Syytös - Bandi

고발 (Gobal)
Schildts & Söderströms
2017
Suom. Raisa Porrasmaa (ranskasta)
ISBN 978-951-52-4129-0
189 s.
☆☆☆☆
Arvostelukappale

Tästä novellikokoelmasta on yllättävän haastavaa kirjoittaa. En oikein tiedä, mistä kulmasta lähestyisin aihetta. Jokaisella kirjastolaisella on ainakin yksi aivan erityinen mielenkiinnon aihe, joka saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin vähintäänkin oudolta. Itselläni näitä aiheita ovat esimerkiksi äärimmäisen tiheään asutut paikat, kultit, sarjamurhaajat sekä aivan erityisesti Pohjois-Korea.

Olen kuluttanut kymmeniä tunteja katsomalla erilaisia dokumentteja Pohjois-Koreasta, tutustumalla erinäisiin pakokertomuksiin ja lukemalla maan historiasta. On kuitenkin huomattavan vähän sellaisia teoksia, jotka kuvaisivat elämää maassa olematta kuitenkaan äärimmäisten kauhujen värittämiä, kuten pakokertomukset yleensä ovat.

Pohjois-Koreasta ei ole olemassa informaatiota, joka ei olisi johonkin suuntaan värittynyttä (jopa niin, että dokumentin katsominen on jätettävä kesken, kun dokumentintekijän omat mielipiteet tulevat niin vahvoina esiin). Bandin Syytös on tosielämään pohjautuva teos, mutta siihen saa suhtautua kuten kirjallisuuteen yleensä; sellaisena kuin se on, tekijänsä näköisenä.

Bandi on kirjailijan salanimi, joka tarkoittaa tulikärpästä. Kirjailija elää (ainakin tietääksemme, hänen henkilöllisyyttään varjellaan tarkasti) edelleen Pohjois-Koreassa ja tarinat hän on kirjoittanut maassa, jonka päivittäinen elämä on hänen arkeaan. Teoksen seitsemän novellia sijoittuvat 1990-luvun alkuun. Viimeisin päiväys on vuodelta 1995, jolloin Pohjois-Korean nälänhätä vasta venytteli jäseniään. Ennen päättymistään vuonna 1998 se vaati satojentuhansien korealaisten hengen.

Bandin kertomuksista näkyy pohjoiskorealaisten arki kaikkine hankaluuksineen. Keneenkään ei voi oikein luottaa, sillä kansalaiset on opetettu ilmiantamaan kaikki näkemänsä vääryydet. Auktoriteetit ovat sellaisia, joita täytyy kunnioittaa, eikä pahaa sanaa saisi sanoa edes oman kotinsa suojissa. Bandin ajan korealaiset ovat tämän suhteen vielä melko nuhteettomia ja tekevät paljon työtä Puolueen ja aatteen puolesta. Suurin osa Bandin tarinoista sijoittuu Pohjois-Korean ensimmäisen hallitsijan Kim Il-Sungin ajalle. Korealaisten rakkaus maataan ja hallitsijaansa kohtaan näkyy myös Bandin novelleissa, joskin novelleissa on läsnä myös tyytymättömyys, järjettömän tiukka kuri sekä viha järjestelmää kohtaan.

Bandin kertomuksissa on kaikenikäisiä ja kaikenlaisissa asemissa olevia henkilöitä, jotka näkevät kukin asiat omalla tavallaan. Bandi onnistuu hyvin tuomaan esiin maan eri puolia erilaisten henkilöidensä kautta. Sulkiessani kirjan viimeinen ajatukseni kuitenkin oli, että pohjoiskorealaiset ovat kuin kytevää hiiltä. Pinnalta harmaata ja heikkoa, helposti murtuvaa, mutta kun hiukan puhaltaa, niin alta paljastuu kirkkaanpunainen hehku, joka jossain vaiheessa tulee leimahtamaan liekkeihin. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Terveiset Kutturasta - Mikko-Pekka Heikkinen

Johnny Kniga
2012
ISBN 978-951-0-38429-9
268 s.
☆☆☆☆
Oma

Ihminen, jonka etunimi on Saana, saa koko ikänsä kuulla kysymyksiä omasta tai ihan viimeistään vanhempien alkuperästä. En ole pohjoisesta (en edes vähän), vaikka kuinka haluaisin. Jonkinlaiselta henkiseltä kodilta se tuntuu, etelässä rintaa puristava ahdistus hellittää kun seisoo Inarinjärven rannalla ja ihan vain hengittää. Mitä kauemmas pääkaupunkiseudusta pääsee, sitä paremmalta oleminen tuntuu. Ei siis mikään ihme, että kirja, jossa pohjoinen hyökkää etelään, kiinnosti.

Heikkisen kirjassa Helsinki asettaa voimaan maaltamuuttokiellon, joka on Lapin ja Kainuun väestölle se viimeinen pisara. Pohjoista on sorrettu ja sieltä on nipistetty resursseja niin kauan kuin itsenäinen Suomi on ollut olemassa, ja nyt saa riittää. Pohjoinen julistaa sodan etelälle ja siitä alkaa Suomen toinen sisällissota. Kirjaan mahtuu kaikenlaista pohdintaa monenmonituisesta asiasta, mutta eniten kiinnitin huomiota siihen, miten sujuvasti ja humoristisella otteella Heikkinen käsittelee näinkin poliittista ja haastavaa tilannetta.

