To All the Boys I've Loved Before - Jenny Han

Simon & Schuster
2014
ISBN 978-1-4424-2670-2
355 s.
☆☆☆☆
Oma

Nyt se on testattu; Jenny Han on täydellistä luettavaa lukujumiselle. Tarpeeksi kevyttä, tarpeeksi koukuttavaa, tarpeeksi tunteellista, mutta hyvällä, ei liian raskaalla tavalla. Suosittelen, jos lukemisen kanssa takkuaa!

Törmäsin Jenny Haniin ensimmäistä kertaa lukiessani rakkausnovellikokoelmaa, jonka kirjoittamiseen myös esimerkiksi Rainbow Rowell on osallistunut. Kyseinen novellikokoelma sijoittuu jouluun ja talveen, mutta talvi ehti loppua kesken viimeksi ennen kuin sain kirjan luettua. Silti, Jenny Han oli yksi novellisteista, jonka töitä halusin ehdottomasti lukea lisää. Tilasinkin tämän kirjasarjan toisen osan vahingossa ensiksi, joten sarjan aloitus viivästyi. Nyt kuitenkin luin tämän.

Jenny Hanin kirjoja on kehuttu esimerkiksi niissä kuvatuista perhesuhteista ja niiden kevyestä, iloisesta tunnelmasta. Näin kyllä onkin. Han on todella hyvä rakentamaan ilmapiiriä ja tunnelmaa, mikä tekikin tästä kirjasta yhden parhaimmista nuortenkirjoista mitä olen toviin lukenut. Olin jatkuvasti niin tarinan lumoissa kirjaa lukiessani, etten edes hämääntynyt kikatellessani ääneen julkisissa liikennevälineissä. Aiheuttipa eräs kirjan loppupuolella sattunut tapahtuma ihastuneen huudahduksenkin, joka sai isännän säpsähtämään irti omista puuhistaan. Mitä taas tulee perhesuhteisiin, niistä en osaa juuri mitään sanoa. Tämä kirja keskittyy hyvin tiiviisti sisarussuhteiden ympärille ja ainoana lapsena en niistä osaa sanoa juuta tai jaata. Silti jopa tällainen ainokainen saa tästä kirjasta kyllä varsin pehmoisen kuvan kolmen tyttären muodostamasta sisarusparvesta.

Kirja kertoo siis Lara Jeanista, joka on ollut rakastunut elämänsä aikana viisi kertaa. Jokaiselle pojalle hän on kirjoittanut huolella rakkauskirjeen, joka on samalla ollut jäähyväinen. Hän on pakannut kirjeet kirjekuoriin, laittanut niihin nimet ja osoitteet päälle ja piilottanut ne sitten äidiltään saamaansa hatturasiaan. Hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että joku voisi joskus vahingossa lähettää ne, mutta kun niin käy, Lara Jeanin elämä menee täysin sekaisin. Yksi kirjeiden vastaanottajista on nimittäin Lara Jeanin isosiskon poikaystävä, toinen taas koulun kuningattaren ex-poikaystävä.

Pidin siitä, ettei Han ole kirjoittanut tai edes pyrkinyt kirjoittamaan hahmojaan täydellisiksi. Kaikilla on omat vikansa, osa niistä melko suuriakin, mutta kirjassa nousee isoon osaan toisten hyväksyminen, ymmärtäminen ja anteeksi antaminen. Kirjassa ei selitellä hirveästi miksi joku tekee niin kuin tekee, vaan lukijan pääteltäväksi jää aika paljon. Itse pidin tästä, sillä tosi usein varsinkin amerikkalaisessa kirjallisuudessa väännetään rautalangasta sellaisiakin asioita, jotka ovat oikeastaan itsestäänselvyyksiä. Ehkä joku tykkää siitä, että asiat esitetään valmiiksi paloiteltuina ja selkeässä järjestyksessä, mutta itse tylsistyn herkästi sellaisten kirjojen parissa.

Jotakin tämän kirjan koukuttavuudesta sanonee myös se, että minun oli vielä yhdentoista jälkeen noustava sängystä ja haettava se toinen osa heti luettavakseni.

Hilda ja kivipeikko - Luke Pearson

Kansi: Luke Pearson

Hilda and the Troll
Sarjakuvakeskus
2015 (alkup. 2013)
ISBN 978-952-5972-14-6
40 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

En muista tarkalleen, kuinka törmäsin Kuplaan, mutta blogia selaillessani löysin kuitenkin tämän helmen. Minun oli vakaa aikomus osallistua tämän vuoden sarjakuvafestareille, mutta Helsingin ja väkijoukkojen pelkoni (inhoni) vei jälleen kerran voiton epäilemättä aivan mahtavasta tapahtumasta. Olen saanut huomata jo hyvin lyhyessäkin ajassa, että sarjakuvien kenttä on paljon paljon laajempi, kuin osasin edes kuvitella. Jostain syystä mattimeikäläiselle maalautuu sarjiksista sellainen kuva, että joko kyseessä on joku boy love manga, supersankarimarvel tai sitten joku ihan älytön taidepläjäys, jota kriitikot kiittelevät, mutta jota kukaan ei oikeasti tajua. Sitten joukossa on kuitenkin tällaisia helmiä kuten Hilda ja kivipeikko, sekä vaikka I Kill Giants, joka teki myös suuren vaikutuksen. 

