Viiden kirjan haaste

Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Mari paiskaisi minua haasteella (helmikuun alussa, köh, kesti hiukan), johon nyt vastaan! Tarkoituksena siis vastata viiteen kysymykseen viidellä kirjalla. Mikäli sinua (juuri sinua) ei ole vielä haastettu, mutta haluaisit osallistua, niin BAM! nyt sinut on haastettu! Voit listata viisi kirjaa myös missä tahansa sosiaalisessa mediassa. Lukeva peikko löytyy Facebookista, Twitteristä, Instagramista ja nyt myös Tumblrista! Tägää ihmeessä postaukseesi meikäläinen, niin käyn ihmettelemässä ja poimimassa matkaan lukuvinkit. <3

Pitemmittä puheitta, tässä lukevan peikon viisi kirjaa:

1. Kirja, jota luen parhaillaan:

Parhaiten tähän voisin vastata linkittämällä iloksenne Goodreadsin luettavien listan. Aktiivisesti juuri NYT tosin kuuntelen äänikirjana Marie Brennanin In the Labyrinth of Drakesia, sekä (vähän tuulestani riippuen) Hannah Kentin The Burial Ritesia. Kirjakirjoina luettavan on juuri nyt Marieke Nijkampin This Is Where It Ends sekä Renee Ahdiehin The Wrath & The Dawn.

2. Kirja, josta pidin lapsena:

Claude Cénacin Tassut kohti seikkailua. Vaikka olen nykyisin aivan järkyttävä kirjahyllysnobi (siis kirjojen pitää olla kiiltäviä, uusia ja teräväkulmaisia), säilön edelleen hyllyni kätköissä tätä 60-luvulta peräisin olevaa kammottavan keltaista, selästään repsottavaa lastenkirjaa, jonka päähenkilö on mäyräkoira Diogenes ja sivuhahmona maailman suloisin tanskandoggi Mooses. Täytynee lukea tämä pian uudestaan, oih. <3

3. Kirja, joka jäi kesken:

Näitä on lukemattoman monia, mutta sanottakoon nyt ihan ensimmäiseksi mieleen tullut Hannu Rajaniemen Kvanttivaras. Meh. Liian korkealentoista scifiä tämän peikon makuun, vaikka isäntä jaksaa edelleen hehkuttaa taisteluautismia. TAISTELUAUTISMI, oikeasti?! Tirsk.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen:

Näitäkin on niin pitkä lista, etten tiedä mistä edes aloittaisin. Yksi ikuisuuden mukanani pysynyt kirja on ehdottomasti Gavriil Trojepolskin Bim Mustakorva. Toinen aikuisemmalla iällä vaikutuksen tehnyt kirja oli Terhi Rannelan Läpi yön. Nämä eivät ole ainoat, mutta varmastikin tärkeimpien joukossa.

5. Kirja, johon aina palaan:

Nykyään aikaa on töiltä ja aikuisten riesana olevilta asioilta niin vähän, etten juurikaan lue uudestaan kirjoja, jotka olen lukenut joskus aikaisemmin. Yleensäkin muistan melko hyvin, mitä missäkin kirjassa tapahtuu. Jos jonkin kirjan (tässä tapauksessa kirjasarjan) uudelleen lukemista olen miettinyt, niin Harry Pottereiden. Keskustellessani näistä innostuneiden ihmisten kanssa, saan huomata uudestaan ja uudestaan, kuinka paljon pieniä yksityiskohtia on painunut unholaan. Tilasin jo hienon kirjanmerkinkin (ja sain ranskalaiselta ystävältäni pari lisää), jotka sopivat Harry Pottereiden lukemiseen paremmin kuin mainiosti. Kenties otan tästä itselleni projektin! Tai siis lukuhaastehan siitä jo on olemassa. En kyllä yhtään odota innolla neljättä kirjaa. En, en edes vähän. Sirius! ;~;

Everything everything - Nicola Yoon

Kansi ja kuvat: David Yoon

Delacorte Press
2015
ISBN 978-0-553-49664-2
310 s.
☆☆☆☆
Oma

Goodreadsin laskurin mukaan olen lukenut tänä vuonna jo 32 kirjaa. Moniko niistä on päätynyt tekstinä tänne blogiin? Ei kovinkaan moni, suunnilleen puolet. Luovuin jo jokin aika sitten sarjakuvien jatko-osista kirjoittamisesta, sillä tuntuu turhalta kirjoittaa jostain sellaisesta, mikä on jo suurimmilta osin käsitelty. Sarjakuvia olenkin lukenut ihan reippaasti, jotenkin ne tuntuvat edelleen helpomminlähestyttäviltä kuin nämä varsinaiset pitkät romaanit. Ei sillä, luin tämänkin kahdessa päivässä, mutta aloittaminen oli työn ja tuskan takana. Kenties vielä joskus saan takaisin itsevarmuuteni siitä, että pystyn ihan oikeasti lukemaan monta sataa sivua ilman ongelmia. En tiennytkään, että lukujumi voi jättää näin syvät arvet.

Nicola Yoonin Everything Everything tarttui matkaan ensiksikin upean kantensa takia (kansi on livenä vielä jonkin verran upeampi, sillä siinä on tekstuurit kohdillaan), ja toisekseen mielenkiintoisen synopsiksen takia. Kirja kertoo Medeleinesta, joka on allerginen maailmalle. Hän on joutunut viettämään koko elämänsä neljän seinän sisällä, vangittuna taloon, jossa sisäilma puhdistetaan säännöllisin väliajoin, ruoka on tarkkaan valvottua ja kirjatkin saapuvat bakteereista puhdistettuina ja muoviin pakattuina. Miten realistista tuo viimeisin sitten on, mene ja tiedä. Eräänä päivänä Madeleinen naapuriin muuttaa uusi perhe, jonka poikaan Madeleine oitis ihastuu. Olly on vieras ja kiehtova ja komea ja Ollyn huoneen ikkuna on sopivasti Madeleinen ikkunaa vastapäätä.

Vaikka kirja on lopulta ihan puhdasta höpöhöpöä, mutta hyvin kirjoitettua sellaista. Madeleinen maailma on todella rajoittunut ja mielestäni Yoon kuvaa hyvin sitä, miten ihminen sopeutuu kulloisiinkin olosuhteisiin. Olemme me melkoisia selviytyjiä. Ollyn ilmaantuminen Madeleinen elämään vie tytön kertakaikkiaan mennessään ja voisin hyvin kuvitella, että kun ihminen joka ei juuri ole ollut kosketuksissa muiden ihmisten kanssa paitsi internetin välityksellä, kohtaa uuden ja ihmeellisen, komean ja ystävällisen pojan, joka osoittaa mielenkiintoa, niin miten sellaista nyt vastustaisi? Jos kaipaa siis jotain kevyttä, mutta kuitenkin vähän erikoista, niin tässä on oiva valinta siihen tarpeeseen. Loppua kohti kirja tosin paranee/pahenee, miten sen nyt haluaa nähdä, sillä tässäpä onkin sellainen juonenkäänne että huh!