2016
ISBN 978-951-1-29090-2
112 s.
☆☆☆
Kirjasto
Vietin eilen lukupäivää Tikkurilan kirjaston lastenosaston työhuoneen sohvalla odotellessani, että yleiskokous alkaisi. Päivän ensimmäiset kaksi tuntia kuluivat todella rattoisasti lukiessani tätä Siri Kolun uutukaisteosta, joka houkutti paitsi upealla kannellaan ja ohukaisuudellaan, myös aiheellaan. Työlukemisena tämä oli yllättävän kevyt, kiva ja helppolukuinen, vaikka aihe on vaikea eikä Kolun kielikään ole yksinkertaisimmasta päästä.
Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo 17-vuotiaasta Peetusta, syntyjään Petrasta, joka on aina identifioitunut pojaksi. Tytöksi syntyminen oli virhe, jonka Peetu on päättänyt korjata, ja hän onkin prosessissa jo suhteellisen pitkällä. Teknisten asioiden sijaan teos keskittyy enemmänkin Peetun elämässä tapahtuviin muutoksiin sekä hänen läheistensä suhtautumiseen.
Peetu on luonteeltaan mietiskelijä, samoin kuin Peetun isä. Hänen äitinsä on mainosalalla töissä ja todella nopea liikkeissään ja väkevä mielipiteissään. Peetun isoveli on tullut tässä suhteessa äitiinsä. Peetu saa isältään parhaan mahdollisen lahjan, kun tämä ottaa pojan mukaansa purjelentämään. Ilmassa Peetu saa tilaisuuden jakaa ajatuksiaan isänsä kanssa, joka ymmärtää yllättäen enemmän ja paremmin kuin poika osaa odottaakaan.
Kolun valitsema aihe on sellainen, josta on kirjoitettu jonkin verran ja aina eri tavoin. Kokemus on jokaisen henkilön kohdalla erilainen ja läheisten suhtautuminen vaihtelee. Peetun muutos ei suju ihan ongelmitta, mikä lienee melko itsestään selvyys. Mielestäni Kolu kirjoittaa hyvin Peetun ajatusmaailmaa auki, sillä Peetu on muutokseensa todella keskittynyt ja unohtaa helposti toimiensa vaikutukset kaikkiin hänen ympärillään oleviin ihmisiin kuten hänen tyttöystäväänsä Aamuun. Kirjassa laitetaan monen ihmisen identiteetit uusiksi, ei pelkästään Peetun.
Minulle, henkilökohtaisesti, kirjan pilaa kuitenkin sen runollisuus ja kauneus. En tykkää kikkailusta, en sitten yhtään. En pidä siitä, että sanotaan juttuja muttei sitten kuitenkaan sanota, vaan jätetään sanomatta ja toivotaan, että kyllä se lukija täältä rivien väleistä tulkitsee. Joku tykkää sellaisesta, mutta samat ihmiset varmaan tykkäävät runoudestakin. Minä en. Pidän siitä, että puhutaan suoraan asioista, kirjoitetaan keskustelut auki ja annetaan hahmoille sitä kautta mielipiteitä ja syvyyttä. Tässä kirjassa on hyvin sille sopivaa ilmassa leijailua ja keveyttä, mutta minulle tämä on ihan pikkuisen huti. Oikea kirja oikealle lukijalle, ja sillai.
Yritin lukea Kolun muita kirjoja, mutta juuri tuon kielen takia se jäi kesken. En saanut otetta. Siksi jätän tämänkin kirjan välistä, vaikka aihe olisikin kiinnostava.
VastaaPoistaYritin joskus lukea Me Rosvoloita, muttei siitä oikein tullut mitään. Tämä oli kuitenkin sen verran tiivis, että sain luetuksi. Kieli saattaa olla monelle tässäkin kompastuskivi, niin hienoa kuin se onkin. Kenties liian hienoa? :/
PoistaMuakin ärsytti jotenkin ylifilosofinen ja jahkaileva tyyli. Sanoja pyöritellään hienosti mutta mitään ei tapahdu.
VastaaPoistaJa minusta Pettu oli kanssa tosi pää perseessä, nyyh mun elämä, mun tilanne. Ei ajatellut mielestäni oikeasti sitä että muillakin ihmisillä on vaikeaa ja ongelmia, ja että Peetun ratkaisu vaikuttaa myös heihin. Esim. Aamu on lesbo, tuleeko hänestä hetero nyt kun Peetusta tulee mies? Tajuan kyllä että asia on Peetulle elämää suurempi, mutta muillakin ihmisillä on elämä.
Lisäksi binderin voi kyllä minun ymmärtääkseni pestä, en tiedä millaista vehjettä Peetu tässä kirjassa käyttää mutta pisti silmään.