Friends With Boys - Faith Erin Hicks

First Second
2012
ISBN 978-1-59643-5568
220 s.
☆☆☆☆
Oma

Friends With Boys tarttui matkaan siltä samalta listalta kuin aikaisemmatkin muutaman päivän aikana arvioimani sarjakuvat. Kansi oli mielenkiintoinen ja piirrostyyli näytti sellaiselta, että tulisin epäilemättä pitämään siitä. Jälleen kyseessä on kuitenkin First Secondin sarjakuva, joten tässä käsitellään kasvua ja siihen liittyviä kipuiluja.

Sarjakuvan päähenkilö on Maggie, joka siirtyy kotiopetuksesta suoraan high schoolin penkkiin. Häntä ymmärrettävästi pelottaa, mutta Maggien kolme vanhempaa veljeäkin ovat selviytyneet siitä. Harmi vain, että Maggie ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kuin hänen veljensä. Ensimmäinen päivä koittaa ja Maggie astelee uuden koulunsa käytävään, joka on tupaten täynnä kirkuvia, huutavia ja meluavia teinejä. Ahdistus iskee, mutta isoveljen tuella siitäkin selvitään. Löytyy niitä kavereitakin sitten, joskin vähän erikoisia. Niin ja Maggiella on myös salaisuus, häntä nimittäin seuraa kummitus.

Hicksin piirrostyyli on todella loistava ja hahmot ilmeikkäitä. Hän onnistuu kasvonilmeiden kautta ilmaisemaan asioita, jotka eivät välttämättä hahmojen puheista välity. Sanojen taustalla on jatkuvasti myös tunnetta, joka tekee tästä sarjakuvasta kokonaisuutena monia muita paremman. Tunteilla tässä kyllä sitten pelataankin. Maggie asuu suuressa talossa kolmen veljensä ja isänsä kanssa, perheen äiti on aikaa sitten lähtenyt omille teilleen. Maggie on kasvanut miesvaltaisessa ympäristössä itsekin tykkäämään perinteisesti poikien jutuiksi mielletyistä asioista, joten hän kokee olleensa huono tytär ja siten syypää äidin lähtöön.

Perhekuviot eivät ole suinkaan ainoa ongelman aihe tässä sarjakuvassa, sillä Maggie tutustuu koulussa sisaruspariin, joista etenkin veljellä on huono maine. Amerikkalainen high school -kulttuuri klikkeineen ja sosiaalisine piireineen tulee tässä sarjiksessa todella tutuksi, sillä rajoja ei käy rikkominen ilman asiaankuuluvaa rangaistusta. Pidin kuitenkin suunnattomasti erään hahmon kehityskaaresta ja kasvusta ihmisenä, sillä harvemmin teini-ikäinen tajuaa virheensä, osaa pyytää sitä aidosti anteeksi ja vieläpä ottaa koko jutusta opikseen.