 |
| Kansi: Gustavo Marx & Erin Fitzsimmons |
2013
ISBN 978-0-06-205996-3
323 s.
☆☆
Oma
The Selection
Ensimmäisessä osassa valittiin 35 tyttöä, jotka esiteltiin Illéan valtakunnan prinssille vaimoehdokkaina. Illéan nuorta valtakuntaa riepovat kapinalliset, joita on niin Pohjoisia kuin Eteläisiäkin, ja edellisen osan lopussa tilanne kärjistyi niin kauhistuttavaksi, että the Selection kutistettiin kuuden tytön Eliteksi, johon America Singer nyt kuuluu. Purettuaan sydämensä surut prinssi Maxonille, America sai manipuloitua prinssistä irti lupauksen, ettei tämä lähettäisi tyttöä kotiin ennen kuin hänen olisi aivan pakko, ellei American sydän sitten muuttaisi mieltään ja lämpenisi sitten kuitenkin Maxonille. Lienee sanomattakin selvää, että niinhän siinä sitten käy, mutta toisaalta America ei ole myöskään valmis luopumaan ensirakkaudestaan Aspenista, varsinkaan kun mies ilmestyy vartijaksi palatsiin ja vanhat tunteet saavat tilaisuuden lämmetä uudestaan.
Jos totta puhutaan, The Elite on vielä edellistäkin osaa huonompi. American maailma pyörii täysin vain ja ainoastaan American ympärillä, eikä muiden tunteilla ole väliä. Hän pyörittelee Aspenia ja Maxonia tasan niin kuin haluaa, mutta muuttuu kuitenkin järjettömän mustasukkaiseksi nähdessään Maxonin tapailevan muita Eliitin jäseniä. Hänen teoissaan ei ole mitään logiikkaa ja hän toteaa useammin kuin kerran olevansa vihdoinkin täysin varma tunteistaan, ettei ole koskaan ennen tuntenut mitään tällaista eikä tätä voi mikään horjuttaa! Paitsi seuraavan nurkan takaa kaartava Aspen/Maxon, jonka silmät ovat ah niin ihanat ja joka on muutenkin ah niin ihana. America on raivostuttava itsekeskeinen diiva, ja häneenkö vielä pitäisi samaistua? Tuskin.
America heittäytyy kaikkien mahdollisten tekoselitysten ja viivytysten varaan jotka vain suinkin pienestä typerästä päästään keksii. Hän venkoilee ja välttelee, vaikka tajuaa (tai ainakin väittää tajuavansa) itsekin, että hänen elämänsä tilaisuus saattaa olla pakenemassa hänen käsistään. Maxon on näistä kolmesta kenties fiksuin, sillä vaikka hän on jostain mielenhäiriöstä täysin rakastunut Americaan, hän tajuaa kyllä tytön pelleilyn ja jatkaa muiden ehdokkaiden tapailua. Suoraan sanottuna en olisi ollenkaan pahoillani, vaikka America lykättäisiin kolmannessa kirjassa (jonka ostin ennen kuin tajusin mitä olin mennyt tekemään, ja siispä aion myös lukea sen, ellei se sitten saa silmäni vuotamaan verta) kokonaan sivuun ja tilalle astuisi joku fiksumpi ja parempi prinsessaehdokas.
Silti. Iih, prinssi! Ooh, mitä pukuja! :D
Ensimmäisen kirjan luettuani en ihan tajunnut, miksi moni tuntui olevan todella ärsyyntynyt Americaan. En minä hänestä kovin paljon tykännyt ekassa osassa, mutta enpä mitenkään erityisesti ärsyyntynytkään. Nyt kyllä tajuan, miksi Americaa pidetään ärsyttävänä. :D
VastaaPoistaMuistelisin, että päädyin hienoisesti Maximin puolelle, koska Aspen oli mielestäni jotenkin ärsyttävä. Pysyn kuitenkin ehdottomasti päätöksessäni olla jatkamatta sarjan parissa. :D
Tajusin tässä jälkikäteen, että tästä tuli aikamoinen tunnevuodatus. :D Toisinaan vaan ottaa niin ruhtinaallisesti kupoliin! Ja juu, Aspenin ärsyttävyydestä olen samaa mieltä. Lueskelin melko puolihuolimattomasti ne sivut, joissa Aspen solkotti lemmentunnustuksiaan ja America litki ne kitaansa kuin nääntynyt koira. <_<;
Poista