Vengeance Road - Erin Bowman

Houghton Mifflin Harcourt
2015
ISBN 978-0-544-46638-8
327 s.
☆☆☆☆
Oma

Villi länsi ja siitä kertovat tarina kiehtovat minua suuresti. Rakastan (etenkin näin sydäntalvella) lukea kuivista, kuumista ja pölyisistä paikoista, joita asuttavat kojootit ja joihin eksyminen on hengenvaarallista. Kuolema saattaa koittaa niin kalkkarokäärmeen, säikähtäneen hevosen, hiekkamyrskyn tai luodin - joko tahallisen tai tahattoman - toimesta, aurinko paahtaa yksinäisen ratsastajan niskaan ja ainoaa seuraa ovat tuuli ja satunnaiset villieläimet. Luonto ei kumarra ketään ja valkoista miestä uhkaa alkuperäisväestö, joka on suhtautunut maidensa riistämiseen liian kauan liian hellämielisesti.

Ei siis liene mikään ihme, että kun silmieni eteen ponnahti näin uskomattoman mahtavalla kannella varustettu nuortenkirja, joka sijoittuu vuoteen 1877, Arizonaan, en pystynyt mitenkään vastustamaan houkutusta. Kirjan kansi on vielä erikoisen tuntuinenkin, jotenkin hiukan muovisempi ja karheampi kuin yleensä. Sisäkansikin on ruskeaa nahkajäljitelmää, joka hyvin korostaa kirjan fiilistä. 

Teos kertoo nuoresta Kate Thompsonista, jonka isä hirtetään puuhun näennäisesti ilman mitään syytä. Kate naamioituu pojaksi ja lähtee ajamaan murhamiehiä takaa, vannoen kostoa. Isänsä neuvoa noudattaen Kate etsii käsiinsä Aben tilan, jonne Katea on käsketty menemään mikäli hänen isälleen sattuisi jotakin. Abe on aikaa sitten kuollut, mutta tilaa asuttavat Aben lapset, Sarah, Will ja Jesse. Will ja Jesse ovat lähdössä muutenkin karjanajoon, joten he tuppaavat Nateksi esittäytyneen Katen mukaan matkalle. Mukaan liittyy myös nuori apassi-tyttö, jota kaikki eivät suinkaan ole noin vain toivottamassa tervetulleiksi.

Bowmanin kirjoitustyyli on todella vetävää ja tarina pysyy mielenkiintoisena. Loppua kohti tuntui vähän jo siltä, että maisemakuvaukset saisivat pian riittää, mutta toisaalta ne tarjosivat tarvittavia hengähdystaukoja ammuskelukohtausten väliin. Pidin miljööstä ja tarinasta siinä määrin, että taisin hetkittäin unohtaa henkilöhahmot ja keskittyä vain kanjoneihin. Kate on päättäväinen nuori nainen, härkäpäinen jopa, ja surussaan varsin verenhimoinen. Hänen äkkiväärää persoonallisuuttaan tasapainottavat Coltonin veljekset melko hyvin, erityisesti syötävän hyvännäköinen ja myöskin melkoisella omapäisyydellä varustettu Jesse. Bowman antaa hahmoilleen hyvän taustatarinan ja tekee heistä omaan aikaansa sopivia, eikä kirjassa käytetty lavea murre ainakaan haittaa tarinaan eläytymistä, joskin huonommin englantia ymmärtävälle se saattaa ajoittain tuottaa vaikeuksia. Länkkäreiden katsominen auttaa murteeseen sopeutumista!