The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Tor
2014
ISBN 978-0-7653-3197-7
331 s.
☆☆☆☆☆
Oma
A Natural History of Dragons

Kate Reading käännytti minut lopullisesti äänikirjojen ystäväksi kuunneltuani tämän sarjan ensimmäisen osan, jonka arvioon löytyypi linkki tuosta yläpuolelta. Periaatteessa Lady Trentin muistelmia voi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta toisaalta suositeltavaa on, että suojelee itseään kaikesta huolimatta spoilereilta ja lukee järjestyksessä. Yksi massiivinen spoileri tässä arviossa ainakin tulee, heti seuraavan kappaleen alussa. Älkää sanoko, ettenkö varoittanut.

Jacobin kuolema on jättänyt Isabella Camherstin tuuliajolle. Leskeys tuo elämään vakautta ja vapautta, joita naimattomilla tai naimisissa olevilla naisilla ei yleensä ole. Isabellalla on pieni lapsi, isänsä ilmetty jäljennös, jota Isabella ei osaa kohdata mitenkään. Hänelle on siis helpotus, kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta lähteä uudelle tutkimusretkelle, tällä kertaa vuoristojen sijaan soisiin maisemiin. Hän matkaa sodan riepottelemaan Erigaan muassaan Vystranassakin mukana ollut Tom Wilker sekä Natalie Oscott, jonka isä ei laisinkaan ilahdu nuoren tyttären matkustusinnosta. Sen sijaan, että Natalie jäisi kotiin naitavaksi jollekin vanhempien valitsemalle herrasmiehelle, Isabella salakuljettaa hänet mukanaan laivaan ja tarjoaa näin pakokeinon.

Mitä pidemmälle luen tätä sarjaa, sitä enemmän rakastun. Isabella Camherst on ihanan itsepäinen, itsenäinen ja esimerkillinen nainen. Hän elää ajassa, jossa naisille ei suoda erivapauksia eikä heitä hyväksytä osaksi tieteellistä yhteisöä (juu, sellainenkin aika on ihmiskunnan historiassa nähty, toivottavasti ei nähdä enää!), mutta se ei Isabellaa pysäytä. Hän myös tukee Natalien pyrkimyksiä kehittyä insinöörinä, alalla joka vielä luonnontieteitäkin enemmän katsotaan miesten alaksi, oman maineensa menettämisen uhallakin. Isabellaa ei pidättele myöskään pieni poika, jonka hän jättää tämän sedän perheen hoiviin matkansa ajaksi. Kaikenkaikkiaan hän kieltäytyy jäämästä kotiin, yhteiskunnan paineiden ja sääntöjen kahlitsemaksi.

Parasta tässä kirjassa olivat kuitenkin lohikäärmeet. Isabellan maailma avartuu, kun hän matkustaa seurueineen kuukausiksi Mouleenin soille, paikkaan, joka tunnetaan yleisemmin Vihreänä Helvettinä. Brennan kirjoittaa niin taidokkaasti, että sitä ihan kuvittelee olevansa itsekin tropiikissa ötököiden syötävänä, tutkimassa lohikäärmeitä, joiden siipinivelet ovat sopeutuneet niin liitämiseen kuin uimiseenkin. Isännän kommentti kertonee kaiken tarvittavan tämän kirjan koukuttavuudesta: "Näytät vähän eksyneeltä." Kai nyt.