Kirjassa on useita henkilöitä, joiden kautta tapahtumien etenemistä seurataan. 
Jesse Purola on Helsinkiläinen alikersantti, joka saa komennettavakseen joukkueellisen nahjuksia, luuri kädessä kasvaneita milleniaaleja, joita ei kiinnosta juuri mikään, kaikkein vähiten sotiminen. Jessen esikuvia ovat sotaelokuvien suuret johtajat, aivan erityisesti Tuntemattoman sotilaan Koskela, jollaiseksi Jesse kovasti pyrkii. Valitettavan usein hetki ehtii tosin jo mennä sillä välin, kun Jesse jää pohtimaan, mitä Koskela tekisi.
Aino Riski on toimittaja, joka ei ole vielä onnistunut saamaan vakituista työpaikkaa. Sen sijaan hän tekee freelance-hommia Keski-Suomalaiseen, koska jostain sitä rahaa on saatava. Kun sisällissota syttyy, Aino näkee tilaisuutensa tulleen ja painuu pikimmiten pieleen menneestä lehdistötilaisuudesta kohti pohjoista.
Abdi Bahdoon on somaliasta kotoisin oleva maahanmuuttaja, joka palvelee etelän joukoissa, mutta kaipaa esi-isiensä paimentolaiskulttuuriin ja aakeammille maille.
Kenties merkillisin henkilöistä on kuitenkin saamelaisjoukkojen päämies Oula, vallankumouksen alullepanija ja saamelaisheimojen yhdistäjä, jonka johdolla pohjoinen lähtee valtaamaan itselleen takaisin sitä arvostusta, jonka se on aikojen saatossa menettänyt.

Ei ole kovin vaikea erottaa, missä kirjailijan sympatiat ovat. Kuitenkin suurin osa "etelänmiehiin" kohdistuvasta kritiikistä on täysin perusteltua ja jopa paikkansapitävää. Maailma muuttuu, sille ei voi mitään, mutta Heikkisen pohdinnat siitä, minkä puolesta sotaa esimerkiksi käydään, ovat hyvinkin osuvia, puolin ja toisin. Lisäksi Heikkinen suhtautuu henkilöihinsä aika neutraalisti, eikä pyri nostamaan näitä ihmisyyden yläpuolelle. Kuka tahansa paskoisi housuun, jos metrin päässä räjähtäisi itsemurhapommittaja, sehän nyt on ihan selvää.

Sleeping Giants - Sylvain Neuvel

Michael Joseph | Penguin
2016
ISBN 978-0-718-18168-0
304 s.
☆☆☆☆☆
Oma

Eläminen on joskus tosi hankalaa. Tämän vuoden alku meni lähinnä sängyssä maaten. Yritin vain pysyä hengissä, ei puhettakaan, että olisin jaksanut esim. lukea. Onneksi lääketeollisuus on keksinyt hienoja, värikkäitä pillereitä, joilla masentuneinkin peikkolapsi saa mielensä jälleen kirkkaaksi. Ihan pelkästään pillereillä ei nyt kuitenkaan mennä, käyn nimittäin myös terapiassa. o.o Puhun näistä siksi, että avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää, muistakaa se. <3

Nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin! Palasin maanantaina töihin ja kerkesin jo viime viikon aikana lukemaan kokonaisen kirjan! Tämä on tänä vuonna jo kolmas lukemani kirja. Edellisvuoden tahdista ollaan aika paljon jäljessä, mutta muistaakseni lupasin, etten tänä vuonna ottaisi paineita lukemisesta. Tietoisuuteni rajoilla on jo pitkään pyörinyt tämä Sylvain Neuvelin esikoisteos, Sleeping Giants. Se on putkahdellut algoritmien kokoamille suosituslistoille milloin milläkin sivustolla, mutta nyt vihdoin päätin tilata sen. Saatuani sen käsiini päätin kokeilla, kuinka ihan uuden kirjan lukeminen lähtisi käyntiin. Olin prologin jälkeen täysin koukussa.

11-vuotias Rose Franklin on ajelemassa vanhemmiltaan salaa syntymäpäivälahjaksi saamallaan polkupyörällä, kun hän putoaa maanvajoamaan. Katsoessaan kuopasta ylös, Rose näkee välkkyviä valoja ja palomiehiä, jotka ovat saapuneet pelastamaan häntä. Palomiehet sen sijaan näkevät jotain vallan muuta. Armeija ottaa haltuun valtavan, metallisen käden, jolle Rose on pudonnut, eikä Rose näe kättä vuosikausiin. Hänestä kasvaa kuitenkin fyysikko, ja aikuisena hän ryhtyy tutkimaan kummallista, jättimäistä kättä ja sen alkuperää.

Kirja koostuu haastatteluista, litteraatioista ja artikkeleista, jotka kertovat Dr Rose Franklinin ja tämän tutkimusryhmän vaiheista näiden tutkiessa ilmeisesti ulkoavaruudesta saapunutta kättä, sekä muita, ympäri maailmaa löytyviä osia. Kirjailijan valitsema muoto tekee kirjasta todella nopealukuisen, kiinnostavan ja mielikuvitusta kutkuttavan. Tämä oli ihan täydellinen lukuharrastuksen uudelleen käyntiin potkaisuun, enkä ollenkaan ihmettele, miksi kirja on saanut niinkin paljon hehkutusta osakseen.

Epäonnekseni tilini oli ehtinyt tyhjentyä sillä välin kun luin tätä, joten seuraavan osan tilaaminen jää nyt seuraavaan tilipäivään. Onneksi audible-tilillä oli kuitenkin yksi credit jäljellä, joten tiedänpähän, mitä kuuntelen lenkittäessäni koiraa...