 |
| Kansi: Andy Crawford, Getty Images |
Otava
Suom. Katariina Kaila
2007
ISBN 978-951-1-22031-2
233 s.
☆☆☆
Kirjasto
Luin Terveisin äidin tänään kotimatkallani, joka nykyisellään kestää suunnilleen tunnin. Se kertonee jotakin tämän kirjan nopealukuisuudesta, muttei kannata erehtyä sekoittamaan nopeutta helppouteen. En edes tiedä miten tämä kirja päätyi lukulistalleni, mutta eilen siitä tein varauksen ja tänään se saapui. Nyt olen lukenut sen, enkä ihan rehellisesti osaa sanoa oliko se hyvä vai huono. Kansi kertookin jo itse asiassa kirjan sisällöstä enemmän kuin osaisi arvatakaan.
Tarina kertoo siis Clairesta, jonka elämän pitävät kiireisenä koulu, ystävät, pojat ja muut harrastukset, sekä Clairen äidistä, kiireisestä kätilöstä, yksinhuoltajasta joka pyörittää arkea muttei tunnu olevan koskaan kotona. He viestivät toisilleen jääkaapin oveen jätettyjen lappujen välityksellä ja Terveisin äiti koostuukin pelkästään näistä lappusista, muuta kerrontaa ei ole. Sitten Clairen äiti sairastuu rintasyöpään ja viestien sävy muuttuu.
Tämä ei ole kirja, jota kannattaa lukea bussissa. Tekstiä on niin vähän ja se vaatisi oikeastaan niin paljon henkistä panostusta lukijalta, ettei julkisella paikalla lukeminen ole mahdollista. Minulta epäilemättä meni kirjan tunnelma täysin ohi, sillä minuun tämä ei tehnyt juuri minkäänlaista vaikutusta. Claire vaikuttaa tytöltä, jolla on elämä, paras kaveri nimeltä Emma, poikaystävä Michael, pupu Peter, koulu ja hyvät arvosanat, isä joka asuu muualla mutta välittää silti Clairesta. Mutta Claire jää lukijalle vieraaksi, sillä lappusten perusteella ei voi oppia tuntemaan ketään. Clairen ja tämän äidin kirjeenvaihto vaikuttaa sellaiselta, että kuka tahansa äiti-tytär -pari voisi sitä käydä. Ei tosin ehkä lappusin, vaan suoraan.
Rehellisyyttäkin lapuissa silti on. Vaikka Clairen äidin tila heikkenee, heillä on riitoja joita he pyytävät toisiltaan anteeksi, toivomuksia ja tarpeita, jotka kirjataan lapulle kun aikaa näkemiseen ei ole. Claire niskoittelee, sillä 15-vuotias on liian nuori jäämään yksin, kun äiti joutuu käymään kemoterapiassa. Äiti puolestaan väsyy, salailee ja valehtelee asioista, ettei järkyttäisi pikku tyttöään, jonka tietää olevan aivan liian nuori kohtaamaan mitään tällaista.
Tykkään dialogipainotteisesta tarinankerronnasta (jonka vuoksi olenkin varmaan hullaantunut Rainbow Rowellin kirjoihin niin perin), mutta rajansa kaikella. Uskon että Clairen ja tämän äidin päiden sisään olisi ollut helpompi päästä perinteisemmin keinoin, nyt jouduin pakottamaan itseni tuntemaan mukana, kun Claire käy läpi äitinsä sairautta, lukee kirjoja ja katsoo vertaistukiryhmien tuottamia tietopaketteja. Jotain runollisen kaunista tässä kirjassa epäilemättä on ja se antaa mahdollisuuden kurkistaa perhesuhteeseen keskellä aukikääriytyvää tragediaa. Voisin kuvitella, että tästä kirjasta saattaisi olla apua, mikäli omaan perheeseen osuisi jotakin saman kaltaista. Tai sitten ei.
Onpa erikoinen kerrontamuoto. Luin hiljattain kirjan, jossa teksti oli sähköpostien muodossa, mutta ne kyllä sisälsivät aika perinteistä kerrontaa. Tämän kanssa voisi minullakin olla vaikeuksia, kun tykkään enemmän perinteisestä tyylistä. :)
VastaaPoistaHankala saada henkilöiden elämästä kunnolla kiinni, kun ei ole mitään muuta alustaa kuin lappusille kirjoitetut viestit, osa niistäkin kovin harvasanaisia. Kerrontaa rikkoivat (ja samalla tekivät hiukan realistisemmaksi) lappuset, joissa luki vain "olen Emman luona" tai "Peteriltä loppuvat porkkanat". Olisin kaivannut tähän jotakin lisää.
PoistaMinä pidin tästä kirjasta. Muoto on erikoinen mutta lappuihin kirjoitetuista viesteistä muodostuu koskettava tarina.
VastaaPoistaKirja oli tosiaan koskettava ja olen vakuuttunut siitä, että syy siihen, miksi kirja jäi minulle niin etäiseksi, oli tosiaan siinä, että luin sitä bussissa. Näin vakavaan asiaan on todella vaikea kunnolla uppoutua, kun on vieraiden ihmisten ympäröimä.
PoistaKuulostaa kivalta kirjalta, täytyypi mennä kirjastoon! ;) Mutta mikä kertoja tässä kirjassa?
VastaaPoistaKirja koostuu siis äidin ja tyttären toisilleen jääkaapin oveen jättämistä lappusista. Kertoja vaihtelee näiden kahden välillä. Kannattaa lukea, hiukan erilainen teos, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. :)
Poista