Olen kehittynyt myös ihmisenä (jos sitä haluaa niin ajatella), sillä en tuomitse enää suoralta kädeltä pelkästään taiteen perusteella teoksia. Hildaan ja kivipeikkoon tämä ei varsinaisesti liity, sillä kuten kansikuvastakin jo huomaa, kyseessä on perusteellisen hurmaava teos, jonka tyylissäkään ei ole mitään valittamista. Se on kuitenkin sanottava, että ainakin Espoossa tämä oli sijoitettu kuvakirjoihin eikä suinkaan sarjakuviin.

Luke Pearsonin sarjakuvassa on viehättävä tunnelma ja Hilda on ihana tyttö. Hän elää laaksossa, jossa on ihan normaalia, että ovesta kävelee metsäläinen muassaan sylillinen polttopuita ja asettuu olohuoneen lattialle makaamaan. Hilda rakastaa sateella teltassa nukkumista ja omistaa pienen sarvekkaan ketun, joka aiheutti ainakin itsessäni samanlaisen kyyneltyneen ihastuksen huokauksen kuin nyt vaikkapa saukot ja koiranpennut. Vaikka sarjiksen tunnelma on ihana ja tyylikin viaton ja lapsekas, olisin kaivannut tähän edes toisen mokoman lisää. Tai vaikka kaksi tai kolmekin mokomaa. Ilmeisesti sarjakuva ammentaa aineksia skandinaavisesta mytologiasta, mutta mitään tässä ei kyllä selitellä. Hildan suhtautuminen kivipeikkoihin muistuttaa hyvin pitkälti omaa suhtautumistani muumimörköön ollessani vielä pieni, mutta sillä erotuksella, että Hilda todella elää samassa maailmassa kivipeikon kanssa.

Tämä upposi kuin häkä myös lukemiseen tympääntyneeseen mieleeni, eli suosittelen kaikille! Tässä on kauniita kuvia ja vain hyvin vähän hyvin yksinkertaista tekstiä, sekä peikkoja, jotka eivät olekaan sitten loppujenlopuksi ihan niin pelottavia kuin voisi kuvitella. <3

A Natural History of Dragons - Marie Brennan

Kansi: Todd Lockwood

Tor Books
2013
ISBN 978-0-765331969
334 s.
☆☆☆☆
Oma

En voi vastustaa kauniita asioita. En eritoten sellaisia, joissa yhdistyy luonnontieteiden kauneus, lohikäärmeet ja juuri Lockwoodin taiteen kaltainen pienten yksityiskohtien ja tarkkojen viivapiirrosten herkkä kudelma. En voi vastustaa lohikäärmeitä. Ei siis ollut yhden ensimmäistä syytä, miksi en olisi hyppinyt paikallani silkasta visuaalisesta innosta, kun näin tämän kirjan Goodreadsin ehdotuskarusellissa. 

Harmi vain, että tilattuani kirjan, minuun iski tämän vuosikymmenen pahin lukujumi, joka ei suoraan sanottuna ole hellittänyt vieläkään. Halusin kuitenkin päästä käsiksi tähän kirjaan, joten käytin kuukauden ilmaisen audible creditini tästä tehtyyn äänikirjaan, ja onneksi niin! Äänikirjan lukee Kate Reading, joka on uskomaton lukija. Hänen äänensä taipuu erilaisiin, eripainoisiin, erilaisin murtein korostettuihin ääniin. Hän osaa kuulostaa arvokkaalta vanhalta rouvalta, jollaiseksi lady Trent on ajan saatossa muotoutunut, mutta myös siltä 19-vuotiaalta tytönheitukalta, joka mistään mitään tietämättä antautuu vaaroihin, joita ei viktoriaanisen ajan Englannissa (tai Scirlandissa) voisi naisen kuvitellakaan joutuvan kohtaamaan.

