2015
ISBN 978-1-4063-3116-5
342 s.
☆☆☆☆☆
Oma
Patrick Ness on kirjailija, jota todella monet ovat kehuneet, aivan erityisesti booktube-maailmassa. Kasasin eilen vastasiivotusta kirjahyllystäni mielenkiintoisimmat kirjat pinoon pöydälle ja ryhdyin lukemaan. Päällimmäiseksi oli päätynyt Nessin uusin teos, eli tämä. Kirjan iskulause on "Not everyone has to be the chosen one", joka jo omillaan kertoo kirjasta todella paljon.
Kirja kertoo siis Michaelista ja tämän ystäväpiiristä. He asuvat pikkuruisessa kaupungissa ja käyvät pikkuruista high schoolia, eivätkä halua mitään muuta kuin valmistua ja muuttaa muualle, ja ehkä seurustella vähän siinä ohessa. Michael ja kumppanit ovat niitä, jotka yleensä ovat kaikkien dystopioiden ja muiden sivuhahmoja, statisteja. Heidän koulunsa indie-ryhmä on niitä, jotka ovat aina tapahtumien keskiössä, niin tälläkin kertaa, ja muut kaupungin asukkaat yrittävät vain parhaansa mukaan elää normaalia elämää, samalla kun kaupungin valtaa aalto sieluja syöviä kummituksia tai vampyyrejä.
Tällä kertaa kaupungin on valtaamassa Kuolemattomien armeija, mutta kirja ei kerro siitä. Kuolemattomien armeijan ja indie-ryhmän vaiheita seurataan lukujen alussa olevien pikkuisten pätkien kautta, mutta kirja itse keskittyy Michaelin ja tämän perheen sekä ystävien elämään. Michaelilla on kaksi siskoa, Meredith ja Melinda, heidän isänsä on alkoholisti ja rikollinen, heidän äitinsä on puolestaan menestyvä poliitikko. Perheen sisäiset jännitteet ja äidin kova halu menestyä - jopa perheen hyvinvoinnin kustannuksella - on vaikuttanut niin Michaelin kuin Melindankin mielenterveyteen. Michaelin elämässä vaikuttavat eniten orastava OCD, paras ystävä Jared, ihastus Henna (Silvennoinen, nimi saatu hyväntekeväisyyskilpailun voittajalta!) sekä siskoista huolehtiminen, maailmanlopusta viis.
Pelkäsin koko kirjan ajan, että Ness kääntäisi kelkkansa ja tekisi sittenkin Michaelista koko jutun sankarin ja keskushahmon. Ness on kuitenkin nero. Michaelin ja kumppaneiden tarina on mielenkiintoinen jo itsellään, eikä se kaipaa Kuolemattomia tai mitään muutakaan siihen kuvioita sotkemaan. Pidin siitä, miten suuret taistelut käydään jossain ihan muualla, mutta tässä kirjassa keskitytään siihen, miten räjähtävä amfiteatteri vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten elämään. Suuret taistelut näkyvät kyllä taustalla, mutta Ness on onnistunut tarinaa punoessaan tekemään meistä ihan tavallisista ihmisistä mielenkiintoisempia kuin niistä indie-nuorista. Ness jopa vähän vinoilee koko dystopia-genrelle lukujen alussa, ja itsekin jonkin verran tätä yltiösuosittua genreä lukeneena hihittelin näille pätkille.
Ness olisi voinut kirjoittaa ihan hyvän dystopiankin, muttei onneksi tehnyt niin vaan suuntasi valokeilan jonnekin ihan muualle. Parempi näin! <3
Tämä kirja vaikuttaa entistä enemmän mielenkiintoiselta, kun lukee näitä arvioita :)
VastaaPoistaBooktuben maailmassa pyörineenä olen kyllä törmännyt Patrick Nessiin, mutten oikeastaan kiinnittänyt huomiota hänen kirjoihinsa. Pääpainon kohdistuminen "sivuhenkilöön" kuulostaa kuitenkin niin oivaltavalta ja raikkaalta idealta, että täytyy tutustua tähän.
VastaaPoista