Ready player one - Ernest Cline

Kansi: Tuomo Parikka

Gummerus
2012 (Alkup. 2011)
Suom. J. Pekka Mäkelä
ISBN 978-951-20-2240-9
510 s.
☆☆☆☆
Oma

Jos on olemassa joku kirja joka ehdottomasti kannattaa lukea (taitojen siihen riittäessä) alkuperäisellä kielellään, niin se on tämä. Ready player one käsittelee aihetta, jonka lähes kaikki lähdemateriaali on englanniksi, ja vain hyvin pieni osa käännetty suomeksi. Sanasto on siis ainakin asioihin vähääkään perehtyneille todennäköisemmin tullut tutuksi englanniksi, ja jotkin suomennokset tuntuvat hölmöiltä, kömpelöiltä ja jopa teennäisiltä. Päällimmäisenä jäi mieleen paljon Star Trekkiä katsoneena tuo vaiheiset (eli "phasers"), joka lienee korrekti suomennos mutta kuulostaa ihan höpöhöpökieleltä. Ready player one on kai jo toinen luokkakaverin vinkkaama kirja, joka oli vinkkauksen perusteella pakko hankkia omaksi.

Ready player one sijoittuu vuoteen 2044, jolloin ilmastonmuutos, maailmanlaajuinen nälänhätä ja energiakriisi ovat tehneet tästä maailmasta sietämättömän paikan olla ja asua. Onneksi on kuitenkin James Halliday ja hänen kehittelemänsä OASIS, joka antaa ihmisille pääsyn pois omasta todellisuudestaan ja tekaistuun, paljon onnellisempaan virtuaalitodellisuuteen. Näihin ihmiskunnan tekojen seurauksia pakoileviin kuuluu myös Wade Watts, pullea ja sosiaalisesti kömpelö nörtti, jolle OASIS antaa mahdollisuuden olla juuri sellainen kuin kaikki pulleat ja arat nörtit ovat aina halunneet ollakin. Kirjan tarina saa alkunsa kun 80-luvusta pakkomielteen itselleen kehittänyt James Halliday kuolee ja jättää perintönsä vielä viimeisen pelin varaan. Se, joka ensimmäisenä ratkaisee hänen arvoituksensa ja löytää kolme avainta, perii hänen valtavan omaisuutensa ja OASIS-pelin, josta on tullut ihmisille kaikkea muuta kuin peli.

Wade Watts, tai Parzival, on yksi niistä joita myös munastajiksi kirjassa kutsutaan. Hän on kaikkine haavoittuvuuksineen ja luonteenheikkouksineen tosiaankin vain ihminen, ja hän inhoaa todellisuutta siinä missä kaikki muutkin, ellei jopa vielä enemmän. Häneen tai hänen maailmaansa ei ole helppo samaistua, ja vaikka kirjassa selitetäänkin ainakin olennaisimmat jutut, se jättää asiaan tutustumattomat kylmäksi. Olen sen verran peleihin perehtynyt, että ymmärsin tarpeeksi pysyäkseni mukana, mutta voin hyvin kuvitella silkan viittauksien määrän kyllästyttävän jotakuta, ellei jopa useimpia.

Ready player one saattaa kokonsa puolesta vaikuttaa järkälemäisemmältä kuin oikeasti onkaan. Teksti on tiivistä ja pitää hyvin juonessa kiinni. Lukuunottamatta lukuisia viittauksia milloin mihinkin 80-luvulla julkaistuun arcade peliin (tai bändiin, levyyn, elokuvaan, pöytäroolipeliin, mihin tahansa), kertomus on mielenkiintoinen ja siinä on kaikki elementit jota Suurelta Seikkailulta voi odottaakin. Paikoin hypin joitakin kohtia yli, kun katsoin kirjailijan antaneen hiukan liikaa periksi omille nostalgioilleen, mutta valtaosaksi nautin kirjan lukemisesta suuresti.

Sitä en tosin ymmärrä, miksi Monty Python on mukamas jokin nörtteyttä edustava peruselementti. Ei ole. Se on surkea.