A Natural History of Dragons kertoo siis kuvitteellisen lady Trentin elämäntarinan. Kirja alkaa aivan hänen lapsuudestaan ja innostuksestaan sparklingseihin, eräänlaisiin pienen pikkuruisiin lohikäärmeisiin, joita elää Scirlandissa, ja jotka vielä lady Trentin lapsuudessa (jossa hänet tunnetaan vielä nimellä Isabella) luetaan hyönteisten luokkaan. Kirjaa postista odotellessani lueskelin Goodreadsista kirjan arvioita, ja muutamakin asia pisti silmään. Sanottiin, että tämä kirja on hidastempoinen, eikä oikeastaan vastaa nimeään. A Natural History of Dragons on toki muistelmateoksen tyyliin kirjoitettu ja sikäli melko rauhalliseen tahtiin kerrottu, mutta tylsä se ei missään nimessä ole. Isabellalle tapahtuu aina ja jatkuvasti. Olisin kenties toivonut tähän hiukan enemmän tunteita ja hekumaa, mutta toisaalta päähenkilö on tieteen nainen eikä mikään tunteellinen seurapiiriperhonen, joten asioiden suorasukaisuus ja tiukka asiallisuus selittyy hyvin Isabellan luonteella. Mitä taas tulee kirjan nimeen, niin koen sen hyvinkin oikeutetuksi. A Natural History of Dragons on teos, joka muodostuu Isabellalle jo hyvin nuorena varsin käänteentekeväksi teokseksi ja sillä on arvokas asema hänen uransa käynnistämisessä.

Koska kuuntelin tämän valtaosin äänikirjana, minulta meinasivat tyystin mennä ohi painettuun laitokseen sisällytetyt piirrokset, nekin Lockwoodin käsialaa, jotka elävöittävät tarinaa omalta osaltaan huomattavasti. Erityisen koskettava oli kuva lady Trentin aviomiehestä Jacobista, mutta siitä ei tässä sen enempää. Suosittelen tätä mitä sydämellisimmin kaikille lohikäärmeistä kiinnostuneille, joille muistelmateosten kirjoitustyyli ei ole liian raskas. Itse ainakin koin tämän paikoin hyvinkin jännittäväksi, mutta ymmärrän, ettei tämä kaikkiin vaikuta samalla tavalla.

Yksin Marsissa -arvonta!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

No nyt se on tapahtunut!

Into Kustannus julkaisi lokakuun alussa Andy Weirin upean, mahtavan, erinomaisen ja loistavan tieteiskirjan The Martianin suomennoksen. En voi sanoin kuvailla, kuin onnessani olen, että tämä kirja pääsee nyt myös suuren suomalaisen yleisön käsiin (joskin minun englanninkielinen kappaleeni kiertää edelleen ystävien käsissä, Helena~? <3). Onnesta sekopäisenä lähestyin Intoa ja kyselin, josko heillä riittäisi hyvää tahtoa niin paljon, että auttaisivat pikkuruista ja köyhää blogistipeikkoa järkkäämään tämän julkaisun kunniaksi arvonnan ja kyllä vain!

Nyt siis arvotaan paitsi kaksi Into Kustannuksen lahjoittamaa Yksin Marsissa -teosta, myös Lukevan peikon kustantamat leffaliput samaan aikaan ulos tulleeseen elokuvaan. Laitan siis samaan pakettiin kovakantisen kirjan ja kaksi kappaletta Finnkinon vapaalippuja, jotka voi käyttää joko tähän leffaan tai sitten johonkin muuhun. Teattereissa ei tosin taida juuri nyt mennä oikeastaan mitään muuta katsomisen arvoista, joten tiedän teidän tekevän fiksun valinnan! ~.n Arvottuun pakettiin kuuluu siis, toistan, kovakantinen kirja ja kaksi kappaletta Finnkinon teattereihin kelpaavia elokuvalippuja.

Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen osallistumisestasi. Kirjoita kommenttiisi, seuraatko Lukevaa peikkoa jossain somessa ja jos niin missä, tai oletko kenties rekisteröitynyt seuraaja ihan täällä blogin puolella. Suosin lukevia pikkupeikkoja, tietenkin, joten jos et vielä seuraa missään, niin nyt on vihoviimeinen hetki!

Onnea arvontaan ja huijareille käyköön huonosti!

Arvon kirjat sunnuntaina, kun palaan partioretkeltä! Aikaa osallistua on siis sunnuntaihin, sanotaan vaikka klo 18.00 saakka! Postitus tapahtuu seuraavalla viikolla.

Arpaonni osui tällä kertaa Markkaan ja Niina T.:hen! Laittakaa minulle yhteystietonne, niin postitan kirjat ja leffaliput ensi viikon kuluessa.

Kiitos kaikille osallistujille ja pitäkäähän silmät auki, koetan keksiä jotakin todella makoisaa rikki menneen satasen kunniaksi! ~.n <3

Innolla on vielä näköjään joku omakin kilpailu menossa, voitte osallistua näillä myös siihen! :D

PS. Blogiin on liittynyt 100. rekisteröitynyt seuraaja ja pyöreisiin lukuihin liittyvä neuroosini pakottaa minut järjestämään jotakin erityistä sen kunniaksi. Tästä kuitenkin lisää hiukan myöhemmin (kirjastopeikon palkkapussi on pieni ja heiveröinen, eikä se riitä kahteen arvontaan samassa kuussa)! Kiitos kaikille seuraajille, tykkääjille ja lukijoille, jokainen teistä on arvokas ja paras ja ihanin! <3