HarperCollins e-books
2010
ASIN: B0036F6WYO
416 s. (653 KB)
☆☆☆
Oma
(8.7.2014)
Heinäkuun lukupiirikirjaksi valikoitui Joe Hillin Sarvet. Lukeminen on ollut lomasta huolimatta todella hidasta, sillä päätimme loman alkajaisiksi remontoida eteisen. Se olikin sitten suurempi homma kuin aluksi kuvittelimme ja ensimmäinen lomaviikko upposi tyystin siihen. Jäljellä on kuitenkin vielä viikko tehokasta lukuaikaa ja jonossa monta (luultavasti) hienoa kirjaa. Meillä on ollut piirissä tapana, että kukin päättää vuorollaan, mitä seuraavaksi luetaan. Näin jännitys pysyy yllä aina seuraavan kirjan julkistamiseen saakka ja uuteen kirjaan on helppo sukeltaa innolla. Aloitin joskus Hillin Sydämen muotoisen rasian, joka tosin jäi kesken, sillä vaikka luin sitä kesähelteillä parvekkeella auringonpaisteessa, se oli minulle liian pelottava. Ihan totta, sellaisia kirjoja ei usein tule vastaan. Joe Hill oli siis jättänyt jo jonkinlaisen muistijäljen joten lähdin lukemaan Sarvia tietyin ennakko-oletuksin. Ei olisi taaskaan pitänyt. Halusin Sarvet käsiini niin nopeasti kuin mahdollista, mutta sitä ei ollut lähikirjastoissa hyllyssä eikä tilaaminenkaan tullut kysymykseen, joten päädyin nappaamaan käteeni isännän Kindlen ihkaensimmäistä kertaa.
Sarvet kertoo Igistä, joka herää aamuna krapulaisena ja sarvipäisenä. Hän tapaa ensimmäisenä olohuoneesta tyttöystävänsä, joka tunnustaa harvinaisen suorasanaisesti halunsa tunkea naamansa donitsilaatikkoon ja syödä kuin sika, sekä samaan hengenvetoon pettäneensä Igiä edellisenä iltana tämän vanhan ystävän kanssa. Ig on yllättäen kummastuneempi sarvistaan kuin tyttöystävänsä oudoista jorinoista, joten hän suuntaa ensiapuun tarkastuttaakseen päänsä. Sama meininki jatkuu terveysasemallakin, ihmiset tuntuvat suorastaan pyytävän Igin lupaa tehdä pahuuksia, laukoen samalla julmia totuuksia Igistä. Ignatius Perrish on nimittäin ollut syytettynä entisen tyttöystävänsä Merrin Williamsin raa'asta raiskauksesta ja murhasta. Hänet on päästänyt pälkähästä ainoastaan todisteiden puuttuminen ja rikkaat vanhemmat, näin ainakin kylillä juorutaan. Ig ei siis ole todellakaan mikään suosittu hahmo kaupunkilaisten keskuudessa, sillä kaikki tuntuvat uskovan, että Ig todella murhasi tyttöystävänsä. Ei aikaakaan, kun Igille paljastuu todellinen syyllinen ja kaiken aikaa kasvavat voimat tekevät kostosta aina vain suloisemman.
Sarvet ei ole yhtä mukaansa tempaava kuin Sydämen muotoinen rasia. Se ei ole pelottava, eikä oikeastaan edes jännittävä. Kirja pyörittelee todella väsynyttä raamatullista tematiikkaa ja hyvän ja pahan asetelmia mietitään useampaankin otteeseen. Ajassa hypitään huolettomasti ees ja taas, välillä Merrin on elossa, välillä ei, välillä kerrotaan ihan jostain muusta ja sitten palataan taas asiaan.
Sarvien pelastukseksi koituukin musta huumori, jota viljellään laajalti ja joka ainakin minua onnistui naurattamaan useampaankin otteeseen. Merrin on hauska hahmo, joka ei oikeasti ole juurikaan läsnä kirjassa mutta joka on silti onnistuttu saamaan olennaiseksi ja pintaraapaisua syvemmäksi hahmoksi. Odotin koko kirjan ajan Merrinin omaa selitystä kaikelle tapahtuneelle. Täytyy myös tunnustaa, että Hill pyörittelee lukijaa muutenkin melkoisesti, paitsi aika- ja henkilömuutoksilla, myös huijaamalla. Kirjaa lukiessa täytyy muistaa, että kukin näkökulma on kertojahahmon oma, eikä siksi ihan täysin luotettava.
Mitä taas tulee ihkaensimmäiseen e-lukukokemukseeni, olen edelleen perinteisen kirjan kannattaja henkeen ja vereen. Kindle on näppärä laite, kevyt ja mukava kädessä. Meiltä löytyy Paperwhite, jossa on säädettävä taustavalistus. Se on suunnattu niin, ettei se paista suoraan silmiin (mikä silmiä siis yleensä tuppaa väsyttämään). Sain kerrankin lukea yötä myöten keskeytyksittä, hyvät ja huonot puolensa siinäkin. Kindlen alareunaan saa näkyviin erilaisia tietoja ja aluksi siinä näkyi aika, joka minulta luultavimmin menee kirjan lukemiseen. Huomasin todella pian kilpailevani itseni kanssa ja ahdistuvani, kun aikamäärä nousi joskus jopa puolella tunnilla. Isäntä sitten vaihtoi siihen niin, että siinä näkyi enää aika luvun loppuun. Se helpotti jonkin verran. Toisessa alakulmassa näkyy prosentteina edistyminen, mikä on sinällään ihan jees, mutta tykkään enemmän kirjasta fyysisenä esineenä kun voin sormin tunnustella, missä vaiheessa tarinaa olen menossa. Prosenttiluku sisältää myös kaikki liitteet ja kiitokset, jotka yleensä rajaan paksuista (esim. Tulen ja jään laulusta) kirjoista kirjanmerkillä pois. Ihastuin kuitenkin Kindleen sen verran, että voisin hommata sellaisen itsellenikin, pitkiä junamatkoja silmälläpitäen. ~.n
