11. heinäkuuta 2014

Piiraan maku makea - Alan Bradley

Kansi: Satu Kontinen
The Sweetness at the Bottom of the Pie
Bazar
Suom. Maija Paavilainen
2014 (alkup. 2009)
ISBN 978-952-279-051-4
388 s.
☆☆☆
Oma

Alan Bradleyn Piiraan maku makea oli isännän lahja minulle kirjan ja ruusun päivänä. Tai kirjan ja kirjan päivänä, niin kuin meillä sitä vietetään, koska ruusut ovat kirjoihin verrattuna melko tyhjänpäiväisiä (ne isot tummanpunaiset tosin tuoksuvat todella huumaavalle <3). Pääasiassa halusin jonkun kirjan siksi, että kirjastoihin ei muutoin saada kirjan ja ruusun päivän kirjoja, joten koin tehtäväkseni hommata edes yhden Anna-Leena Härkösen meidänkin kokoelmiin.

Piiraan maku makea on salapoliisikertomus vanhan ajan malliin. Tai näin olettaisin, kokemukseni rajoittuu Sherlock Holmeseihin, yhtäkään Agatha Christietä en esimerkiksi ole koskaan lukenut. Flavia de Luce on de Lucen perheen kuopus, tyttö joka ei muista äitiään ja jonka isä on täysin omiin maailmoihinsa uppoutunut filatelisti. Lisäksi hänellä on kaksi kiusankappaletta siskoiksi, jotka keskittyvät täysin turhanpäiväisiin juttuihin kuten kaunokirjallisuuteen ja pianonsoittoon. Kemiasta kiinnostunut Flavia ei innostu siskojensa löpinöistä, vaan viettää mieluummin aikaa äitinsä vanhassa laboratoriossa. Eräänä yönä Flavia herää riitelyn ääniin ja myöhemmin hän löytää kuolleen miehen kurkkupenkistä. Mies ei tosin ole kuollut, ainakaan ihan, vaan ehtii hönkäistä Flavialle yhden sanan ennen kuolemaansa. Poliisin mielestä todennäköisin murhaaja on Flavian isä, joten Flavian on ratkaistava rikos vapauttaakseen isänsä vankilasta ja hirrestä.

Flavialla on todella uskomaton yleistietämys 11-vuotiaaksi. Hän on pikkuvanha ja näsäviisas (tuleepa mieleen muuten eräs lapsuudenystäväni), mutta lapsenkasvojen takana piilee älykkyys, joka kykenee yhdistämään asioita toisiinsa ja rakentamaan kokonaisuuksia näennäisesti sekavista seikoista. Hänen kiinnostuksensa kemiaan ja eritoten myrkkyihin tekee hänestä erikoisen pikku tytön, jota ei 1950-luvun Englannissa oikein kukaan ota tosissaan. Hänen läheisin ystävänsä on sodassa traumatisoitunut Dogger, perheen puutarhuri, joka auttaa Flaviaa jujuttamaan poliisia, muun muassa Komissario Hewitt, jonka kuvittelin häikäisevän komeaksi nuoreksi mieheksi, ihan sama mitä tekstissä sanotaan. Pienen kokonsa ansiosta hänen on helppo luikahdella paikkoihin, ja koska hiljaisia lapsia ei yleensä nähdä, Flavialla on selkeä etu aikuisiin nähden.

Flavia on hyvin epärealistinen henkilöhahmo, epäuskottavakin. Mikäli hänet kuitenkin ottaa kaunokirjallisena hahmona ja antaa anteeksi epärealistisuudet, hän on lopultakin aika viehättävä lapsi. Hänen perheensä on monimutkainen ja selvästi tässä vasta aloiteltiin de Lucen perheen tarinaa, sillä monta asiaa jää vielä hämärän peittoon. Pidän sarjakirjallisuudesta muun muassa juuri tästä syystä. Se jättää aina jotain mietiskeltävää lukijalle, joka sitoo sitten kirjat toisiinsa. En nyt ehkä ihan tästä kirjasta syttynyt niin kovin kuin olisin kenties voinut, mutta sen verran tämä mielenkiintoa herätti, että taidan lukea seuraavankin osan. Puhumattakaan siitä, että tässä on nyt suomalaista kansitaidetta parhaimmillaan! Tämä päihittää alkuperäisen 6-0, ja mitä nyt Bazarin katalogista kurkin, niin seuraava kirja jatkaa samalla linjalla. Niin sitä pitää!

