Uprooted - Naomi Novik

Macmillan
2015
ISBN 978-1-4472-9413-9
435 s.
☆☆☆☆☆
Oma

Uprooted on - kuten selkeästi varmasti huomaatte - jälleen yksi niistä kirjoista, jotka ostin puhtaasti kannen vuoksi. Muistan päästäneeni ihastuneen henkäisyn nähdessäni PeruseProjectin Reganin heilauttavan tätä kimaltavaa, kaunista kirjaa kameran edessä. Klikkasin itseni suoraan verkkokauppaan ja tilasin tämän, vaikka periaatteessa kuukauden kirjabudjetti oli jo totaalisen käytetty. Ai miten niin minulla on ongelma? Eihän ole. Eihän?

Teos kertoo kylästä, joka sijaitsee laakson siinä reunassa, joka on lähimpänä valtavaa, korruptoitunutta hirviömetsää, josta aina silloin tällöin kävelee ulos Walkereita, jotka vievät kyläläisiä mennessään. Kylää vartioi tornissaan asustava velho, joka tunnetaan nimellä Dragon. Dragon vaatii kerran kymmenessä vuodessa palvelijattarekseen yhden nuoren naisen, eikä kukaan oikeastaan tiedä miksi. Kaikki tornista palanneet tytöt ovat kasvaneet kopeiksi ja kauniiksi, eivätkä tahdo enää jäädä laaksoon, vaan lähtevät kaikki maailmalle, kuka minnekin. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä siinä, että Dragon ei ole kajonnut heihin. Agnieszka, kirjan päähenkilö, on yksi ehdokkaista, mutta koko laakso on siinä uskossa, että Agnieszkan paras ystävä Kasia on se, jonka velho todennäköisimmin valitsee. Siltä tilanne jo näyttääkin, mutta sitten Dragonin katse takertuu Agnieszkaan ja turhautuneena velho vie hänet torniinsa. Agnieszka osoittautuu hyvin erilaiseksi kuin aiemmat Dragonin palvelijattaret, ja hyvä niin, sillä vaikeudet uhkaavat.

Luin Goodreadsista arvostelun, jossa tätä kirjaa kuvattiin sanalla "wordy", ja sanaisa tämä todellakin on. Sivut ovat tiiviitä ja täynnä tekstiä, eikä kirja salli minkäänlaista skippailua, sillä joka kappaleessa tapahtuu ja paljon. Huomasin eilen illalla jo hiukan väsyneenä tätä lukiessani, että minun oli aika ajoin palattava takaisin alkuun, kun en jaksanut keskittyä kokonaisiin kappaleisiin ja hukkasin ihan kokonaan jutun juonen. Toisaalta kirjassa on todella mukaansatempaava juoni ja tarina, jossa on joitakin hyvin satumaisia elementtejä. Satukirjaksi tätä ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan, sen verran raakuuksia ja intiimejä kanssakäymisiä kirjasta löytyy (mielestäni näitä intiimejä kanssakäymisiä olisi saanut olla enemmänkin, koska Dragon, ah ja voih! <3).

Pidin Novikin luomasta maailmasta, vaikka yhteys tähän meidän maailmaamme onkin aika selvä. Agnieszka elää valtiossa nimeltä Polnya, joka taistelee Rosyaa vastaan, Metsän sijaitessa näiden kahden valtion välissä. Metsä ei syrji ketään vaan kaappaa uhreikseen ihan yhtälailla polnyalaisia kuin rosyalaisiakin. Kirjassa on melko paljon myös politiikkaa ja taisteluita, mutta kaikenkaikkiaan päällimmäiseksi muistijäljekseni tästä jäi varsin kaunis, joskin sydäntä särkevä tarina eläväisistä ja inhimillisistä hahmoista. Vaikka kyseessä mitä ilmeisimmin on yksittäisteos, en pistäisi laisinkaan pahakseni, vaikka Novik päättäisi kirjoittaa Agnieszkasta ja Dragonista toisenkin kirjan. Periaatteessa tilaa Novikin luomassa maailmassa kyllä olisi myös jatko-osalle, mutta kenties joistakin kirjoista kannattaa nauttia sen hetken, kuin ne kestävät, eikä pyrkiä väkisin pidentämään tarinaa. Silti, näitä hahmoja tulee ikävä. <3