2007
ISBN 978-951-1-21778-7
282 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
"Tämä on sota ja minä olen yhden tytön armeija", Aura päättää.
Opinnäytetyötäni varten olen lukenut viime aikoina määrättömän määrän nuortenkirjoja. Kaikesta ei ole järkeä kirjoittaa arvostelua, enkä olisi jaksanutkaan, mutta Terhi Rannelan teos Taivaan tuuliin oli sen verran vaikuttava kirja, että tästä nyt kannattaakin jo kirjoittaa.
Kirjan alussa Auran äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Isä on surun murtama eikä näe tyttärensä tuskaa. Koska vanha talo on täynnä muistoja, Auran isä päättää, että on korkea aika muuttaa kaupunkiin, pienempään asuntoon. Muuton myötä Aura joutuu uuteen kouluun, jossa ketään ei kiinnosta että hänen äitinsä on juuri kuollut eikä kukaan välitä. Isäkään ei tunnu piittaavan ja vaikka isoäiti yrittää auttaa, ei hänkään ole sama asia kuin äiti.
Ennen pitkää Aura alkaa etsiä itselleen esikuvia kirjallisuudesta. Ensin hän turvaa Peppi Pitkätossuun, sitten Pallas Atheneen ja lopulta saksalaiseen naisterroristiin, Ulrike Meinhofiin. Kun herkässä iässä oleva Aura vielä tutustuu karismaattiseen Henriin, alkaa hänen tulevaisuutensa hahmottua.
Ensinnäkin Aura on hahmona realistinen. Voin hyvin kuvitella, kuinka rikki pieni tyttö menee kun äiti kuolee eikä kukaan ole tukena. Auraan on helppo samaistua, jokainen on varmasti joskus kuvitellut millaista olisi jos vanhempi kuolee, ja vielä varmemmin jokaista on joskus koulussa kiusattu. Kaikki ovat kuulleet ne kuluneet sanat "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja tietävät millaista raivoa se herättää, varsinkin jos on itse kiusaamisen kohteena. Aura kasvaa vinoon, eikä se ole mikään ihme.
Ulrike Meinhof on selitetty kirjassa hyvin auki, sillä tällainen historiallinen hahmo ei välttämättä ole ihan jokaiselle yläastelaiselle tuttu. Aura on kuitenkin Ulrikesta niin pakkomielteisen kiinnostunut, ettei erillistä "no niin lapset, nyt kerron teille vähän historiasta" -sepustusta tarvita. Kaikin puolin kirja oli rakennettu hyvin ja eheäksi kokonaisuudeksi. Jopa tuo ilki-ihana (ja kyllä, ilki-ihana tarkoituksella) Henri vaikuttaa sellaiselta tyypiltä johon voisi oikeastikin törmätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n