9 kommenttia:

  1. Minäkin pidän tämän kirjan kannesta todella paljon. Siinä on vähän synkkä (linnut) ja vanhanaikainen tunnelma samaan aikaan. Kirjan sisällön kanssa on vähän niin ja näin. Pikkuisen vierastan ennakkoon sitä, että lapsi ratkoo rikosta. Mutta ehkä pitäisi vaan kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi päätähtenä on kyllä vähän outoa, mutta takakannessakin sanotaan että sopii niille jotka tykkäävät Viisikoista ja sen sellaisista. Ja Flavian perhe ainakin on mielenkiintoinen, jos ei muuta. Toki Englannin maaseutu on todella viehättävä miljöö mille tahansa tarinalle, juuri sellainen viaton ja puhtoinen, jossa ei koskaan kuvittelisi tapahtuvan mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

      Ainakaan tässä ei mässäillä raakuuksilla, joten jos tahtoo lukea dekkareita muttei kestä Erik Axl Sundia tai Lars Kepleriä, niin kannattaa kokeilla tätä. :)

      Poista
  2. Minäkin ihastuin tämän kirjan kanteen. Sisällöstä pidin selvästi enemmän kuin sinä, epäuskottavuuksista huolimatta. Jotenkin onnistuin myös kuvittelemaan tapahtuma-ajan ja -paikan vinksalleen, jonnekin paljon kauemmas kuin 50-luvulle, mutta ehkäpä sen ansiosta tarina tuntuikin erikoisen veikeältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jostain syystä koitin koko ajan sijoittaa tarinaa jonnekin 1900-luvun alkuun, kenties. Koitin pitää tästä kirjasta oikein tosi paljon, mutta jostain syystä en nyt onnistunut. Ehkäpä seuraava osa viehättää enemmän. :)

      Poista
  3. Minua tämä kirja kiinnostaa kovasti. Vanhan ajan dekkari kuulostaa mukavalta, ja viehättävä kansi lisää kiinnostustani. :)

    VastaaPoista
  4. Nähtävästi samaa kantta on nähtävillä myös joissain eng. kielisissä painoksissa, joten onkohan kansitaide sittenkään suomalaisen käsialaa...? Ehkä Satu Kontinen on vain kannen graafinen/typografinen suunnittelija?
    Olen ehkä ainoa tätä mieltä, mutta minusta kansi on melko tylsä... Varsinkin kun tarina kuulostaa veikeältä. Itse pidän jotenkin saksalaisten versiosta enemmän. En ehkä tule koskaan lukemaan tätä kirjaa, mutta kirjan nimi herätti silti huomioni... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, tuossa kirjassa lukee vain "suomenkielinen kansi". Täytyykin tutkia asiaa tarkemmin ja korjata tekijä mikäli tarvetta on. Olisihan se aika huisia jos kerrankin muut maat lainaisivat suomalaista taiteilijaa eikä niin että Suomessa pihistellään ja lainataan Saksalaista tai vastaavaa. :) Ehkä sekin päivä vielä joskus nähdään! :D Minulle jäi vähän hämärksi tuo kirjassa useampaan otteeseen toistettu "ellei piiraassa maistu maku makea, on koristeilla turha sitä hakea" (tai jotenkin niin se meni) ja sen yhteys mihinkään. :D Luinkohan vain huolimattomasti..?

      Poista
  5. Tykkäsin tästä paljon! Viehättävä ja vähän hullu (ne epäuskottavuudet), brittityylikästä huumoria ja dekkarikuviota, jota luki ilokseen. Tosiaan, kansikin on upea.

    VastaaPoista
  6. Pitäisi tehdä varaus kirjastoon, en ehkä halua ostaa tätä dekkaria omaksi. On niin paljon muitakin listalla. Vaikuttaa luettavalle kirjalle.

    VastaaPoista

Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n