30. joulukuuta 2011

Matkijanärhi - Suzanne Collins

“Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto...”

Nälkäpelin viimeinen osa johdattaa lukijan Katniss Everdeenin rinnalla vallankumouksen syövereihin, seuraa hänen nousuaan Matkijanärheksi, kapinan kasvoiksi ja sukeltaa hänen kanssaan niin kapinallisten kuin Capitolin johdonkin monimutkaisiin juonitteluihin. Kirjan aikana rajat hyvän ja pahan välillä hämärtyvät ja lopulta häviävät kokonaan, kaiken sotkeutuessa yhdeksi suureksi sekametelisopaksi. Kirjasta ei puutu vauhtia, verta tai tulta, ihmisuhreilta ei vältytä ja loppujen lopuksi kirja on hyvin Harry Potter.

En ole ikinä pitänyt päätösosista. Harry Potterin päätösosa oli kamala. Twilightin kaksi viimeistä osaa olivat hirveitä. Ja niin on Nälkäpelinkin. Collinsin taidokkuus kirjailijana ei ole hävinnyt mihinkään, eikä kirja vaikuta samalla tavoin pakolla ulos oksennetulta kuin esimerkiksi juuri mainitsemani Twilightin loppupää. Collins on jaksanut pitää narut käsissään loppuun asti, eikä unohda päätellä viimeisintäkään lankaa - ja siinä hän menee vikaan. On asioita, jotka pitäisi jättää kertomatta. Onnellisen lopun salaisuus on siinä, että tietää milloin lopettaa, ja Collins vie kirjasarjansa puolta askelta liian pitkälle.

En voi sanoa olevani pettynyt, koska en ole. Toiminta jatkuu viimeiselle sivulle saakka, ja Katniss jopa tekee päätöksiä, jotka ehkä itsekin olisin tehnyt, tai joita ainakin käskin (ääneen, niin turhaa kuin se onkin!) häntä tekemään. Tempauduin tarinan mukaan aivan yhtä lailla kuin kahdessa aikaisemmassakin osassa ja purin hampaita yhteen Katnissin kanssa samaan aikaan. Suzanne Collins on todella taiturimainen kirjailija, jonka muihinkin teoksiin kannattaisi ehkä tutustua.

☆☆☆☆


27. joulukuuta 2011

Vihan liekit (Osa 2) - Suzanne Collins

“Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että tämän käytös pelissä yllytti ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän kihlautumisensa vielä pelastaa tilanteen?”

Vihan liekit jatkaa siitä, mihin Nälkäpelin ensimmäinen osa päättyy. Se ei ole samanlainen vahvoja tunteita herättävä teos, mutta se kuljettaa juonta tehokkaasti eteenpäin ja valmistelee sarjaa huikeaan päätökseen. Vihan liekit alkaa hiukan hitaanlaisesti, mutta tempaa lukijansa jälleen pyörteisiinsä sopivilla annoksilla pukuloistoa, ihmisoikeuksien polkemista ja Capitolin jäynyyksiä. Jokainen sivunkääntö paljastaa uusia ihanuuksia tai hirveyksiä, jotka pitävät lukijan otteessaan.

Katnissin sisäinen taistelu kahden miehen välillä ja hiljainen, muilta vyöhykkeiltä piilotettu kansannousu ovat kirjassa elementtejä, joita todella tekee mieli seurata. Loppuvaiheessa tulee hetkiä jolloin tekee mieli huutaa Katnissille, että “etkö nyt jo tajua?!”, mutta näidenkin tunteita nostattavien hetkien välissä on huumoria ja surua, erilaisia hahmoja jotka erottuvat toisistaan paitsi ulkonäöltään (jotkut ovat todella poikkeavia), myös luonteenlaadultaan.

En malta odottaa, että pääsen käsiksi sarjan kolmanteen ja viimeiseen osaan, joka takuulla salpaa hengityksen ja saa kämmenet hikoamaan jännityksestä!

☆☆☆☆

The lost and forgotten languages of Shanghai - Ruiyan Xu

Is a book about a man who loses his ability to speak in Chinese, but recalls broken bits of English he used when he was still a kid living in the US. His wife does not speak English and neither does their young son. The beginning of the book is very realistic, very vivid. Ruiyan Xu is an excellent describer of events and places. You can actually taste the sunshine and dust during the first part of the book.

But then the all so traditional love triangle sets in. There is nothing loveable about Dr Neal, other than her ability of speaking English - she is American, afterall - but somehow Li Jing, the man who lost his primary language, falls for her, while his wife Meiling works herself to the bone trying to save his company and their family.

The best books are the ones that are able to raise emotions, in both good and bad, and this book does just that. By the end of it you just hope you could strangle Dr Neal and make everything better, but you can’t. The lost and forgotten languages of Shanghai is a very realistic story of a love triangle and it ends in tragedy. One of it’s main characters becomes a side character by the end of it, and one of the lesser characters is brought forward to the limelight.

For the lovers of Shanghai, love triangles, realistic storytelling, careful descriptions and cultural novels, this is just the thing for you. If you can’t settle for compromises, then don’t read this; it will only get you annoyed.

☆☆☆☆