#peikkotoonaa

Apua! Täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla sillä välin, kun lukeva peikko on laittanut elämää kuntoon. Pitkä pätkä siihen menikin, mutta nyt ollaan taas täydessä terässä!

Viime viikonloppuna kirjablogeissa vietettiin lukumaratonia (jonka kooste löytyy muuten Hannan kirjokansi -blogista), jonka itse onnellisesti missasin. Nyt olen kuitenkin kolmatta päivää flunssassa. Kaksi ekaa päivää meni kalloa takovassa päänsäryssä, mutta nyt kun jäljellä on enää kurkkukipu ja räkää, voi hyvin omistaa seuraavat vuorokaudet lukumaratonille.

Luit oikein, vuorokaudet. Lukeva peikko ei tee mitään puolittain, täällä mennään joko täysillä tai ei ollenkaan! Siispä seuraavat 72 tuntia omistan kokonaisuudessaan lukemiselle.

Tervetuloa siis seurailemaan peikkoa seuraavien kolmen vuorokauden ajan! Päivitän tähän blogipostaukseen kuulumisia suunnilleen tunnin välein (tai silloin kun muistan). Aktiivisemmin päivittyvät peikon Twitter ja Instagram (@notkopeikko), jonne laittelen satunnaisia heränneitä ajatuksia, lukutunnelmia, kirjankansia ja eväskuvia! Ja eihän sitä tiedä, jos tästä eksyy vielä jonnekin peikonkolon ulkopuolelle lukemaan. :3

Ihan tosi viralliseksi aloitusajaksi tulee siis:

22/6/2017
19:47 Sain somettamisen tehtyä ja syötyä. Täydellä mahalla on hyvä mennä löhöämään partsille, haistelemaan sadetta ja nautiskelemaan Eeva-Liisa Nyqvistin upeasta käännöksestä Siri Pettersenin Mahdista. :3 Luettuja sivuja 0.

20:47 Eka tunti takana, 71 jäljellä! En tiedä mikä Mahti (höhö) sai jättämään tuon Korpinkehien viimeisen osan kesken, mutta aika hyvin on taas lähtenyt lukeminen rullaamaan. Lueskelin parvekkeella ekan tunnin, koira jaloissa ja kirja kädessä. Nyt alkaa olla jo vähän viileää lueskella ulkona, joten päätin siirtyä sisätiloihin. Masussa sulaa hiljaksiin minttujäätelö ja Hirkan kanssa alkaa olla aika helvetin jännät paikat! (Oho, saiks täällä kiroilla? No tietenkin!) Luettuja sivuja 42.

21:46 Kaksi tuntia tiukkaa lukemista jo tehtynä, pyöreät 70 edessä. Vielä ei edes väsytä, isäntä katselee tyytyväisenä sohvalla Orange is the new blackia. 78 sivua Mahtia luettuna. Vähän vauhti takkuaa kun välillä pitää suoda huomiota miehelle, koirille tai satunnaisille nettitutuille. Tekee tosin ihan hyvää välillä irrottautua tästä kirjasta, on aika tiukkaa kamaa...

22:49 Aika hyvin pysynyt tässä tunnin välein päivittelyssä! Edelleen Mahti kesken, edelleen tosi tiivis tunnelma. Takana nyt 127 sivua (köh, saatoin unohtua vähäksi aikaa tuijottelemaan youtubea...), ja hyvällä fiiliksellä edelleen mennään. :3

23:44 Nyt alkaa jo vähän väsyttää. Join myös lonkeron, liekö sekin painaa silmäluomia? Juhannuksen kunniaksi, katsos.. No, jos pitäisi pienen breikin lukemisesta, fiilistelisi vaan musaa ja ehkä ihan vähän lepuuttaisi silmiä..?

23/6/2017
13:57 Heräsin tänään joskus kymmenen aikaan ja ryhdyin (tietenkin) samantien jatkamaan luku-urakkaa. Sain Korpinkehien viimeisen osan Mahdin juuri luetuksi ja no, sanottakoon nyt ainakin sen verran, että tuota sarjaa todella tulee ikävä. Naputtelen jossain välissä valmiiksi blogipostauksen kirjasta. :3 Nyt valkkaamaan seuraavaa luettavaa! Tähän mennessä luettuja sivuja siis 342 ja takana n. 18 tuntia maratoonausta. Vielä siis 54 mentävänä, jaksaa jaksaa!

15:09 Sain luetuksi toisenkin kirjan, Patrick Nessin The Knife of Never Letting Gon. Olin tämän aloittanut jo ajat sitten ja päätin nyt lukea sen loppuun. Kirjaa olikin yllättävän vähän jäljellä, vain vaivaisen 26 sivua, eli maratonsaldo tähän mennessä on nyt 368 sivua. :) Ja eikun seuraavaa kehiin!

20:09 No, nappasin käteen Atwoodin Handmaid's Talen ja painelin sänkyyn lukemaan. Vedin peiton korviin ja sain ehkä neljä sivua luetuksi kun olin jo umpiunessa. Toisaalta nyt jaksaa valvoa pidempään? Taidan kuitenkin napata jotain vähän helpompaa ja kevyempää luettavaksi ensin...

22:44 Nappasinpa sitten käteen "jotain ohutta", eli Judy Blumen teoksen Are you there God? It's me, Margaret. Tosi söpöä, vaikka vähän sydäntärepivää kuvausta esiteiniydestä. <3

0:27 Sain Are you there God? It's me, Margaretin luettua. Ihan söpö, kevyt kertomus kasvamisesta ja naiseksi tulemisesta. Ei nyt mikään ihan hirveän ihmeellinen teos, mutta sopisi tosi hyvin juurikin jollekin kutosluokkalaiselle. :) Käsittelee kivasti kasvamisen epävarmuutta ja toipahan peikollekin mieleen sen kerran kun oltiin Koiviksen k-kaupassa ostamassa karkkia ja sitten ois tarttenut ostaa myös niitä siteitä, muttei kantti millään kestänyt...