17. huhtikuuta 2013

Jos vielä jään - Gayle Forman

If I stay
WSOY
2009
ISBN 978-951-0-35286-1
191 s.
☆☆☆☆☆
Kirjasto

Mia on ihan normaali tyttö. Hän asuu ehjässä perheessä jossa kaikki rakastavat toisiaan, hänellä on paras kaveri ja koulussakin menee ihan ookoosti, ja onpahan hänellä poikaystäväkin, ihana Adam. Eräänä aamuna Oregonissa sataa lunta, ja kaikki saavat yllättävän ylimääräisen vapaapäivän. Niinpä Mian perhe päättää, että lähdetään käymään autoilemassa. Mia nukahtaa auton takapenkille Beethovenin sellosonaatti numero kolmeen ja herää, kun valtava rekka rysäyttää heidän pienen autonsa ihan ruttuun.

Mia tajuaa pian, että ainakin äiti ja isä ovat kuolleet. Teddyä ei löydy mistään. Mia näkee oman kätensä sojottamassa pientareelta. Hänelle selviää, että hänen ruumiinsa on koomassa, ja hänen on tehtävä valinta, lähteäkö vai jäädä.

Jos vielä jään on mielenkiintoinen kirja. Se on jaksotettu Mian nykyhetkeen, kun hän seuraa sairaalan tapahtumia ja vierailijoitaan, miettii syitä jäädä tai olla jäämättä, sekä takaumiin Mian lapsuudesta ja nuoruudesta. Takaumat ovat yleensä kirjoissa tylsiä, turhia ja tuppaavat vain sekoittamaan lukijan, mutta jotenkin tässä ei nyt vaan käynyt niin. Kaiken lisäksi kaikki tuntuu kovin loogiselta, Mialla on aikaa miettiä asioita sillä aikaa, kun hänen ruumiinsa keskittyy paranemiseen, ja hänellä on syytäkin käydä menneisyyden tapahtumia läpi.

Gayle Forman kirjoittaa hyvin, turhia kikkailematta. Tyyli on puhdasta ja teksti menevää. Kirjailija ei jää roikkumaan yksityiskohtiin muttei kirjoita myöskään turhan ylenmalkaisesti tai ohittele keskeiseltä tuntuvia asioita. Mia on realistinen hahmo kaikkine teini-ikään kuuluvine ongelmineen. Hän on ehkä keskivertonuorta onnellisempi siinä suhteessa, että hänellä pyyhkii ihan hyvin ja hän on lahjakas sellisti. Hänellä on edessään hyvä tulevaisuus, kunnes rysähtää.

Kirjaa lukiessani minuun iski useampaankin otteeseen kylmät väreet ja kyyneleet, erityisesti kun kirjassa mainittiin Yo-Yo Ma, kiinalainen sellisti, sekä hänen versionsa Ennio Morriconen The Missionista, jota kuuntelin samalla kun luin. Kappale sopii kirjaan täydellisesti.

Kirja jätti minut fiiliksiin "hitto mikä teos", jota ei tapahdu kovin usein.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n