Selviytymispeli - Markku Karpio

Kansi: Laura Lyytinen

Tammi
2014
ISBN 978-951-31-7753-9
265 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Markku Karpion Selviytymispeli iski luettelosta kuin ruosteinen naula varpaankynnen alle. Tuijotin epäuskoisena katalogia enkä suostunut uskomaan silmiäni. Tässä Nälkäpeli- ja Outolintuhypetyksen täyttämässä maailmassa on suunnattomansuuri virhe nimetä kirjansa yhtään miksikään peliksi, puhumattakaan sitten siitä, että katalogissa hehkutetaan "Suomen Nälkäpeliksi" tätä kirjaa. Tuo kuulostaa ihan yhtä hirveältä kuin "Suomen Selviytyjät" ja "Suomen Idols". Oikeasti. Ihan kuin kustantamo olisi nimen omaan halunnut, että kukaan EI lue tätä. Onneksi yläkouludiplomiryhmässämme on muitakin kuin minä ja kollega, jotka molemmat meinattiin tukehtua aamukahveihimme huomattuamme tämän. Ihanainen nainen H (<3) luki tämän ja kyllä Laurakin sitten taipui. Viimeisimmässä kokouksessa molemmat puhuivat sitten niin ylistävään sävyyn tästä kirjasta ("no ei tosiaankaan mikään Nälkäpeli"), että päätin vihdoin napata tämän hyllystä ja ainakin yrittää lukea. Hyvinhän se onnistui.

Nykyään markkinoidaan kirjoja liikaa muiden kirjojen varjolla. "Kuin Twilight", "uusi Nälkäpeli", "Outolinnun faneille". Luin jo sen, tämän ja tuon kirjan, nyt tahdon jotain muuta, en köykäisempää versiota samasta kirjasta. Selviytymispelillä ei ole Nälkäpelin kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimen toinen puolisko. Selviytymispeli on aito ja alkuperäinen, ei mikään halpa kopio. Karpion sietäisi loukkaantua siitä, että kun vihdoinkin saa Suomeen, tähän aikaan ja tähän maailmaan sijoittuvan kirjan myytyä kustantamoon, kustantamo vertaa sitä kirjaan joka on dystooppista pehmoscifiä (minä ainakin olen vähän hänen puolestaan tästä suivaantunut, ehkä huomaatte).

Selviytymispeli kertoo siis yhdeksäsluokkalaisista partiolaisista, jotka ovat lähdössä selviytymisvaellukselle, jolla heidän taitonsa laitetaan koetukselle. Kaikenkaikkiaan retkelle lähtee matkaan seitsemän poikaa, Jonttu, Kurppa, Simppa, Pikku-Nylppe, Tolkku, Kalsari ja Osku. Varsinaisesti metsässä tarpovat näistä ensimmäiset kuusi, kun taas viimeksi mainittu makaa sairaalassa vakavasti palaneena. 

Korpi Manufacturing, Korpisalon suurin työnantaja, on irtisanonut suurimman osan työntekijöistään, joten useimpien poikien toinen tai molemmat vanhemmat ovat joutuneet kilometritehtaalle, kun taas joidenkin isät ovat saaneet pitää työnsä tai saaneet jopa muhkeita bonuksia. Tällainen yllättävä eriarvoistuminen aiheuttaa syystäkin närää poikien välillä, kun toisilla on varaa merkkivarusteisiin ja Hesessä notkumiseen, toisilla ei ole varaa edes uusiin kenkiin. Irtisanomiset on hoitanut Oskun isä, joka on päätynyt lopulliseen ratkaisuun ja riistänyt itseltään hengen. Ilmeisesti vahingossa hän on tullut polttaneeksi myös talonsa sekä talossa olleen perheen, joista ainoana Osku taistelee yhä hengestään. Majava-vartio päättää toteuttaa selviytymisvaelluksensa Oskua varten. Selviytymisvaellus muuttuu kuitenkin haastavammaksi ja haastavammaksi, kunnes poikien on mahdoton uskoa, että tämä kaikki voisi muka mitenkään kuulua suunnitelmaan. Mukana hengessä on myös Osku, joka leijailee kaukana kärventyneestä ruumiistaan.

Tykkäsin Karpion kirjasta paljon. Pojilla on selviytymistaidot ja aloitekyky hallussa, eikä kukaan jää istumaan sormi suussa lumihankeen, vaikka mikä tulisi eteen. Selviytymispeli on myös virkistävä siinä suhteessa, ettei tässä keskitytä rakastumiseen ja siihen ah, niin ihanaan urhoon, vaan kaverisuhteisiin ja niiden hajoamiseen ja uudelleen rakentumiseen. Mukana on toki teinipojille varsin ominaista läppää, jota ei aikuinen nainen juuri jaksa kuunnella, mutta kun oikeaan tunnelmaan pääsee niin mikäs sitä lukiessa. 

Vähän tästä jäi sellainen hätäisesti editoitu tunne, kun jotkin kohdat oli pätkitty lyhyeen ja pidemmätkin selitykset tiivistetty yhteen kappaleeseen, puhumattakaan siitä, ettei missään vaiheessa oikein selvinnyt, mitkä osat kuuluivat itse vaellukseen ja mitkä olivat muuten vain kohellusta. Ja sitä kohellusta on muuten paljon. Pidin myös vähän avoimeksi jäävästä lopusta sekä siitä, että huolimatta kaikesta, mitä kirjassa tapahtuu, lopussa jää enemmän tai vähemmän hyvä fiilis.