WSOY
Suom. Maria Lyytinen
2011
ISBN 978-951-0-37239-5
354 s.
☆☆☆☆
Kirjasto
Muistelisin, että kollegani Paula suositteli tätä kirjaa minulle jo aika heti tämän ilmestyttyä. Sittemmin tätä ovat kehuneet monet, mutta jotenkin olen aina lykännyt ja ajatellut, etteivät historialliset romaanit ole minua varten tai etten osaa niitä lukea. Pyöveli osoitti hyvin, että ole väärässä, ja Havasteen Tuulen vihat -sarja osoitti, että historiallinen romaani saattaa olla paras genre, mitä on ylipäätään olemassa. Niinpä vihdoinkin kaivoin tämän esiin lukupinkasta ja päätin nyt edes yrittää, vaikka vähän epäilin jaksamistani. Olihan tässä sentään monta sataa sivua ja kohtalaisen pieni teksti.
No, olin väärässä. Ahmin kirjaa siihen tahtiin, etten olisi millään malttanut esimerkiksi nousta sohvalta kauppaan ja sieniretkelle. Nousin sentään, mutta koska päivällä ei jäänyt aikaa lukemiseen, luin tätä viime yönä kahteen saakka, kunnes kirjan lopussa tuijottelivat kiitokset. Olisin ihan hyvin voinut lukea vielä toiset 354 sivua. Sepetyksen kirjoitustyyli (ja/tai suomennoksen tyyli) on mainio ja mietinkin, että hommaisin tämän omaksi, sillä tämän voisi hyvin lukea vielä joskus uudestaankin. Ajanjakso on melko vähän nuortenkirjallisuudessa tutkittu, aivan erityisesti, kun teoksen tapahtumat sijoittuvat osittain Liettuaan, joka on ainakin minulle hyvin vieras maa.
Harmaata valoa sijoittuu siis 1940-luvulle, aikaan, jolloin Neuvostoliitto kärräsi Stalinin käskystä tuhansittain ihmisiä pakkotyöleireille näiden ammattien ja yhteyksien vuoksi. Ketään ei säästelty, ja sen Sepetys tekee kirjassaan hyvin selväksi. 15-vuotias Lina, hänen äitinsä sekä hänen pikkuveljensä viedään yön pimeydessä kotoaan. Heille ei kerrota mihin heitä ollaan viemässä tai miksi, neuvostoliittolaiset sotilaat vain käskevät liikkumaan nopeammin lastatessaan liettualaisia kuorma-autojen lavoille. Kyytiin nakataan myös aivan hetki sitten synnyttänyt nainen vauvoineen. Tämä on vasta ensimmäinen lukuisista julmuuksista ja raakuuksista, joita Lina ja kumppanit joutuvat neuvostoliittolaisten taholta kohtaamaan.
Suomalaisena on helppo unohtaa muiden maiden tuohon aikaan läpikäymät kärsimykset, onhan meillä oma siivumme historiaa Venäjän ja Neuvostoliiton kanssa. Usein ihminen on muutenkin siinä määrin itsekäs, että keskittyy vain oman kansansa historiaan ja kärsimyksiin, mieluusti unohtaen muut. Eikä siinä sinällään mitään, onhan sitä kärsimystä muisteltavaksi jo siinäkin, mutta sitten sitä lukee tällaisen kirjan ja tulee ajatelleeksi, etteivät asiat ehkä kenties sittenkään olleet meillä ihan niin hirvittävän huonosti. Toki Lina kohtaa suomalaisiakin neuvostoliittolaisilla vankileireillä. Jotenkin oli virkistävää (joskin paikoin hyvin raskasta) lukea sellaisista tapahtumista, joihin ei ole juuri koskettu edes koulun historiantunneilla. Täytyy silti tunnustaa, että liikutuin hiukan, kun kirjassa tohtori Seltzer vastaa Linan äidin kysymykseen "Ryhtyvätkö suomalaiset neuvotteluihin?" sanomalla "Suomalaiset ovat vahvaa kansaa. He taistelevat." Vahvoja ovat kyllä teoksen liettualaisetkin.
Historiallisesti sivistävän antinsa lisäksi Harmaassa valossa on myös aika hienosti kirjoitettu rakkauskuvio, joka kehittyy hyvin hitaasti, mutta sitäkin kutkuttavammin. Lina on revitty ulos arjestaan ja pakotettu tekemään nälkää kärsivänä ruumiillista työtä sillä välin, kun neuvostoliittolaiset sotilaat seisoskelevat tyhjän pantteina vieressä ja polttelevat tupakkaa. Leirin toiselta laidalta kuitenkin usein katselee hurjan komea Andrius, jota kohtaan Linalla on varsin ristiriitaisia tunteita. Pidin romanssin hitaasta ja maltillisesta kehityksestä en ainoastaan siksi, että se tuntui aidommalta, vaan myös siksi, että Lina tuntui todella tarvitsevan aikaa. Sepetys on kirjoittanut tämän kuvion kovin huolella ja hahmojaan ajatellen.
Teos on muutenkin jotenkin kovin soljuvasti kirjoitettu ja "helppolukuinen", eli joutuisasti etenevä. Tämän kahmii suunnilleen yhdeltä istumalta, mikäli sodan raakuudet eivät pakota pitämään taukoa. Jos historiallinen romaani kiinnostaa, muttet tiedä mistä aloittaisit, suosittelen kokeilemaan tätä! Tässä on sitä kaikkea. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti, niin palaillaan! ~.n