Attack on Titan, Vol. 1 - Hajime Isayama

進撃の巨人 (Shingeki no Kyojin)
Kodansha Comics
2012 (alkup. 2010)
ISBN 978-1-61262-024-4
208 s.
☆☆☆☆
Oma

Kävin viime talvena Tampereella sarjakuvatapahtumassa, jonka nimi juuri nyt pakenee mielestäni. Päällimäisimpinä muistoina mieleeni jäivät kammottava väentungos (ei hyvä tällaiselle ihmisistä häiriintyvälle tyypille kuin minä) sekä ympäriinsä kävelevät, tismalleen samannäköisiksi pukeutuneet tytöt, joilla oli valkeat housut, ruskeat saappaat sekä takki, jonka selässä oli siipien kuva. Koska tunnustan olevani täysin otaku-scenestä tipahtanut kalkkis, kysyin ystävältäni Anskulta, keitä nuo tytöt oikein cossasivat. Vastaus oli, että Mikasaa Attack on Titanista. Jätin asian sikseen, kunnes silmiini osui sarjasta tekeillä olevan live action elokuvan traileri, joka vaikutti aivan järjettömän siistiltä (laitan linkin tuonne loppuun, katsokaa ihmeessä jos vähääkään kiinnostaa).

Olen lukenut kautta aikojen mangaa todella valikoivasti. Lempisarjoihini ovat lukeutuneet Ai Yazawan työt (NANA, Paradise Kiss) sekä CLAMPin sarja nimeltä Chobits. Pidän aivan tietynlaisesta piirrostyylistä ja Ansku varoittelikin, ettei tämä sarja välttämättä miellyttäisi visuaaliselta ilmeeltään minua. Ei tämä aivan niin kauhean näköinen ollut kuin kenties oletin, mutta jotakin hätäisesti piirrettyä ja vähän huolimatontakin tässä kyllä oli. Titaanien mittasuhteet ovat (ilmeisesti tarkoituksella) aivan päin mäntyä ja jotkin ruudut tuntuivat vähän hutaisten tehdyiltä. Toisaalta on ymmärrettävä japanilaisten julkaisujen järjetöntä aikataulua ja julkaisupolitiikkaa.

Attack on Titan sijoittuu siis jonkinlaiseen vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa ihmiskunta jakaa planeettansa pelottavien, ihmisiä syövien titaanien kanssa. Ihmiset ovat joutuneet vetäytymään kaupunkia, jota suojaa kolme huimaavan korkeaksi rakennettua muuria. Edellisestä varteenotettavasta titaanien hyökkäyksestä on jo pitkä aika ja ihmiset ovat alkaneet tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Ainoa, joka jaksaa paasata titaanien vaarallisuudesta on sarjan päähenkilö Eren, joka on menettänyt edellisessä titaanien hyökkäyksessä vanhempansa. Hänen kannoillaan häälyy Mikasa, joka ilmeisesti on noussut yhdeksi sarjan suosituimmista hahmoista (ainakin siis cossareista päätellen). Eren ja Mikasa ovat molemmat kouluttautuneet sotilaiksi ja aikeissa ilmoittautua siihen jaostoon, joka tekee tiedustelutehtäviä muurien ulkopuolelle ja kohtaa kaikkein eniten vaaroja. Sitten titaanit ilmestyvät jälleen ja murtautuvat miltei naurettavan helposti läpi uloimmasta muurista, kylväen tuhoa ympärilleen.

Kyseessä on aivan ehdottomasti toimintapainotteinen manga, jossa ei kaihdeta esittää verta ja suolenpätkiä. Titaanit syövät ihmisiä näennäisesti omaksi ilokseen, sillä mitään muuta ne eivät näytä syövän, eivätkä ne kuole nälkään vaikkeivät saisikaan ihmislihaa ruoakseen. Sarja alkaa siinä määrin vetävästi, että luettuani kaksi ensimmäistä osaa haluaisin käsiini myös seuraavat osat. Malttaa kuitenkin täytyy, sillä opinnot alkavat ensi kuussa ja sitten kaikki rahani menevätkin taas junalippuihin, hotelliyöpymisiin ja oppikirjoihin. Onneksi on kirjasto!