen kanssa on joko urheasti taisteltava loppuun saakka tai luovutettava suosiolla kokonaan. Pahin virhe, mitä tulpan lukemisen aikana voi tehdä, on huijata itseään sanomalla "mä luen vaan tän tässä välissä ja jatkan sitten tota", koska yleensä tulppa jää sitten ikuisiksi ajoiksi pyörimään yöpöydälle / laukkuun / näppiksen lähistölle, eikä siihen tule ikinä enää oikeasti tartuttua. Ajattelin kuitenkin, että tässä nyt on sopivan kevyt välipala, jonka voin nopeasti hotkaista välissä kenenkään huomaamatta, enkä erehtynyt.
Ja sen takia me erosimme kertoo Min Greenistä ja Ed Slatertonista, jotka vastoin kaikkia luonnonlakeja rakastuvat toisiinsa. Kirja on Minin tuskallinen kirje Edille heidän eronsa jälkeen, jossa Min selittää Edille mitkä kaikki syyt johtivat heidän eroonsa. Viimeinen on toki kaikkein itsestäänselvin ja selittävin kaikista syistä, mutta mielenkiintoisia nuo muutkin ovat. Handlerin kirja on hyvä, ei mitenkään erikoinen, mutta juuri sellainen viihdyttävä ja jos ei ajatuksia, niin tunteita herättävä kirja jollaisia olen Siskodisko-sarjalta oppinut odottamaan. Min on elokuvista kiinnostunut tyttö, joka haluaa ohjaajaksi. Hänen paras ystävänsä on Al, jota kaikki pitävät homona, koska tällä ei ole koskaan ollut tyttöystävää ja Al on muutenkin hyvin.. kulturelli. Ed on puolestaan korisjoukkueen varakapteeni, komea nuorimies, jota ei ole älyllä pilattu mutta joka saa kaikkien teinityttöjen hormonit hyrräämään.
Parasta kirjassa oli sen kuvitus. Värikkäät sivut ja kuvat toivat kirjaan ilmettä ja hyvää taukoa painavasta paperista ja pienestä fontista. Kuvat ovat sopivan yksinkertaisia ja kuitenkin tekevät Minin erolaatikossa olevista tavaroista pikkuisen konkreettisempia. Toinen huippu kirjassa on tietenkin Al, jonka kuvittelin jatkuvasti Tom Hiddlestonin (Lokina, tietenkin) näköiseksi laihaksi runopojaksi. Olisin todellakin toivonut, että Al olisi saanut kirjassa enemmän tilaa. Hänen ja Minin keskustelut olivat hauskoja ja hyvin kirjoitettuja, yksinkertaisia mutta niistä kuitenkin kävi hyvin ilmi kahden hahmon välinen ystävyys.
Ja sen takia me erosimme on keskinkertainen, viihdyttävä lukukokemus, ei mikään maata järisyttävä, tajunnan räjäyttävä teos, muttei sitä sellaiseksi varmaan ole kirjoitettukaan. Lajityyppinsä edustajana oikein pätevä taidonnäyte. Ja perkeleen Ed. Asteriski huutomerkki.
Tulppakirja onkin minulle uusi termi, mutta ihanan kuvaava... minulla sattuu just olemaan yksi mahdollinen tulppa kesken, mutta olen ajatellut selvitä siitä lukemalla tietyn määrän sivuja per päivä. :) Ehtii muutakin lukea eikä tulppa ala ahdistamaan. :)
VastaaPoistaTulppakirjojen lukeminen käy usein jo vähän työstä, mutta kyllähän sitä aina vähän voitonriemua tuntee, kun saa sellaisen rämmittyä läpi. Tuollaista selkeää aikatauluttamista ja tavoitteellisuutta en olekaan kokeillut. Siinähän saattaa parhaassa tapauksessa jopa huomata, että nyt on päivän kiintiö täynnä mutta vielä maistuisi. :) Täytyy testata seuraavan kerran kun sattuu tulppa eteen! :D
Poista